Sara, Selma ja Hups

Iloista joulua!

2011-12-23T12:52:00.002+02:00

hei hei mitä kuuluu?

2011-11-21T14:00:00.000+02:00

Tämä kuulumisblogi meinaa jäädä helposti hunningolle kun kiirettä pitää treenibloginkin kanssa. Mutta pikakuulumiset.

Sara on treenaillut tokoa ja kisaillut agia (edellinen päivitys). Tokossa päästiin HSKH:n vasta perustettuun Toko-tehikseen, ollaan siis virallisesti sm-tasolle tähtääviä. Kokeet ja treenit onkin sitten mennyt heti paljon heikommin :D Tarvitaan taas hieman johdonmukaisuutta treenailuihin.

Selman kanssa ollaan tehty toko-taikatemppuja viimeisen puolen vuoden aikana ja nostettu sen tokomotkska ihan uusiin sfääreihin :) Markokin on tokon treenaajana kehittynyt hurjasti :) Joku heitti ekan alo1:njälkeen että kohtahan ne menee ohi Sannasta ja Sarasta, kiitti.

Ja Hups, Hups on ihastuttanut, ihan paristi vähän vihastuttanutkin. Huomaan hämmästeleväni usein, että miten meille sattuikaan juuri sellainen bordercollie josta olin haaveillut? Vakava, tarkka, yrittää kovasti tehdä oikein, keskittyy hullun lailla jne. Sitten, mitä enemmän Hupsin kanssa tehdään ja ollaan ja se kasvaa, sitä enemmän Saran ja Selman kaltaisia piirteitä ja tapoja sillä tuntuu olevan. Osaa jo kerjätä keittiössä, joku päivä kotiin tullessa se hytkyi kuin schapendoes konsanaan. Ja poweria siinä riittää. Jos jotain negatiivista, niin vahtimaan on kova, niin pihaa kuin ruokaakin. Schapendoesien strategiahan on syödä niin nopee ettei muut ehdi, Hups on hampaat irvessä jos hänen ruualleen yritetään. Hupspups on jo pistellyt poskeensa sohvan kulman ja keittön tuolien kulmat. Tokoillessa ihan mahtava kaveri, on pentuajan keskittymiskyvyn jälkeen keksinyt että maailmassa on muutakin ja saanut semmoista pientä Saramaista"ilkikurisuutta" itseensä. Leikkimisen kanssa saadaan tehdä vielä aika rankasti töitä jotta päästää siihen vaiheeseen että puukapulakin palautuisi ohjaajalle...

Jos vaan joku opettelisi editoimaan niin voisi koota semmoisen Hups 6kk pätkän edes videota.. vinkvink marko.

Ja perinteinen kuvakatsaus loppuun, osa kuvista jo vähän vanhempia, oon ollut aika laiska kuvailemaan viime aikoina.

huulirullalla

koko kööri

syntynyt show-koiraksi?

..tai sitten ei

Hups & Zelda, bestikset ;)

Suhteellisen onnistunut viikonloppu

2011-11-07T17:00:00.004+02:00

Harrastusrintamalla oli listalla viikonloppuna vaihteeksi tokoa ja agilityä. No sitähän se on yleensäkin, mutta tällä kertaa tuli oikein mukavasti tulostakin. Mennään hetkeksi vielä menneisyyteen viikon verran. Olimme Saran kanssa schapendoes yhdistyksen agilitykoulutuksessa Ojangossa, tosin schapeja ei paikalle vaivaantunut ilmoittautumaan kuin muutama, joten ylipaikat annettiin vääränrotuisille. On se vaan niin ikävä todeta kuinka hienohelmaista sakkia rodun piiristä löytyy. Ei kelpaa tulla kauniiseen syyssäähän treenaamaan yhden maailman parhaista agilitaajista oppiin. Kouluttajana oli siis Niina-Liina Linna, joka tuskin kauheasti esittelyjä kaipaa. Itse arvostan tämän kouluttajan todella korkealle ja sen huomaa, sen verran useaan on tullut Niinun koulutuksissa käytyä. Tuossa kun laskeskelin, niin yksittäisistä kouluttajista eniten olen käynyt juuri Niinulla. Jotenkin mä vaan tykkään sen tyylistä kouluttaa. Koulutuksessa olin Saran kanssa, kun ei tällä hetkellä muutakaan kisakoiraa ole. Hups saa kasvaa vielä tovin ennenkuin koulutuksiin mennään, ja Selma ei agia enää treenaa. Sara oli kyllä varsin pirteällä päällä ja sitä se on viimeaikoina agitreeneissä ja kisoissa ollut aika säännönmukaisesti. Taitaa treeniryhmästä pois jäänti ja parin kuukauden kisatauko vain parantaa fiilistä. Enkä ole jatkossa ajatellutkaan enää Saran kanssa mihinkään treeniryhmään tunkea.

Sitten tähän viime viikonloppuun. Luvassa oli toko koe Liedossa Tsaun hallissa. Selma alokasluokassa ja Sara voittajassa. Sanna kirjoittelee varmaan treeniblogiinsa Saran osuudesta tarkemmin. Hienolta näytti sielläkin Saran meno. Mutta sitten Selmaan. Selma oli tosi täpäkkänä, se on alkanut todella syttyä mun kanssa tokoiluun. Koe meni varsin mallikkaasti ja tuloksena se kaivattu ykköstulos! pisteitä tuli kivasti niin että seuraamisista tuli 7, paikkamakuusta ja liikkeestä maahanmenosta 9, ja kaikki loput 10. Seuraaminen oli kyllä huonointa pitkään aikaan, ja ehkä juuri ennen kehään astumista kimppuun pyrkinyt sakemanni vähän vaikutti fiilikseen. Ja toisena tietty se että en ole hihnaseuruuta harjoitellut varmaan pariin kuukauteen, kun se on niin ärsyttävää. No eipä tartte enää treenatakaan. Seuraaminen oli tosi väljää, joka on outoa Selmalle. Se kun on nykyisin enemmänkin liikaa edellä ja meinaa jalkoihin jäädä. 9 tuli siitä kun Selma ennakoi molemmissa liikkeissä perusasennot. Se nyt ei ollut yhtään uutta. Selma tarjoaa niin mielellään sitä. Ei haittaa. Tosi hyvä fiilis jäi tästä, ja nyt alamme ahkerasti treenata avointa luokkaa, ja katselemaan mahdollisia koepaikkoja.

Sitten sunnuntaina oli vuorossa schapejen agilityrotumestaruudet purinalla. Oli hskh:n omat kisat ja mä kun olen tuo ajanottolaitteiden vastaava, piti hoitaa sitä vielä koko päivän ajan. Sain vielä kisojen alla nakiksi hoitaa schapejen palkinnot paikalle ja niiden jakamisen vastuun. Olipahan taas hommaa, en oikein ollut innoissani näistä ylimääräisistä hommista, kun vielä stressitekijänä oli se, että Saralta puuttuu se viimeinen nolla ja olin kisaamassa lainakoiralla eli siis Teslalla kakkosissa. No kisat ei paljoa paremmin olisi voinutkaan mennä, ja sain nakitettua ajanottolaitteen hoidon ratojen ajaksi muiden hoidettavaksi, lukuunottamatta kolmosten kisaa. Kisapaikalla tuli siis viihdyttyä 8-18 välinen aika. Vähän oli väsy illalla. Ekana starttasin Saran kanssa maxi1 kaksi starttia, ja Sara oli ihan super! paitsi ekalla radalla se tuli renkaan ohi josta 5. Tiesin kyllä että Saralle on tuo ohut metallikehyksinen rengas vaikea hahmottaa ja se näkyi myös mun epävarmana vientinä siihen. ja välistähän se sitten mentiin. Eipä mitään, vielä toinen mahdollisuus siirtyä kakkosiin. Mutta ei kelvannut silläkään. Ohjasin nyt renkaan todella tarkkaan ja siitä johtuen seuraavaksi olin myöhässä kepeille viennin, ja Sara tunki kakkosväliin. Outoa sinänsä koska Sara osaa nykyisin hakea itse aika hyvin oikean välin. Ehkä mä kiireesssä sörkin sen itse ohi. Sähläsin sitten vielä niin, että vedätin Saran jättämään vikavälin kepeistä ja jatkoin matkaa tästä siis HYL. Kylläpä syletti ratojen jälkeen. otti niin aivoon tyhmät virheet. Nyt pitää sitten katsoa vielä Saralle pari starttia jostain, että saisi lähikuukausina sen kakkosiin, kun on niin hyvä draivi päällä. Saralle vielä maxi luokan rotumestaruus. Kun siis ei ollut kolmosten koiria ollenkaan, ja palkintoja oli kolmeen luokkaan valmiina, niin päätimme porukalla, että jaetaan joka luokalle jossa koiria oli, mestaruuspokaalit.

Teslan kanssa sitten kakkosten startit. Tesla oli pari viikkoa Heinolassa lomailemassa ja Jukka kuskasi Teslan torstaina ensin Ojankoon Taneli Ikäheimon oppiin, ei ollut kauhean kova vauhti, no ei se mitään. Vähiin jäi treenit Teslan kanssa ennen agimestiksiä siis. Elokuussa olin Niinun opissa ja nyt sitten yksi treeni päälle. Eka radalla Tesla oli varsin vauhdikkaalla päällä ja onnistuin jopa kaatumaan kesken radan ja pari putkea tämän jälkeen, kun aloin kirittämään vauhtiani, onnistuin unohtamaan kunnon ohjauksen ja Tesla päätti tulla pussin ohi. Tulos siis 5 eka radalta, ja polvi verillä. Toka radalle sitten hakemaan tulosta. Tesla ei ehkä ollut niin täpäkkänä mun mielestä ja päätin vähän lisätä tempoa alun varmistelujen jälkeen. Päästiinkiin puhtaalla radalla viimeiselle esteelle saakka jonka onnistuin sähläämään niin, että Tesla tuli hypyn ohi ja piti palata tämä korjaamaan. Tulos siis tästäkin 5. No kumminkin näillä kahdella 5 tuloksella voitettiin Teslan kanssa schapendoesien agilitymestaruus 2011!! Tämänhän mä lupasin Riinalle jo agirodussa, heh. Nyt vain toivon, että pääsen pian uudestaan Teslan kanssa kisaamaan. Alkoi tuntua jo aika kivalle.

Mestarit luokittain:
Maxi 1 : Sara
Medi 1: Konsta ja Janne Marjanen (onnea teillekin paljon, ja oli kiva kun tulitte paikalle niinkin kaukaa!!!)
Medi 2: Tesla

Agilitypäivitystä

2011-09-12T12:30:00.001+03:00

Sanna kun tuntuu kirjottelevan vaan tonne treeniblogiinsa noita tokojuttuja, niin tämä blogi on jäänyt ihan hunningolle. Itsellä on kouluhommat kovasti kirjoituksen alla, niin ei jaksa enää 15 sivun esseen jälkeen alkaa blogia kirjoittelemaan.

Siinä vuodatus osio.

Kävin pitkästä aikaa agilitykisoissa Saran kanssa, tai ylipäätään kisoissa. Agirodun jälkeen ei oltu tehty mitään agilityyn liittyvää, treeniryhmässä ei olla. Tai itseasiassa kävinhän minä kahtena sunnuntaina oman treeniryhmän jälkeen ottamassa kouluttamani pätkän Saran kanssa+pientä kepeille irtoamista ja leieröintiä. Täytyy kyllä sanoa, että Saralle tauko tekee hyvää, on taas ihan uusi vaihde päällä agissa. Kepeille pystyi tekemään leieröinnin noin 5m päähän hypyn taa ja ensin avokulmaan lähetys 90 asteen kulmaan, Sara kestää. Uskomaton tyyppi. Sitten niihin kisoihin.

10.9 olin Purinalle ilmoittanut Saran yhteen starttiin Kromforlanderien kisaan. Tuomarina oli Martti Salonen, mukava mies. Radat olivat ehkä ykkösiin hiukan sieltä vaikeammasta päästä, ja moni tuntui tätä harmittelevan rataantutustumisessa. Mä vaan tykkään, mitä vaikeempaa sen kivempaa. Harmittaa kun en ollut molempiin startteihin ilmoittanut Saraa kun b-rata olisi ollut sama toiseen suuntaan ja vielä vaikeemman näköistä. Mä niin odotan että pääsen joskus kolmosen ratoja itkemään ja valittamaan miten vaikeita ne on, tai sitten nautiskelemaan. Lähtösuora oli kolmen hypyn mittainen ja kaikki esteet sillai ristikkäin vinossa, mutta kun tarkkaan katsoi lähdöstä niin pystyi suoran linjan tekemään koiran oikealla sijoittamisella lähtöön. neloshyppyyn piti vähän panostaa, työntöä oikealle, siitä valssi ja 90 astetta vasempaan keinulle, helppoa kuin mikä. Sara tuli tosi nätisti, siitä sitten 90 oikeelle hyppy, josta porrastetusti takaakierrolle, siitä valssilla kepeille. Harmi kun en kattonut rataan tutustumisessa tuon takaakierron takaa miten keppilinja näkyy, Sara nimittäin harhaantui kepeille tullessa (vilkaisi myös juuri siinä kohti tuomaria) ja tästä K, ei kun u käännös saralle ja kepit, vähän aikaa himmaili kepeillä mutta kun kannustin sai taas uuden vaihteen keppien puolivälissä. Ja eteenpäin suora linja renkaalle, hypylle, hypyn takana oli maalihyppy suorassa linjassa, ja tässä piti olla tarkkana, että sai 90 käännöksen oikeelle putkeen, vähän meni pitkäksi saralla mutta korjasi suunnan putkeen käskyllä kaukaa. Siitä sitten kivasti oli tarjolla seuraava putki aan alla. olin itse jo melkein toisessa päässä putkea kun saralle vain käsky putkeen ja sinne meni, siitä sitten suoraan hypylle valssills 90 oikeelle hyppykaarteeseen, jossa kolme hyppyä, kolmannen jälkeen tiukka valssi ja pituudelle, vähän pysäytin saran vauhdin ja pituus meni just ja just tyyliin paikaltaan yli. siitä spurtti aalle, aan loppuun valssilla puolen vaihto hyppy ja maaliin. aika +0.03 yli tuon keppisählingin ja parin karteen jälkeen. Palkintopallikin kutsui. toinen sija! tosi tyytyväinen olin radan jälkeen. Sara oli tosi innoissaan.

11.9 Sunnuntaille olin sitten buukannut 2 starttia Batin kisoihin Ojankoon. Tuttu paikka siis. Tuomarinakin tosi tuttu Ritva Herrala. Batin kentälle laitettiin loppukesästä uusi hiekka joten ei ollut enää teräviä kiviä, ja alusta oli aika pehmeä vielä. Aika sama kuin meidän tokokentällä, joten Sara tykkää. Radoista videot youtubessa. joten tarkempi analyysi sieltä. Sara meni tosi hyvin, paikoin tosin vähän harhautuu pitkäksi,
Eka radalta sitten palkintona LUVA, ja taas kerran toinen sija! kauhea kasa koiran herkkuja ja ihmisten herkkuja kassissa. Toinen startti meni myös tosi hienosti, mutta sitten kolmanneksi viimeisenä olleilla kepeillä tuli pois kolmanneksi viimeisestä välistä, enkä videoltakaan löytänyt syytä ainakaan omasta ohjauksesta. Oisiko voinut olla että etuvasemmalla näkyvä putken pää olisi vetänyt tai sitten toka vikana oleva rengas joka oli vähän linjasta vasemmalla, ja siksi itse olin oikealla. Kumpikaan noista ei edes ole saran lemppariesteitä. no jokatapauksessa vitonen tältä radalta ja neljäs sija. Olisipa ollut kiva nousta kakkoseen tauon päätteeksi. Nyt sitten pitää katsoa uudet kisat vielä tähän syksyyn, jos vaikka menisi yhtä hyvin. Sara on nyt tänä vuonna kisannut 10 startti joista tullut 3 hyllyä, 3 vitosta. eli nollia ollut 4, joista yliajalla 2 ja kaksi LUVAA. Vitoset on olleet sellasia pienestä kii, joten serti on ihan tyrkyllä. Muutenkin Saran agit on ihan kivalla mallilla. Ei sen kanssa tartte perusjuttuja treenailla ja tekniikatkin on hyvällä mallilla. Ainoa mitä haluan vielä lisää on vauhti, ja siihen löytynee lääke, kun pääsin Vapun pilottiryhmään motivaatio agilityyn. Eli Vapulla on alkamassa uusi koulutus motivaatioklinikoiden jatkoksi, ja tuohan sopii saralle tosi hyvin. Vapun hyppäreillähän ollaan oltu ja kotonakin treenailtu hyppyjä, ja Vapunkin mukaan niissä ei ole mitään ongelmaa, nyt laitetaan ne hyppyjen välit vaan kuntoon.

Toki täytyy muistaa että agility on Saran kakkoslaji, ja tokon ehdoilla mennään kumminkin. Kisaan Saran kanssa noin joka toinen kuukausi tahdilla, tosin nyt syksyyn tulossa vielä kahdet kisat kun on mestiksetkin. Vuonna 2013 pääsen sitten kisaamaan uudella kisakoiralla toivon mukaan. Ja tietty omaa kisaviettiä lieventämässä satunnaiset lainaohjaukset mm Teslan kanssa. Ai että on taas kiva kun saa agilitystä puhua ja kirjoittaa, kun koko kesä ollut vaan tokojuttuja ja tuntuvat jatkuvan. Selman kanssa ollaan käyty parissa kokeessa ja treenattu kovasti, ja nyt alkaa yhteinen sävel löytyä jo tokokentällekin, motivaatio on ohjaajallakin kohdallaan. Ykköstulos on enää päivästä kiinni. Selman kanssa aion tähdätä juuri niin ylös kuin vaan ikinä päästään tokossa. Siinä mun toko-osuus tähän blogiin.

Agikoulutustakin tässä on ollut lähiaikoina vähän ja kohta lisää. Olin Artun kanssa Niinun koulutuksessa pari viikkoa sitten, ja ai että on nautinto mennä tuon koiran kanssa, mä niin tykkään kun saa mennä täysiä. Tän viikon perjantaina sitten Niinun koulutukseen Teslan kanssa ja lokakuun lopussa koko viikonloppu Niinua Saran kanssa. On se Niinu vaan NIIN hyvä.

Viikonloppuna sitten taas erkkari ja siellä molemmat isot tytöt kehässä, saa nähdä kuin käy. ja kolmisen viikkoa yhdistyksen syyskokoukseen. Jää nähtäväksi ketä ensi vuoden hallituksessa on jäseninä ja puheenjohtana.

Hups!

2011-07-31T18:33:00.000+03:00

Laumamme jatkoksi liittyi eilen lauantaina bordercollienarttu Tronic Jinx, kutsumanimekseen hän sai "Hups". Kirjoitetaan "Hups", Sannan suussa sanotaan "Hupsii".

Tytöt ottivat tulokkaan vastaan aika hyvin, Sara paljon kiltimmin kuin olin ajatellut. Selman mielestä on ihan mahtavaa kun hän sai leikkikaverin, Hups vaan ei ole ihan vielä ihan lämmennyt Selman jokseenkin vauhdikkaille ja kimeä-äänisille leikeille. Hups tuntuu paljon schapeja rauhallisemmalta, kun se ei häsellä ja hösellä menemään, toisaalta se on sitten sellainen liukkaan vikkelä ja ehtii sinne tänne ja tonne. Taistelutahtoa tuntuu löytyvän kuin pienestä kylästä. Saraa ja Selmaa kohtaan on suhtautunut vielä varsin varovasti ja kunnioittaen.

Hupsin kanssa on toiveissa sitten joskus isona harrastaa agilityä ja tokoa. Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan :)

Agirotu 2011 ja muut agijutut

2011-07-15T11:32:00.004+03:00

Eipä ole tullut paljon kirjoiteltua agilitystä mitään. No eipä ole paljoa päivitettävää ollutkaan. Treeneissä on käyty, paitsi Saralla oli juoksutauko tuossa keväällä. Kisoissa ollaan käyty tosi vähän, ainoastaan kesäkuun alussa Ojangossa omissa kisoissa otettiin muutama startti. Haluan säästellä noita koiria liialta kisaamiselta.

Mutta sitten asiaan. Eli yksi vuoden kohokohdista itselleni eli agirotu oli tänä vuonna Lappeenrannassa. Aloitin joukkueiden "kasaamisen" jo viime vuoden puolella ja mökit varasin jo melkein vuoden etukäteen. Majoituimme viikonlopun ajaksi Huhtiniemen leirintäalueelle kahteen mökkiin, tällä kertaa siis kaikki paikalle tulleet schapet olivat majoittautuneena samassa paikkaa ja yhteishenki sen mukainen. Eipä ole taas koskaan ollut näin hauskaa viikonloppua. Joukkueita saimme siis mukaan kaksi medikisaavien joukkuetta. Mukana joukkueissa Lammaspiskit I: Tesla, Emppu, Ikwil, Sara ja Lammaspiskit II: Arttu, Selma, Cassu, Nada eli kaksi maksia oli mukana viereisestä säkästä, niinkuin säännöt sallivat. Meitä oli siis kahden koiran kanssa juoksemassa molemmissa joukkueissa Riina, minä ja Päivi, sekä yhden koiran kanssa Tuija ja Marika, tosin Marikan Ada oli sitten varakoirana toisessa joukkueessa, kuten myös Riinalla kolmantena koirana Alma. Eli pienellä mutta sitäkin tiiviimmällä porukalla mentiin.

Tuija järkkäsi meille aivan upeat paidat, jotka oli suunnitellut Jonna Löytynoja. Kiitoksia tästä vielä ja lisätilauksia on tulossa.

Itse agirotu starttasi omalta osalta pe iltapäivällä heti kisojen ensimmäisestä lähdöstä. Eli paikalla piti olla jo hyvissä ajoin. Klo 14 paikalle tullessamme ei montaa telttaa vielä alueella ollut ja kentät loistivat vielä tyhjyydellään. sitten varttia vaille 15 alkoi tapahtua ja klo 15 jälkeen sitten rataantutusminen. Starttasin ekassa lähdössä Artun kanssa. hui. Käytiin me edellisiltana treenaamassa Ryttylässä Lotta Vuorelan opissa, mutta treenikerrat muuten ovat aika vähissä, kahdesti kävin ojangossa oman koulutusryhmän päätteeksi vetämässä 10 min treenin. Arttu on aivan uskomattoman mukava ohjattava, tosin Päivi voi olla tästä eri mieltä, mutta meillä homma tuntuu toimivan kivasti, yhteinen sävel löytyi lähes heti. No kisastarttiin, lähdössä jo huomasin että Arttu ei meinaa malttaa pysyä nahoissaan ja lähdettiin sitten puoliksi varastamalla yhtämatkaa, ja millä vauhdilla. Radan loppupuolella hiipi jo päähän ajatus, että hitto tästähän taitaa tulla nolla. ja NOLLAHAN sieltä tuli! ja millä ajalla. Pari kauneusvirhettä löysin jälkikäteen analysoidessa, mutta niistä viis. Upea nollavoitto ekalla startilla Artun kanssa. Kyllä kelpaa hymyillä. Startin jälkeen sitten Yle uutisten toimittaja tulee kysymään, että näytti niin hyvältä meno että sopisko haastattelu uutisiin, no mikä ettei.
Tuolla se näkyy vielä vähän aikaa, kohdasta 7,39 alkaa Agirotu osuus:

http://areena.yle.fi/video/1310143252877

http://www.youtube.com/watch?v=jiCoRM7znC0&feature=share

Sitten seuraava startti Saran ja Selman kanssa hyppyradalla. Ei ollut kovin hankala rata. Selmalla ei nyt ollut taaskaan kauheasti vauhtia, ja ensin taisi tulla kielto renkaalta (ylläri) ja sitten kielto muurilta, ja jossain kohti meni jo hyllyksi sitten. ei se mitään, maalissa Selma oli iloinen ja innokas, tämä riittää mulle Selman kanssa. Tavoitteet on heitetty roskakoppaan. Saran kanssa hyppäri oisi voinut mennä ehkä paremminkin, en oikeen ollut niin innostava kun oisin voinu olla. Hypyissä ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta draivi oli hakusessa. Ehkä tuolla 30 asteen helteellä oli jotain tekemistä asian kanssa. Sitten katseltiin muiden suorituksia. Illalla piti vielä käydä Artun kanssa pokkaamassa palkinnot (hyvät viipurin rinkelit ym herkut koirille) ja kohti mökkiä. Illalla käytiin hakemassa porukalla ABCltä aamupalaa yhteiseen pöytään ja perinteiset kisapäivän falafel-ateriat. Yöllä tuli sitten Riina Teslan kera vielä meidän mökkiin, kun ajeli suomen poikki iltavuorosta suoraan. Aamulla sitten porukalla aamiaiset ja kohti kisapaikkaa. Aamun starttasi schapejen osalta kakkoset Tesla Ja Iki kävivät radalla. Sitten puoliltapäivin oli ykkösten vuoro eli mulla vuorossa pelkästään Sara. Startissa Sara päätti kiertää ykkösesteen, oisinko ollu jotenkin huonosti linjassa tai sitten koira oli liian lähellä hyppyä. No ajattelin, että vitonenhan siitä tuli nyt ei ole enää mitään väliä, tai no sen verran väliä että Finnish open karsintarata kun oli kyseessä niin 7 parasta pääsee finaaliin, eli tempoa lisää vaan. Sara taka ykkösen takaa ja menoksi, tosi kivalla vauhdilla tuli ja rimatkin oli jätetty kivasti 55:een, kepitkin sujui ihan ok ( mitä nyt melkein kielto hankittiin ku piti sorkkia alussa kädellä, vaikka sara osaa hakea kepit itse, tyhmä ohjaaja) , ja rengas mentiin nätisti. Maalissa tuumasin että kymppi ja yliaikaa. No eipä ollut tuomarin käsi noussut sitten missään kohti, vaikka olisi pitänyt, tulos siis nolla ja 3 sekkaa yliakaa tuon alun kiertelyn ja keppien sorkkimisen takia. eli aika hyvä suoritus. Saran hypyt näytti nyt tosi hyviltä. Oltiin sitten eka joka ei päässy ykkösistä finaaliin. ihan kiva vaan, kun ei me sitä paikkaa ois tuomarin virheen takia ansaittukkaan. Illalla sitten katseltiin finnish open finaalit jossa oli tänä vuonna taas Arttu Päivin kanssa ja kakkosista Riina ja Tesla. Riina sitten tuumasi, että on virta loppu yön ajelujen jälkeen ja kävi tekemässä ohjaaja muutoksen ja lykkäsi Teslan mulle kakkosten iltaradalle. Enpä ole koskaan mennyt Teslan kanssa metriäkään agilitya, no kakkosten radaltahan se on hyvä aloittaa. Hienosti lähti Tesla mun matkaan, ollaanhan me muuten tuttuja toisillemme ja Tesla kovasti musta tykkää. Lähtö meni hienosti ja aina puomin alastulolle asti näytti jo tosi hyvältä, kunnes Tesla säikähti kyyläävää tuomaria ja päätti hypätä sivuun puomilta ennen kontaktia. Jatkettiin siitä ja Tesla oli jotenkin pallo hukassa ja putkelle lähetyksessä karkasi radalta ja sain aikani huudelta takaisin. Jatkettiin vielä ja rata jatkui ihan ok kunnes tuli taas yksi putki radan reunalla ja Tesla ulos, mamma tuntui olevan hukassa. Vielä pari estettä ja maaliin ja pientä kontakti treeniä radan jälkeen ennenkuin mentiin takaisin mammalle. Hyvä koira ja hyvin menee, kunhan oppii menemään häiriössä vielä. Varmaan joskus starttaan vielä toistekin jos Riina ei itse satu pääsemään johonkin kisaan.

Katseltiin vielä maksi 3 Adan rata, ja sitten taas takaisin leirintään kaupan kautta ja illanviettoa hyvässä seurassa.

Aamulla sitten kisojen päätapahtuma eli joukkueradat meidän osalta ensin starttasi Lammaspiskit II joukkue ja pukukarnevaalin jälkeen sitten I joukkue.

II- joukkue meni omalta osaltani ihan katastroofiksi, ja Selma karkasi ainakin neljä kertaa radalta ( kaikista siit lisäaikaa 25sek.) ja teki muutaman kiellon vielä päälle, eikä vauhtikaan ollut mistään kotoisin. Muutenkin taisi kakkosjoukkueen koirilla olla helteellä muutakin mielessä kuin agility, ainoastaan yksi koira ei karannut radalta. Sijoitus sen mukaan sitten joukon hännillä, tosin taakse jäi joukkueita jotka eivät tulosta saaneet ollenkaan kun jättivät leikin kesken. Helle vei voimat ja innon muiltakin kuin schapeilta.

I-joukkue sitten teki jo ihan kelpo suorituksen, ja kaikki koirata pysyivät radallakin (tämä oli tavoitteemme ennen starttia :)) Sara meni tosi kivasti ja irtosi esteille. Oli se vaan samaan aikaan ilo ja suru katsella miten Sara nauttii kun saa medihyppyjä hyppiä.

http://www.youtube.com/watch?v=waUTHI3L5ts&feature=autoshare

Kisojen jälkeen sitten teltan purku ja kohti kotia, ja samantien ojankoon kouluttamaan.

Itse olen nyt kaksi kertaa järkännyt agirodun joukkueet, viime vuonna ennätysmäärän 4 joukkuetta ja tänä vuonna kivasti kaksi kisaavaa joukkuetta. Totesin viikonlopun jälkeen, että nyt on muiden vuoro tehdä hommat välillä, ja Tuija jo lupautui alustavasti ottamaan vastuuta tästä. Syksyn mittaan sitten katsellaan uudestaan. Ensi vuonnahan kisat on Kuopiossa, joten matka vähän itsellä pitenee, mutta pääsis sentään omalle "kielialueelle" savoon.

Ennen kisoja tein sitten kipeän ja pitkään mietityn päätöksen, eli Selma lopetti lopullisesti agilityn treenaamisen tavoitteellisesti ryhmässä. Kyllä tätä päätöstä on pohdittu ja pohdittu ja suru tulee nyttenkin sitä miettiessä. Päätin, että säästääkseni Selman niveliä, jätän enemmät treenaamiset pois, tosin eipä se nytkään ole kuin kerran viikossa yhdet kevyehköt treenit tehnyt, ja käyn ennemminkin silloin tällöin ottamassa hauskoja iloisia pätkiä ja kisoissa käymme silloin tällöin ottamassa startin, sen kummempia miettimättä. Ihan vaan sen takia kun Selma niin tykkää kun pääsee tekemään mun kanssa kaikkea hauskaa.Nyt sitten tähtäämme Selman kanssa tokouraan ja ekana haasteena HSKH:n piirimestaruusjoukkueen mukana 20.8 piirimestiksiin.

Saran kanssa jätettiin treeniryhmässä treenaaminen tältä kesältä ja katsomme syksyllä tilannetta uudelleen, eli lomaillaan nyt kuukausi tai kaksi, kun into oli vielä huipussaan, on hyvä jäädä lomalle, ja saa Sara keskittyä Sannan kanssa vähän aikaa tokoiluihin. Jos sitten syksyllä vaikka EVL kehät pääsee korkkaamaan. Saran kanssa menen agikisoihin näillä näkymin syyskuun alussa.

Katsotaan nyt sitten mitä uusia tuulia syksy tuo koirarintamalla... hupsista vaan. ;)

Saralle VOI1-tulos!

2011-06-10T11:54:00.000+03:00

Löysin kerrankin kuvia musta ja Sarastakin, julkaistaan kuvaajien luvalla. Tarkempi sepustus kokeesta löytyy treeniblogista, jos et ole vielä lukija mutta haluaisit lukea niin ilmoita sähköpostiosoitteesi niin lähetän kutsun :)

Seuraavat kuvat on ottanut Taija Koskenkorva:

paikallalo rivissä

seuruu

aika reunalla, ruudussa kuitenkin

hop!

Ja alla olevat kuvat Mari Ali-Raatikainen:

kenotus

juoksua

luoksetulon maahanmeno

tänne!

omaa etsimässä, kun eka leväytti rivin..

kevättä ja kuvia

2011-05-27T09:20:00.000+03:00

Ahkerasti ollaan treenailtu, aineskin Saran kanssa. Treeniblogia pääsee kyllä kaikki halukkaat lukemaan jos hillitön tokopulina kiinnostaa, laittaa vaan mulle sähköpostiosoitteen mihin voi lähettää kutsun.

Paimennusleirilläkin käytiin, siitä tulossa oma bloggauksensa.

Muutamia kuvia eiliseltä lenkiltä voikukkien keskeltä:

uusi treeniblogi!

2011-04-29T12:09:00.000+03:00

Tein Saralle uuden treeniblogin niin en spämmää tätä blogia ihan täyteen tokopulinaa vaan voin analysoida niin paljon kuin sielu sietää sitä varten olevassa blogissaan :) Blogi on ainakin kokeeksi vain kutsuttujen lukijoiden käytössä, laittakaa tänne vaikka kommenttia tai ilmoitelkaa mulle muuta kautta jos haluatte edelleen lukea sivukaupalla pulinaa Saran matkasta tottelevaisuusvalioksi :)

http://sarantreenit.blogspot.com/

Längelmäellä toko-opissa

2011-04-28T23:06:00.000+03:00

Pääsiäismaanantaina oli kiva herätys viideltä ja matkalle kohti Längelmäen Kana-Areenaa ja Hanna Helmisen tokokoulutusta. Koulutus oli alunperin schapendoeiselle mutta schapeja jäi puuttumaan ja perui muutama joten loppujen lopuksi schapeja oli vain puolet, hyvä että saatiin muun rotuisia tuuraajia, kiva ja antoisa päivä saatiin kuitenkin.

Aluksi jutusteltiin ja käytiin läpi koirakoiden ongelmia, Sara ja Selma sitten molemmat ehtivät ekan kerran omalle vuorolle vasta lounaan jälkeen. Kellotettiin 10 minuuttia per koira, toisten kanssa aika venyi vähän pidemmäksi, itte oon sen verran säntillinen että kun huudetaan "aika" niin koen että pitää mahdollisimman nopeasti ja sujuvasti vaihtaa vuoroa. Hieman tuntui että Saran osuudet jäi lyhyiksi verrattuna joihinkin, etenkin kun eka oli ajallisesti vielä 10 minsaa lyhyempi, vissiin ainoa sellainen :) Osaltaan taas sitä että oon yleensä äärettömän huono keksimään "ongelmia" tällaisiin koulutuspäiviin. Noh, onneksi yleensä eniten oppii, tai jää päähän, kun kuuntelee muiden osuuksia. Ekan kerran olin kattomassa niin koira jonka kanssa olen itte treenannut tekee ja mä olen siinä ulkopuolella, se oli ihan älyttömän hyödyllistä! Sai irti ehkä eniten ikinä! Kun ei tarttenut keskittyä mihinkään muuhun kuin kuuntelemiseen ja silti kyseessä oli oma koira ja oman koiran ongelmat. Siis kun marko & selma teki.

Selma

Selman kanssa katsottiin ruutua ja noutoa, kolme ongelmaa oli mietitty etukäteen ja kaksi vain ehdittiin katsoa, Selmalta jäi pois seuraaminen, mutta ratkaisu siihen ois kuulemma ollut sama kuin Sarallakin.

Ruutua

Ajattelu ei ole pahasta, jos se ajattelee mitä on tekemässä ja menee vähän hitaampaa niin se on parempi vaihtoehto kuin että kaahottas täysiä tietämättä että mitä tekee. Hyvä että joku sanoi näin, jatketaan ruututreenejä näitten oppien pohjalta Sempun kaa. Syytän taas itteäni kun en voi ymmärtää kun se ei toimi niinkuin Sara. Semppaa katellessa totesin taas ittelleni että jos vielä vähän lisää hinkkaan pelkkää aloa niin tapan sen viimesenki tokoinnon, se on niin tohkeissaan kun saa opetella uutta, yrittää ja AJATELLA. Sara ois varmaan ihan mielissään vaikka tekis kaks tuntia putkeen alokkaan liikkeestä maahanmenoa kun vaan palkkaa tulis..
-Ei niinkään Selmaan liittyen, mutta hyvä pointti, ruudun reunat saa olla mutkalla ja vähän sinnepäin, niitä ei välttämättä kokeessa suoristeta joka koiran jälkeen.
-Sempalle namialustalle menotreeniä irrallaan ruudusta
-namialusta lähellä ja seiso ja heitetään nami palkaksi.
-virittelyt mukaan jo nyt, esim "edessä", yritetään saada koira vähän possuilemaan ja varastamaan sinne.

Noutoa
-älä kato koiraa
-kuppinoutoa
-jäykkänä seisominen tarkoittaa palkkaa = kiire!
-sekunti vapaa - saa ottaa (mitä lie oon tarkottanut ylös kirjatessa..)
-aamuruualla
-kapulan vaihtelut
-perusasentoon tulo täysin superhyväksi ja varmaksi ilman kapulaa ennen ku vaaditaan sitä kapulan kanssa
-Semppa näytti olevan tosi tohkeissaan kun sai tehää kivaa juttua.

Sara

Seuraamisen harhailuongelmat

-Asennetreeniä!
Aloiteltiin sillä että Saran piti istua sivulla ja sanoin sille seuraa, kehuin seuraa-sanalla ja palkkasin. Pari kertaa niin. Kun meinas piipata niin tehtiin niin että kun sanoin seuraa niin käsi oli jo matkalla taskuun, ei piipannut, toisen kerran niin, sen jälkeen ei piipannut enää seuraa-sanalla vaikka oli viive. Hanna häiriköi. Kehua seuraa-sanalla ja sen jälkeen palkka kun piti kontaktin. Jokaisesta seuraa-kehusta ei kuitenkaan tullut palkkaa. Kun erehtyi katsomaan niin "höpsis sentään mitenkäs se nyt tolleen" ja lopetettiin ja aloitettiin uudestaan alustaan.
-Tuntu tosi hyvältä, just jotain tällästä oon kaivannut meidän seuraamisongelmiin, sitten vasta kun istuu sivulla kunnon asenteella jatketaan ton harjoituksen kanssa liikkeelle asti ja häiriöitä liikkeisiin.
-muistiinpanoissa lukee että "aina ennen palkkaa hiljasuus, seuraa, palkka" eli pitää ilmeisesti myös olla hiljaa ennen sitä seuraata :)

Luoksetulonpysähdystä

-kierrätyksissä voi pysäyttää myös jo menomatkalla, ettei aina siinä yhdellä suoralla. Ja silti tulee palkka-> usko siihen että aina ku pysähtyy ni palkka lentää.
-kun koira "lintsaa" on yleensä itse ruvettu ekana lintsaamaan
-stoppikohdassa voikin olla vapautus, kiva paikka, kiva kohta. Näitä kun tekee niin muistaa itse liikkua esim. sivulle ettei muistuta liikaa koetilannetta.
-stopeista uudestaan kierrätyksiä, mitä on tehtykin.
-voisin tehdä kahdella tolpalla kierrätystä niin ei ois niin helppo ennakoida yhdessä kohdassa
-luotava se usko siihen että palkka tulee kun pysähtyy, pysähtyminen on kannattavaa. Koiralle ennemmin sellainen olo että "oho, vitsit, se palkka tuli noin nopee ja en ollut viel ees kunnolla ehtinyt pysähtyä"
-naminheittely tai pallo jonka palauttaa ja saa namin kuulemma käy ihan hyvin kans.
-kutsuni pitäisi olla rauhallisempi ja vähemmän iloinen, kun koira lähtee niin kauheeta kyytiä tulemaan että vaikka osais stopin niin ei ehtis pysähtyä. Voisin yrittää sanoa käskyä hieman aiemmin.
-ilme on kuulemma hyvä, oon tainnut kuulla samaa ennenki, just luoksetulojen yhteydes :)

Saran kanssa tehtiin myös palkkana ja varsinaisen tekemisen välissä namin heittoa. Jossa heitin yhteen suuntaan namin mahdollisimman kauas ja sanoin saa ottaa ja kun kääntyi niin heitin jo toiseen suuntaan. Juokseminen tyhjentää pään (ja koiran saa irti ohjaajasta jos sitä ongelmaa).

Kolmas ongelma minkä olin ottanut, ja mietin jälkeenpäin että ois pitänyt sitä kattoa kyl ku moni katto tota luosketuloa niin ois ollut paikkamakuut. Tehtiin lopussa yhteisiä häiriöpaikkamakuita, mutta oisin vielä kaivannut vinkkejä ja näkemystä siihen miten siitä tehtäs semmonen kympin paikallaolo eikä semmonen toivotaan parasta paikalla olo. Tehtiin yks kokonainen makuu, kurkin kovasti ovelta Saraa kun jännitti pysyykö se yhtään, näin jossain välissä kun sillä heilu häntä. Sitten tehtii ympyrässä käskytyksiä vuoronperään, joka toinen jne. Hyvä pointti että käskytys voi olla myös nopeeta. Sara ei naapureiden käskyistä tai asennoista välitä, kertaakaan ei mennyt muiden käskyllä mihinkään suuntaan, ainoo vaan että pari kertaa jouduin ylösnousuun antamaan kaks käskyä kun makas niin muka tarkkana että ei saa nousta vaikka häiritään. Maahan meni nyt joka kerralla. Hyviä treenejä tämmöset. Semppa näky menevän ei ihan joka käskyllä johonkin suuntaan joten edistystä sekin, kotona tein joskus sitä että luettelin kaikenmaailman sanoja ja Sara ei mennyt yhelläkäään väärällä, Selma istu ja makas vuorotellen tuli mun suusta mitä vaan. Niin hei, nyt ehkä jo pari naapurin käskyä ohitti... Paikkamakuussa Semppa nous ylös, oisin sen arvannut jo etukäteen ettei malta..

Muita pointteja

Omat kriteerit voi olla tarkempia kuin sääntökirjan suoritukset, mietin että Saran ruutua varmasti tarkentaisi jos se ruutu olisi aina tosiaan se yksi kohta ruutua eikä mikä vaan. Aukes myös korjaukset, en tiiä mikä älyhäiriö mulla on ollut mutta oon yrittänyt tehä tosi vaikeita ruutuun korjauksia. Mutta kun korjataan ruudun sivusta, tai ruudun sisältä oikeaan kohtaan niin oikeassa kohdassa on ekana alusta. Ruudun korjauksissa ei kannata käyttää käsimerkkiä.

Vauhtinoutoa voi tehdä namirasialla. Näytti aika näppärältä kun yksi koirakko teki, taidan kokeilla Saran kanssa. Vauhtinoutoa voi jatkaa niin että kun kapula on jäänyt maahan niin uudestaan hakemaan leikityksen jälkeen.

Eteentuloon vinkiksi, meidän koirat ei tule eteen, pallo liivin helman alle ja kädet sivuilla kisanomaisesti ja sieltä vapautetaan pallo (kokeessa kädet sivuilla meinaa palkkaa) tai liivin reuna toiseen suuntaan ja siellä voi olla nami.

Hyvä pointti oli myös että ei saa olla kahta erilaista noutoa, hauska nouto ja koenouto.

Huonoryhtisellä seuruulla pystyy näkemään koiran.

Käskyllä kehuminen esim. seuruussa -> kokeessa tulee kehu. Eli käsky toistettas sillon kun tekee tosi hyvin, ei sillon kun menee huonommin. Tän ostan niiiiin heti :)

Jos koira haluaa tsekata ja nuuskutella kentän niin sitten se kenttä kierretään että se saa sen tsekata. Hyvissä ajoin paikalle kokeeseen.

Liikkeestä maahanmenoissa se kädellä maahanauttaminen voikin olla hidastava tekijä.

Hitaassa käynnissä askelten väli lyhenee, vauhdin ei niinkään tarvitse hidastua. Juoksussa kädet nousee, asento muuttuu, vauhti ei niin kauheasti kasva. Hidas käynti askel on lyhyt ja rullaava. Harjoituksina voi tehdä pitkiä suoria vaikka nami nyrkissä eri intervalleilla.

Kisanomaisessa treenissä voi tosiaan tehdä vaan osia liikkeistä, kaikki onnistuu treeneinä :)

Keulimisesta esim. hyppyä treenaamaan siirtyessä nipottaminen on vähän turhaa jos treenin kohde on hyppy.

Hyppyä edestakaisin voi tehdä niin että molemmissa päissä on kupit ja assari tai kaksi niitä täyttämässä.

Ruudunpongaus treeneissä palkka tai alusta että vahvistaa että suunta oikea. Alusta viedään yhdessä jotta luja usko että se on siellä.

Ruudussa voi kuunteluna teettää esim. m-s-m.

Virittelyistä ja siirtymistä tuli mieleen että voisin kyllä nykyistäkin selkeämmin kertoa saralle mitä tehdään seuraavaksi. Esim. että siirtymän aikana todetaan että mennään tekemään se ja se. Tosin samasta paikasta alkavien liikkeiden kanssa pitää sitten olla ööh nopeempana. Mutta aineski nyt treenaillessa voisin.

Kokeessa palkatessa kehulla täytyy ohjaajalla olla "jes" samanlainen olo kuin ois sillonki ku antas namia, aidosti ilonen.

Mulla on muistiinpanoissa myös kohtia kuten "kehukehu-sivu-palkka" josta en kyllä enää mitenkään muista mihin se liitty.

Lonkalle heitosta paikkamakuusta Hanna taisi sanoa että itse käy siirtämässä koiran tassun oikeaan asentoon, taidampa kokeilla Saralle samaa nyt järjestään jonkun aikaa, kotona oon vähän vastaavaa tehnytkin.

Jos koiran tehdessä "väärin" ollaan vaan hiljaa niin mitenkäs sitten koe, jossa ollaan vaan hiljaa? Hyvä pointti, ostan heti. Saralla toimii semmonen höpsispöpsis mitenkäs tää nyt menikään hupsista.

Kaukot pitäs onnistua myös ilman ohjaajan käsiapua suullisella käskyllä. Ei niin että yritetään niillä käsimerkeillä liikuttaa koiraa, evl:ssä ollaan niin kaukana että käsimerkit on jo aika tehottomia jos koira ei ilman niitä nouse.

Hanna tekee paljon kaukoja niin että on maassa koiran vieressä ja pitää takajalasta kiinni.

Oli oikein antoisa ja mukava päivä, on se niin kiva kun on erilaisia kouluttajia joilta kaikilta saa hieman erilaisia pointteja eri asioihin. Tykkäsin kovasti Hannasta ja koulutustavoistaan.

Tärkeimmät annit: uskallan jatkaa Sempan ruututreeniä vähän hitaampana, oma valaistuminen siitä että Sempan treeneihin on sisällytettävä enemmän uuden opettelua ja sen mielestä hauskoja asioita ettei se kylläänny. Ja Saran kanssa ASENNEseuraamista!

kaikkee tokoo

2011-04-26T17:27:00.002+03:00

Viel ku muistas..

Kotona

Kaikkee pientä töitten jälkeen. Lähinnä Saran kaa, Selma ei oikein tunnu innostuvan kotipihassa tokoilusta. Vaikka onki räkyttänyt hulluna kun Sara tekee. Sara ootellut vuoroaan hiljaa. Tänään vapaapäivänä Saralle oman piilotusta ja ylipitkää paikkamakuuta ja istumista. Haisteli kerran oikein antaumuksella maatessa ja sanoin että höpsispöpsis toi ei kyllä käy, sen jälkeen oli paaaaljon parempi. Makoili oottelemassa myös ku Semppa teki ja kerran erehty seiso-käskyllä seisomaan. Istu suorassa vaikka kävin vinossa sisällä ja roskien vienti reissun aikana teki makuun, näytti hyvältä palatessa.

Omat on löytynyt kivasti, palautuksessa pureskelee, kolmella toistolla pureskelu pahinta eka kerralla. Semppa teki tunnarilla pitotreeniä, voisko nää koirat yhdistää, se pitää kapulaa niiin nätisti, mutta oman etsimisestä ei kyllä ollut sillä mitään muistikuvaa.

Sarkki on tehnyt kans vähän seuraamista ja tänään kaukojakin kun muistin että neki ois olemassa ja työn alla. Palkkailin pitkällä matkalla aina yhdestä vaihdosta. Prrrrr-maaaa tekee oikean maahanmenon jopa vähän matkanki päästä mutta mitenköhän mä siitä ny jonku yhen näpsäkän käskyn keksisin. Ne näytti kyl ihan hyviltä sieltä missä olin. i-s tein lähempää niin kaikki onnistui :) Seuraaminen on taas ollut semmosta lyhyttä päätöntä suunnitelmatonta ja tavoitteetonta. Just näin.

Sempan kanssa kotipihassa jatkossa pikareenejä joissa se tekee koko sen aikaa kun on siinä. Selkeä alku ja loppu. Se ei oikein tossa kotipihassa oo kyllä parhaimmillaan. Tai sit mä en oo sen kaa. Asennetta tarttis.

Heurekalla

Olipas ihana auringonpaisteinen ilma ja joka nurtsikaistaleella koiria ja koiraporukoita treenailemassa.

Semppa on hskh:n sm-joukkueen varakoira vaikka ei päästy edes sinne joukkuekatselmukseen mutta alempiin luokkiin jäi tilaa katselmuksen jälkeenkin niin Semppa sit pääs varalle. Päästään siis joukkueen treeneihin, sillon ku päästään, harmi että joukkueen treenipäivät on tiistaisin jollon mulla on vedettävät treeniryhmät ja perjantaisin kun on schapetokot.

Selma teki makuut ja istumiset muitten kanssa, Ihan hyvin se Sempaks oli, palkkailin makuusta tihee kun uus paikka ja heti alkuun makoilut, nurtsialusta ei ihan kauheesti tuntunut haittaavan, kerran oli noussut istumaan ku kävelin pois palkkaamasta, liekö huolimaton jättö palkkauksen jälkeen. Tais nousta naapurin käskyllä sitte sivulle. Istuminen, tosi lyhyt, Tehtiin seuraamista, mistä en kyllä muista muuta kun että Pialla oli pari hyvää pointtia siihen. Tehään nyt kuurina niin että lyhyitä pätkiä jotka loppuu aina perusasentoon josta palkka. Lopuks vähän avon kaukoja läheltä, joissa voisin ite olla tarkempi ettei ne tassut heilu palkatessa.

Semppa ootteli siinä kattelemassa kun Roki teki, on se kiva ku koira osaa olla tekemättä mitään, viel ku muistas että sille oli kans joskus tarkotuksena opettaa käy siihen -makoilu.

Viikki-treenit

Sannan & Sannan kaverin kanssa omalla pellolla. Alkuun paikkamakuut ja istumiset. Olikohan ne aika lyhyet. En oo varma sanoko Sara kerran piip vai oliko se joku lintu. Ihan kivasti se oli, pää pyöri makuussa yllättävän vähän. Istuminen siistihkö.Ei siis oltu piilossa, kääntelin välillä selkää.

Yritin tehä kauheesti ootteluita sen kanssa ja alkuun jakso ja maltto tosi hyvin, mutta selkeesti ei kestä mitään puolentoista tunnin treeniä ootteluilla. Dääm. Oli ihan pöljänä että miks me täällä pellolla mitään tehdään. Pääsin seuruuttelemaan 10 kerran satseja tsekattujen roskien ohi aika moneen otteeseen. Yks metalli, nous nihkeesti nurtsista. Se vauhtipalkka nostosta? Pelkkiä nostoja? Tolppien kierrätyksillä stopit oli kökköjä. Ruudun tein alustalla jonka kävin näyttämässä kun oli vaikean värinen. Löys.

Komens enempi ku sopimuksessa, mutta kun ei ollut autoa niin en voinut vienä autoon jäähylle kun olin kerran sanonut ja se ei toiminut. Höh. Lopuks seuraamista Sannan käskyttämänä, taas kateltiin jotain maassa olevia roskia ja piti kytätä kun takaa käveli ihmisiä kohti. Voisin kuulemma ajatella ottavani perusasentoihin pysähtyessä askeleen ihan snadisti koiraa kohti, riittäs että ajattelen niin ei varsinaisesti mitään näkyvää askelta niin se jäis kivemmin. Ymhh. Vielä kun saan aivot-jalat koordinaation toimimaan. Yritetään.

Sarkille omalla pellolla treenailu oli ehkä kauheen vaikeeta, vaikeempaa ku vieraissa paikoissa.

Pienimuotoset schapetokot

Lahden näyttelyn jälkeen Tuijan kanssa tokoilemassa. Molemmat koirat oli hajujen perään. Aargh. Sara kellitteli hiekassa ja paineli nenä maassa menemään. Ja autosta yhdessä kentälle meno oli taas niin hemmetin vaikeeta.

Yhessä paikkamakuut ja istumiset. Menin vinoon piiloon ja sinne se Sarkkipossunen taas oli kääntynyt. Äänetön kyl. Istuminen oli suora. Semppa teki markon kanssa. Tuntuu pysyvän parhaiten maassa kun ohjaaja tuijottaa maata koiran ja ohjaajan välissä. Ruvetaan kyl ny niin treenaamaan noista paikallaoloista parempia, tyhmiä pistemenetyksiä jos niistä lähtee..

Semppa hösäs sekä markon ja mun kaa, oli taas vähän vaikeeta. Mä en oikein osaa toimia kun se ei oo Sara.

Sara teki kaikennäköstä. Mikään ei oikein ollut kauheen hyvää. Plaah. Istumisessa tais istua ja ruutuunkin löysi. En muista enää kauheesti. Hyppynoudossa ei pongannut heti kapulaa ja lähti jonkun hajun perään. Voi aargh. Seuraamisessa harhaantu hajujen kohdalla muuten oli ihan ok. Pysähtyä ei osannut luoksetulossa niin yhtään. Istuminen tais olla aika perus. Olin levitellyt merkkejä maahan sikinsokin häiriöksi, ja ennen paikkamakuuta varasti lähimmälle, sen jälkeen ei tainnut enää olla kiinnostunut niistä. Kapulat oli rivissä kentän reunassa, kerran piti käydä katsomassa ja sitten saivat olla. Miten sen ekan kerran sais jäämään pois?!

Eilen vietettiin päivä Hanna Helmisen opissa Längelmäellä, siitä sitten oma postauksensa. Piti saada nää pois päästä kun en meinaa enää muistaa. SM-joukkueen treenit jää tänään väliin kun marko ja auto menee ojankoon hallikokoukseen, joten pitänee mennä sinne treenailemaan tai tyytyä aurinkoiseen iltalenkkiin.

Ainiin, näyttelystä pukkas molemmille tytöille eehoota, tyhmää ku ovat vaihtaneet sen nauhan värin rumemman väriseksi. Sara vähän juostessa kohti meidän kassia ois kenottanut ja ei muutenkaan ollut ihan parhaimmillaan mutta mulla oli jotenki vähä plaah fiilis kun joku iso koira oli sille rähissyt ahtaalla käytävällä ohimennessä niin että Sara säikähti ja kiljas, sen jälkeen ei kyllä ollut milläsäkään ja ohiteltiin samaa koiraa & kohtaa pari kertaa ihan tarkoituksella mutta mua vaan ärsytti. Oon niin herkkä sille että kukaan ois ikävä sarkkiselle :)

kehäänmenoyritystä

ööh? palkkaus?

Sempan mielipide tokoilusta

seurataan tai sinnepäin

treeniajatuksia

2011-04-18T11:24:00.003+03:00

Ajattelin askarrella Lentsun luennon pohjalta ne kipot missä on ko-treenejä, uuden opettelua, kokeenomaiset ja tarkkuustreenit, blogiin kuitenkin vain ajatusvirtaa (voi näitä työpäiviä).

Paikkamakuu
Hyvää: on ollut aika hiljanen ja näyttää rauhalliselta, Porvoon kokeessa ei ees ihan röhnöttänyt miten sattuu. Kestää liikkeen jälkeen jo sivulla istumassa ilman että räjähtää :) Seuraavassa kokeessa voisi istua sivulla niin kauan että lähdetään kehästä ulos.
Treenaa: Joka päivä, paljon myös niitä lyhyitä joissa saatas ehkä asentoon varmuutta. Ko-treeneissä häiriöitä etupalkalla, toivotaan että näkyvä palkka ei tois piippaamista takas. Kokeenomasia sivulta maahanmenoja! "Valmis"->kontakti harkkaa, etenki häiriöissä. Häiriöitä, joku tekemään kovaäänistä luoksetuloa.

Seuraaminen
Hyvää: no ei edistä enää niin paljon ku ennen.. Porvoossa hyvää oli askelissa piippaamattomuus.. juoksuosuus on parantunut aika paljon siitä mitä oli että lähtee vaan täysiä ja mä jään..
Treenaa: tekniikkaa tekniikka tekniikka, askeleet, paikallakäännökset, pysähdykset. Pitkää pätkää! Häiriöitä! Onnistumisia näissä! Miten sais semmosen kokonaisen seuraamisen?!! Eikä saa unohtaa alotuksia. Ohjaajalle täyskäännösten kävelytreeniä! Semmonen tulis tosta videosta mieleen että huonot kohat tuli aika usein kun oli ollut hyvä suora pätkä ja tehty käännös niin seuraavalla suoralla. Oonkohan vähän liian järjestelmällisesti palkannut heti käännösien jälkeen? Enivei paljon seuraamista ylläripalkalla, että jaksaajaksaa ja kannattaa yrittää. Nii ja tekniikkaa niitä puolikkaita käännöksiä yms tarkuutta.

Istuminen
Hyvää: osaa melkeimpä aina istua käskystä vaikka treenattas kaikkia jääviä sekasin.
Treenaa: Lisää vaan kuuntelua ja kaikkia jääviä. Seuraamaan lähteminen istumisessa kokonaisessa liikkeessä!

Luoksetulo
Hyvää: maahanmeno on ihan kiva sillon ku ohjaaja muistas sanoa käskyn...
Treenaa: Jos ny kaivettas se takapalkka stoppiin ku auttanu kaukoissakin :) Jos ny jotenkin osaisin ja voisin ni treenaa omien käskyjen ajotusta... Suoraa perusasentoa kovasta vauhdista.

Ruutu
Hyvää: useimmiten se löytyy, aika selkeä liike Saralle..
Treenaa: Häiriöt matkalla ruutuun! kuten se tunnari, miksei muutakin. Alle liikkeitä samasta kohdasta. Kokonaista ruutua, pysymistä, siistiä seuraamisen luoksetuloa. Kaukana maahanmenoja pitäs myös muistaa. Ruutua eri paikoissa. Sotketusta liikejärjestyksestä tuli mieleen että liikkeitä ja tekemistä kohti ruutua, esim. seuruu ruudun ohi kun ruutua ei ole vielä tehty. Vaikka niin että ruutu on kentällä ja sitä ei silti tehdä ollenkaan?!

Hyppynouto
Hyvää: no on useimmiten onnistunut..
Treenaa: Häiriöt, kuten se tuomari siellä seläntakana. Vinot palautukset. Kapulan kanssa sivulle tulo! Kapulan kanssa sivulle tulo vaikka takana ois jotain mielenkiintosta!

Metallinouto
Hyvää: no useimmiten ihan kiva
Treenaa: Myös semmoseen väliin että on jo tehty aika paljon, nyt talvella ku kapula on ollut kylmä on tullut vähän tavaks tehä se melkeen ekana isoimmalla innolla.. Kapulan kanssa sivulle tulo!

Tunnari
Hyvää: lumet on sulanut
Treenaa: oman piilotuksia joka päivä. Välillä sekaan kokonaista. Kai lähdetään siitä että ku kyykin vieressä niin osaa haistelle muihin koskematta niin pikkuhiljaa pidentää matkaa. Vois varmaan kokeilla myös kuumottavammalla palkalla, kotona tehdessä on saanut tästä aina jonku kehun ja leivänmurun... Kun rupee onnistuu kotona pitemmältä matkalta ni pitäs treenata korkeemmas vireessä ja näköjään myös alotusliikkeenä. Huh. Pitotreenejä ja sivulletuloja kapulan kanssa. Oman piilotuksia ja helppoja ko-treenejä myös muualla ku kotipihassa!

Kaukot
Hyvää: nehän toimi kokeessa paljon paremmin ku luulin vaikka ny mitää kauheen hienoja ollutkaan..
Treenaa: s-m tekniikkaa, miten sen peruuttamismaahanmenon sais tehtyä ilman peruutusta? i-s treenaa paljon, niin että jäis se yks askel pois. m-s oon tyytyväinen edistykseen vaikka vähän kyllä liikkuki, lisää treeniä vaan. Vissiin kestoa pitäs treenata, Porvoon kokeen vaihtovälit oli HULLUN PITKÄT ja en ois yhtään ihmetellyt jos Sara ois ennakoinut noin pitkillä ku on treenattu puolet lyhyemmillä. Omat käsimerkit ei videolla ollut kyllä monikaan semmosia ku mitä oon päättänyt tehä?! Erilaisia vaikeempia liikkurihäiriöitä.

Häiriöt
Hyvää: Saraa ei näkyvästi haittaa toinen kehä, yleisö seläntakana tai äänet tms.
Treenaa: Kaikkea mitä ikinä voi olla maassa, kehänauhan sisäpuolella pysymistä kun maassa on jotain rajalla /ulkopuolella. Kaikkea ei tartte tarkistaa! Nameja maassa! Tuomari & liikkurihäiriöitä enempi. Liikkuri tiputtaa kapulan johonkin niin että Sara kuulee/näkee ja pitäs tehä jotain muuta heti siitä. Kontaktin & lähellä hengailun tarjoaminen. Tahtosin päästä siitä "Sara Sara, tule jooko, sivulle" -pyytelystä eroon. Pian.

Yleistä
Koiran luota poiskävelyihin yllätyksiä, ehtii ihan liikaa katella sitä sun tätä.
Kapuloitten palautukset, tunnarin kaa pa oli melkein ok, loput sitte järkkyjä, ne tehotreeniin.
Liikkeiden välit, muistettava taas treenata useemmin, myös semmosia että seuraava liike alkaaki edellisen lähtöpaikasta, näihin jotai palkkausta joka ei nosta koiraa sivulta tekemään iloista ympärihyppyä?
KEHÄÄNMENO...tarvittas joku kikkakolmonen. Tai jos alottas sillä että sais sen ympäriinsä juoksentelun pois yksin treenatessa aluks.. Sitte pitäs saaha se kuulolle vaikka mua jännittäs niin että pyörryn enkä osaa puhua :)
Sivulla odotteluista en oikein tiedä, aiemmin se piippas, nyt ku piippaus on saatu pois (tai tilapäinen häiriö piippaamisessa) ni huomioi hirveesti tapahtumia ympärillä eikä oo kuulolla ja valmiina? Virittelyt ennen omaa vuoroa, mikä oiskaan sopiva.
Ilosia ja salamannopeita perusasentoon tuloja, ois kiva että ku mä sanon "sivu"-niin oli tilanne mikä vaan missä vaan niin koira tulee välittömästi täysiä perusasentoon :)

Uudenopettelut
Paikkamakuuseen liikkurihäiriöö ja yksitellen käskytystä. Myös niin päin että eka istutaan ja sitten maataan. Häiriöitä kuten vieressä toista asiaa tekeviä koiria.
Ohjattua pitäs.. nyt ku mahtuu paremmin ku pakkasilla olkkarissa
Merkkiä ja yhdistelmiä
Zetaa kokonaisena tai osina
Liikkeiden välissä vasemmalla sivulla hengailua (huh!)

Ps. Kun meille joskus se pentu tulee niin sen sanon että se osaa sitten seurata. Rampataan sitten yksäreillä tokoguruilla opettelemassa seuraamista. Millään muulla tokohommalla väliä kuhan osaa seurata, seurata vaikka maailman tappiin. Semmonen että sen joutuu vetämään irti jalan vierestä jos haluaa sen tekevän muuta kuin seuraavan ;) Nimim. "vähän toi seuraaminen ahistaa"..

(nii ja oikeesti toki se osaa kans tokojutuista tehdä hervottoman hienoo ja rauhallista paikkamakuuta, olla rauhassa sillo ku mitää ei tapahdu (no mut hei Semppaki osaa!), irrota ruutuun yms. liikkua yhdessä ohjaajan kanssa paikasta toiseen silleen kivasti lähellä, noinniiku kehäänmenoissa ois kiva. Nii ja leikkiäkin osaa, se ny on kyl osa sen osaamia aksajuttuja :) )

here we go again

2011-04-16T20:46:00.001+03:00

Noni, voittaja ja korkattu, jäipäs hyvät fiilikset, vaikka pisteet jäikin suurimmalta osalta saamatta :)

Tavoitteista: Hevosenpaskaepisodia parempi seuraaminen kai saatiin ku arvosana oli 7, ja tää oli sentäs jo eri luokka. Toinen tavoite, ei jäässä oleva ohjaaja joka ei mee paniikkiin jos koira haistelee toteutu kutakuinkin tokaliikkeestä eteenäpäin. Jälkeenpäin vasta tajusin, että aikamoinen ilonaihe mulla pitäs olla: Sara ei haukkunut, ei piipannut kerran kertaa.

Ajoissa paikalla, kiva lenkki, Sara oli aika rauhallisena (aamu-uninen?). Kierrettiin myös kehät ja pari pikku perusasentoa ja temppua ja sit Sarkkinen autoon. Oltiin tokassa paikkamakuu ryhmässä ja hain Saran vasta ku eka ryhmä oli suorittamassa, toimi, tai ei kerennyt piippailla yms. Kahden kehän välistä piti mennä sisään ja oottelin kehän päädyssä ja siellä ois ollut joku ihan vastustamaton haju. Olin aikonut ottaa hihnan jo siellä irti mutta enhän mä voinut kun koira veti hajun perässä ja sitten huomasin että apua ne menee jo kehään. Nappasin sitten hihnan siinä irti ja Sara ei ollu kyllä yhtään kuulolla. Videolta näkyy että se seisoo mun vieressä ja tuijottelee silmiin ja heiluttaa häntää. Juoksutarkastus meni kivasti, pidin pannasta kii mutta ois kyl varmaan pysynyt pitämättäki. Juoksutarkastuksesta Sara ois sitten jatkanut matkaa suoraan telttaan.. Tämmösistä asioista mulla menee kyllä pasmat niin sekasin. Sitten tiiän että kuulostan tosi hätääntyneeltä ku pyyän sitä sivulle niin eihän se toimi normaaliin tapaan.. Riviin kävellessä Sara löys vielä maasta jonku katoin että joku iso keksinmuru, mutta saatto se olla joku puunpalakin, enivei se piti syödä.. Sivulla istu nätisti, kauaa ei puheltu ja Sara oli tosi kivasti, ei tuntunut piippaavalta. Kun kysyttiin että ollaanko valmiita unohdin kattoa koiraa ja sanoin ekan maahan-käskyn kun se ei ollut kuulolla, meni vasta tokalla. Voi äly, ei ollut nääs eka kerta. Mutta makas aika hyvin, aika levollisena, ihan ilman ääniä. Sivulle nous kivasti, ja istu kivasti sivulla, kun vapautin ja yritin silitellä niin ei ois enää malttanut olla siinä, kellitteli ku ois pitänyt mennä pois kehästä. Piilossa oltu aika ei tuntunut ees hullun pitkältä, myöhemmin aloja kattoessa kaks minsaa tuntui paljon pitemmältä :)

Tähän paikkamakuuseen on nyt rakennettava niin vahva rutiini että mun ei tarttis sitä enää jännittää. Että se ois se helppo osa koetta. Ja saatas ehkä sitä kautta kehäänmenot kivemmiksi kun oisin menossa tekemään helppoa juttua. En tiedä mitä jännitän, jos Turun ruokakuppia ja piippailuja ei lasketa niin edellinen epäonnistunut paikkamakuu on viime elokuun pm-joukkueen reeneistä joissa se haukkui. Että ei kai sitä pitäs ainakaan pelätä että se katoaa johonki?!

Paikalla makaaminen 8 - selitykset tulikin jo

Oma kehäänmeno oli aika kauhee. Sara tutki maata ja sain useempaan otteeseen pyytää sen kuulolle. Jeesus. Hyppi myös liikkuria vasten, oisko vaikuttanut kivemmalta tyypiltä ku mä.. Sit ku kuuli niin tuli kyllä oikeen ilosena sivulle. Oisinko voinut vaikka seuruuttaa kehään?! Liikkeet oli sekotetussa järjestyksessä, enkä ois voinut meille pal vaikeampaa alotusliikettä keksiä... Tehtiin tunnari eka kerran ""kokonaisena" eilen illalla, tai kokonaisena ja kokonaisena, kyykin parin metrin päässä kapuloista ja Sara haisteli ne nätisti ja toi oman. Alunperin olin aikonut jättää sen tekemättä mutta aattelin että mitä hittoa, Sara ei pahakseen pistä jos se ei osaa kun en kerro sitä :) Tulipahan reenattua liikkuroituna. Mut siis, olin aatellut että ehkä se malttaa haistella kun se on siellä loppupuolella, no eipä ollut, oli ekana...

Tunnistusnouto 0 - Istu ja odotti kivasti sivulla, mielessä kävi siinä ootellessa (jestas ku sitä kapulaa pidetään kauan kädessä) että voishan se tästä vaan lähteä nenä maassa vaeltelemaankin jos tahtos. Etsi käskyllä lähti kapuloille ku tykin suusta... kyllä se siellä haisteli ja ronkki varmaan joka kapulaa, palautti jonkun jonka arvasin vääräksi, sivulla vielä pureskeli. Kiittelin iloisesti kun tuli niin vauhilla että uskoi varmaan tekevänsä ihan oikein :)

Ruutu 0 - Se liike mistä oisin lyönyt vetoa että onnistuu. Hahha. Jos jotain lohduttavaa niin eipä oltu ainoita. Treenattavien asioitten listalle ehdottomasti tunnari (sit ku osataa...) ja sen perään ruutuun meno samasta kohdasta tunnarikohdan yli! Tää tuntu olevan monelle koiralle tosi vaikee. Hämäänty siinä tunnarikohdassa, meinas kuitenki jatkaa ruutuun päin. pysähty johonki ja annoin uuden käskyn, juos ilosena KEHÄNAUHAA PITÄVÄLLE PUUNELIÖLLE (mistä mä saan näitä reeneihin?!), siitä sitten jatko matkaa ulos kehästä jolloin pyysin sivulle, oli vähän silleen että miksi, munhan pitäs mennä ruutuun...

Seuraaminen 7 - lähti kivasti siitä kohti mihin ruutu loppu, tai no eihän me tehty ruutua loppuun mut kuiteskii. Alussa tökkäs taas, miks nää liikkeelle lähdöt on niin hankalia. Tai siis lähti matkalaukkuna ilman kontaktia, otti sitte kontaktin mutta eka pysähtyminen, pysähyin kyl joo ite vähän kökösti ni jätti perusasennon ottamatta, kenotti seisten ja tuijotti silmiin häntä heiluen. Sitte tuli askeleita oikealle, se sivu-käsky näissä toimii, ei piippaa, eikä jää seisomaan, ei ne ny mitkää maailman kauneimmat ollut mutta pääty sivulle, taisin ottaa enempi askelia kun piti. Peruuttaminen oli taas semmonen että vetäs törkeesti mun taakse, pääty kuiteski sivulle. Videolla hauskaa kun joku evl-kehässä näyttää taustalla miten se peruutus pitäs mennä :) Sit tuli taas kivaa suoraa pätkääm tunnari kohassa tippu nenä maahan ->treenilistalle tunnarikohdan yli seuruuttaminen. Mulla oli joku älyhäiriö ja tein täyskäännökset niin että mä kävelin koiran ympäri. Ääh. Juoksussa tipahti kontakti taas siinä tunnarikohdalla ja juoksusuoran päätteeksi karkasi KEHÄNAUHAA PITÄVÄLLE PUUNELIÖLLE (voi taivas!) Pyysin takas. Tuli ilosena sivulle, mulle iski vasemman käden halvaus, seuras matkalaukkuna ja kuikuili selkeesti sitä merkkiä ku mentiin sen ohi. Hitaassa käynnissä tippu kerran kontakti, tuli just pelastavaan kohtaan normaaliin käynttiin siirtymä, sitte taas kävelin täyskäännöksen koiran ympäri. Sit hyvää pätkää, jonka keskelle ihmeesti harhaannus. Yks askel vasemmalle perusasento oli aika hiton hidas ja vähän kaukana mutta otti kuiteski. Mut ottaen huomioon kuinka meil on aina ja ikuisesti tän seuraamisen kanssa näitä törkeitä ongelmia niin olihan tää nyt ihan ok koeseuraamikseks...

Luoksetulo 0 - Pää pyöri odotellessa -> treenilistalle yllätyksiä luoksetulokaavaan, siihen ku kävelen pois. Seisominen valu ihan hitosti enemmän ku yleensä, melkee maahanmenon merkille. Tosin videolta kuuluu että käskyki ois voinu olla aiemmin... Liikkeen alun maahanmeno oli muuten nätti ja suora, näissäki ku on välillä ollut vähän epätarkkuutta. Multa meni pasmat vähän sekas ku pysähty niin myöhään ja en tajunnut tehä ollenkaan maahanmenoa. Hah. Sivulle tulossa näköjään joku ihme kädenvippauskin. Justjust. Koira tässä kuten muuallakin näyttää kyllä palkkautuvan kehuista tosi kivasti, on oikein tyytyväinen suoritukseensa, hyvä niin :) Mietin vaan kun suosikkiopustani sääntökirjaa tossa taas lueskelin että ku eeveeällässä pitäs olla liikkeenvälit vasemmalla sivulla ja se aina kehuista tekee ton ilmakieppiloikan.. nooh onhan sinne vielä aikaa ja matkaa..

Hyppynouto 0 - Liikkurin ottaessa kapulaa oli vähän menossa sinne kapulalaatikoille mut tuli kuulolle ku pyysin. Musta tuntu että hyppynoutoon ei mahtunu ottaa etäisyyttä jolla yleensä on tehty. Kävi kurkkaa esteen laudat ennne sivulletuloa. Me reenataan seuraava kuukausi kaikkia maassa olevia häiriöjuttuja... Heitin ihan hyvin (saavutus sinäänsä) ja kivasti lähti hakemaan niiku yleensä, oli tulossa suoraan takaisin kun piti kurkata tuomaria ja sitten unohti että esteen kautta ois pitänyt tulla... Mietin siinä mielessäni että nyt pitäs sanoa hyppy nii tulis esteen kautta mutta olin jostain syystä hiljaa. Hyvä mä. Mitä sitä pelasteluista, mutta opin kannalta ois ehkä voinut korjata.. Meni jonnekin mun selän taaksen kapulan kanssa ja jouduin pyytämään uudestaan sivullekin. Öööh. Hyppynoudoissa palautukset on yleensä ollu hyvät?!

Liikkeestä istuminen 9 1/2 - Tuijotteli ennen liikettä sinne kapulalaatikoille ja oli lähdössä sinne ku lähettiin liikkeelle, korjas kuitenkin, kiitos vasemman käden halvauksen. Matka joka käveltiin ennen käskyä oli mun mielestä aika lyhyt verrattuna käskyn jälkeen käveltyyn matkaan?!. Kun kävelin kohti ehti taas katella kaikkialle muualle. Yllätyksellisyyttä reeniin? Tää ku on ollu tää meiän tehään kokonaisena ennen jotai liikettä palkatta liike...

Metallinouto 8 - Oli samanlainen kapula ku meiän oma vähiten kivoin, silleen ihan kiva että ei esim. tiputtanut muitten kuolaamaa kapulaa tai muuta. Vähä oli epävarma tarttumisessa ja palautusvauhti aika hiljanen. Eikä kapulallekaan ampassut ihan normivauhtia. Tuli sitten istumaan vinosti mun eteen (onks tää nyt parannus siihen että ennen meni metallin kaa taakse?! Hah) Liikkuri vähän mokas (sanoi myöhemmin että ei ois pitänyt kysyä kun olisi pitänyt olettaa) ja kysyi kesken liikkeen että tuleeko se sivulle vai eteen. Otin siinä vinossa kohti kapulan ja uudella käskyllä sivulle. Piti kuiteski kivasti, ei meinannut tippua luovutuksessa tms.

Kaukot 8 - kivasti alko samasta kohti mistä metalli loppu. Olin vähän että ohhoh ompas pitkä matka. Video on takaa sivusta ja en ihan kauheesti nää kaikkea, multa asti ne näytti jopa ihan kivoilta. Ja ottaen huomioon että kaukot oli meiän tuskastusliike ni tähän vois olla aika tyytyväinen. m-s liikku takatassut vähä eteen, etutassut näky pysyvän paikallaan, eli ei ihan oikein...s-i, i-m ja m-i oli ihan korrekteja. i-s:ssa liikku sitte vähä reillummin eteen. s-m plätsinä. Oon myös tyytyväinen että yleisö seläntakana ei haitannut yhtään.

Kokonaisvaikutus 7 1/2 - vauhtia riittää, liikkeetkin vaan ku pitäs onnistua. Kehästä ulos karkailuista ois pitänyt kyllä mun mielestä pitänyt lähteä enemmänki pisteitä, ottaen huomioon että oli myös ne alun kuulolle saantiongelmat ja pari muuta sivulle pyytelyä... Meil on aihe kaikkiin tuleviin koulutuksiin, kehääntulo ja häirötreenit :) Myöhemmin kun oli joku tauko niin liikkuri siinä jutusteli että ootko kokeillut käyttää sitä pitkällä lenkillä aamulla ennen koetta :D

Jäi tosi hyvä fiilis, ihan kehityskelposta, Ruudun ja hyppynoudon nollat on aika piece of cake, ja semmosii liikkeitä jotka yleensä onnistuu. Nurtsi kasvaa, joka päivä tunnarireeniä kotona, eilen onnistu, eiköhän se siitä. Luoksetulossa ois jotain pisteitä voitu saaha ilman omaa tyhmyyttä. Mutta miten saisin itteni sinne kehään jännittämättä?

Tuomarina Harri Laisi, tänään tuli semmonen olo että vaikka löysähkö, niin on kyllä aika kiva ja mukava tuomari, helppo käydä sen kehässä. Kehä oli myös suunniteltu tosi kivasti, ei paljon siirtymiä liikkeiden välissä vaan moni alkoi edellisen lopetuspaikasta.

Kokonaispisteet hurjat 144 VOI0.

Nyt se on korkattu, tiedetään taas mitä reenataan! Tosi hyvä fiilis jatkoa ajatellen! Liikkeisiin vaan lisää rutiinia ja taitoa, ja mulle hyvä fiilis niin sehän on ihan helppo nakki se voi1 :) Ehkä. Nyt on aineski ihan mieletön treeni-into!

PARASTA: Ennen omaa vuoroa aattelin että kuka hullu tämmösiin ilmottautuu ja miksi, jossain vaiheessa kun oli jo ne pari liikettä nollattu ja koira oli kiva ja kuulolla aattelin että VOI TAIVAS KUN TÄÄ ON KIVAA! :)

välitavoitteita, oppeja ja treenejä

2011-04-13T19:00:00.001+03:00

Tehtiin lenkillä Ylläshallin parkkiksella ihan pikkutreenit, ja voi taivas, miten Saran sais kokeeseen lenkkifiiliksessä. Ne mun suurimmat ahistukset paikkamkuu ja seuraaminen on niiiiin kivoja tolleen. Teki Sempan kaa paikkamakuuta ja makas makas ja makas. Jätin tekemään itekseen istumista ku Semppa ja marko reenaili kaikkea onnistuvaa ja puhuin niille, Sara vaan istua nököttää niin rauhallisena. Sempan puuhasteltua tehtin markon käskyttämä seuraaminen ja kaikki oli ihan äänetöntä! Ja silti se teki nätisti ja kivasti, askeleet ja paikallakäännökset oli ihan helponntuntusia. Ehkäpä joskus mennään "kävellen kokeeseen" Tässäpäs näppärä aasinsilta

Tavoitteista

Lauantaina Sarkin kanssa ensimmäiseen voittajaluokan kokeeseen tarkastamaan osaamisen tasoa.. Ilmotin ihan tarkotuksella keskeneräsen koiran kokeeseen, pitää käydä vähän haistelemassa että miltä se voivottelu tuntuu ja saada kokemusta ja ennen kaikkea tietoa siitä että mikä toimii ja miten, mikä ei. Toki aika suuren osan osaan päätellä jo etukäteen.. Tavoitteetki on asetettu:
-Seuraaminen toivonmukaan parempaa ku edellisessä kokeessa samalla tuomarilla (hevosenpaska episodi)
-Ohjaaja joka ois tilanteen tasalla, iloiset kiittelyt ja ei paniikkia jos koira tyyliin haistaa maata.

Eniten huolta aiheuttavia asioita, juurikin tässä järjestyksessä eli näitä tod.näk sitte reenataan kokeen jälkeen
-Kehäänmeno
-Seuraaminen
-Liikkeiden välit
-Tunnari (saatan myös jättää sen tekemättä kattoo ny)

Kokeen jälkeen myös ihan oikeesti tartutaan taas siihen paikkamakuu asentoon. Sara on nyt tehnyt fiilikseltä tosi hyviä paikkamakuita mutta se saa mielestään röhnöttää siellä ihan miten sattuu. Ja sitten sillä on ne alotusmaneerit, "yks piip, hännänheilautus ja sitten lonkalle kääntö, hetken päästä pää maahan tuhahtaen" joitten jälkeen voi sitten maata nätisti. Yritetään jotai lyhyttä ja siistiä sitten, semmosta että noi ei kerkee tulemaan.

Treenisuunnitelma-ajatuksia

Perjantaina oltiin Lentusn treenisuunnitelma-luennolla ja tuli taas todettua että mua pitäs koko aika olla vahtimassa, oon taas treenannut ihan liikaa virheitä. Enemmän onnistumisia peliin. Kokeen pohjalta tehdään suunnitelma Lentsun opein :) Tosihyvä pointti oli että palkattomuustreenit ja häiriötreenit tulee sinne kaikki onnistuu-treeneihin. Kaikki onnistuu treenien onnistumista suunnitellessa saa kyllä aivot pohdittavaa.

Vappua

Vapun motivointiklinikassa tuli taas ilmi se että kaikkihan on kiinni musta ja vaan musta. Ja osansa ongelmissa toki myös siitä että koira on saanut olla, Vappu sanoi nätisti "aika vallaton" jo neljä vuotta, niin opettaminen on vähän haastavampaa kuin pennulle. Kiva ajattelutapa että kaiken kääntää siihen että koira itse valitsee itselleen kannattavimman asian. Se valitsee totella. Hihnan irrotus pannasta (siis tokohihna- & panta) jotka on aiheuttanut semmosen ylikuumenemisreaktion tulvitetaan. Pitää aina 50 kertaa kerralla tehä irrotuksia niin että ei tapahdu mitään. Saatiin myös malttiläksyt. Kun koira luopuu jostain mitä se tavoittelee, se saa sen. Näitä on jo treenattu ja sujunut ihan hyvin. Malttiläksynä myös että koiraa voi pitää esim. pannasta kiinni vieressä tai pitää sylissä kun kuunnellaan kouluttajaa ja se ei itse päätä koska pääsee irti. Minä päätän. Saatiin myös läksyksi treenata seuraamista yms. tokoa agilityesteiden seassa kun mulla on siellä epävarma olo kun ajattelen että koira karkaa esteille niin halutessaan. Ja jos tulee harhaantuminen, niin tehdään samassa kohdassa 10 onnistunutta. Kun rupesin aattelee niin tolla tavalla tulee kyllä varmasti nopeesti järkeä noihin seuraamisen harhaantumisisiin, enhä mä oo ikinä ennen ees tajunnut ottaa jotai harhaantumiskohtaa uuestaan, oon vaan palkannut ku on menty ko. kohdan ohi ja koira on itte korjannut. Sitten oli puhe siitä kun Sara aina repee komentamaan koulutuspäivissä yms. mutta itekseen reenaillessa se osaa odottaa. Mä kuuntelen kuulemma liikaa kouluttajia ja unohdan koiran, jatkossa niin että kun odottaminen esim. pannasta kiinni pitäen vieressä ei vielä suju niin mun vaan pitää sanoa että vien sen autoon. Ja Vapun mielestä hyvä tapa oli että kerran tai kaksi voi sanoa että hiljaa, jos ei mene läpi niin sitten autoon jäähylle. Vappu on kyllä ihan mieletön. Läksynä piti myös miettiiä listoja miten koira arvottaa eri asioita. Nii ja ei enää koskaan yli kolmea toistoa!

Treenit Turussa

Perjantaina päivällä päästiin tokoilemaan Puuparran-porukan kanssa, olipas kivaa! Sara teki paikkamakuut Lassen ja Sohvin kanssa reunassa, ja hemmetti, melkeen heti ku poistuin ovesta oli se mennyt ihan pokkana tarkastamaan ruokakuppia parin metrin päästä. Aaaaargh. Lähinnä kyllä huvittaa, koiralla on asiat tärkeysjärjestyksessä selkeesti. Tulin takas ja heitti jo itte uuestaan maahan. Oli taas semmosta röhnötystä että, pysyi nyt kuitenkin. Tehtiin vielä yksin pari makuuta kun Sohvi treenaili. Omassa treenissä seuraamista. Jossain harhaantumiskohdassa tein 10 onnistunutta ja ihan oikeesti tuntuu että tällä tavalla kun jatketaan niin harhaantumiset on historiaa syksyyn mennessä :) Ainiin tuolla hallissa oli joku tuotemyyntinurkka, siellä oli koirien herkkuja ja kaikkea... Vieras metalli tippu kahesti sivulla suusta ennen ku ehin ottaa, oli kyllä paljon kevyempi kapula ku meiän omat. Kolmas kerta onnistu. Hyppynouto oli ihan kivis. Seuraamista otettiin niin että marko liikkuroi taas, ihan ok. Myöhemmässä satsissa ruutua, löyty joka kerta, paikka vähän vaihteli. Meni väähn hitaasti mutta matto on kuulemma sellainen että joka koira vähän himma sillä matolla. Kaukojakin otin, ei nyt mitenkää loistavat.. Tosin valokuvissa näyttäs että kolme eka vaihtoa takatassut pysy paikallaan. Niin joo ja kiva pointti näissä treeneissä oli kans että tajusin että Sara on vähentänyt tosi paljon sitä seuraamisessa edistelyä.

Tiistain tokottelut

Tokavika talvivuoro. Sara teki sivullaistumisia ja ootteluita, paikkamakuita, metallin, yhen kokonaisen hyppynoudon ja vähä lyhyitä seuraamisia. Nää oli nyt niinku kaikki onnistuu treenit. Muuten joo mutta metalli tipahti ku lähti tuomaan, nosti heti uuestaan ja toi sitten ja asettu vinoon sivulle, olin vaa tyytyväinen ja ilonen, eiks kaikki voi onnistua silleen että kehuu vaan ja ohittaa virheet... Parasta näissä treeneissä: helposti ja ongelmitta autosta ulos ilman haukkua, niin lenkille kuin omalle vuorolle. Ai joo, heiteltiin vähän palloa lopussa, aika intona sen perässä.

Loppuun kuvia perjantain tokoista

tokoooo

2011-04-07T18:54:00.002+03:00

Sunnuntain kokeen jälkeen käytiin terapiareeneissä ojangossa, eka kertaa tänä keväänä. Aattelin että Sara ois ollut hullumpana, se oli ehkä semmonen hölmistyneen iloinen. Ja olihan siellä vielä lunta, toinen tokokenttä oli tosin aurattu ja tyhjä ja kuiva sinne pääsy ei-kumppareissa oli hieman haastavaa. Ja löyty lumen seasta kaiken maailman agilityesteitä mitä piti käydä kokeilemassa..

Sara oli tosi kivana. Tarkkaavainen ja kiva. Ja yritteliäs. Vähän ehkä hitaampi ku normaalisti mutta siitä tuliki semmonen olo että on helpompaa.

Ruutu oli eka aika hukassa, löyty kuitenkin loppujen lopuks. Tehtiin myös merkin kautta ruutuunmenoja, annoin mennä liian epätarkalla merkillä. Ääh. Kun siin lähtöpisteestä käskin ruudussa maahan niin tartti kaks käskyä. Oli hauskaa kun Sara keilas kartion ku ei löytänyt oikein ruutuun ja seuraavalla menolla kävi kuonolla nostamassa kaadetun pystyyn :) Vähä oli semmosta kauneusvirhettä kaikessa mutta meiän oliki tarkotus pitää kivaa näissä reeneissä. Tai ainahan on kivaa mutta erityisen kivaa. Yks ruutu hyppynoudon kautta. Kapula pyöri aika rumasti suussa mutta asenne oli kohallaan. Ruutu ei sit taas löytynyt. Ja mulla oli ihan hirveitä hahmotusongelmia ku oli taas jäänyt nauhat kotiin niin katoin aina että ei se oo ruudussa ja oli se sittenki ollut. Lopulta piti pistää marko puoleen väliin lähemmäs seisomaan ja näyttämään peukkua että onko ruudussa vai ei. Ei ihme että Sara sekottaa ku ohjaaja antaa kuvan että ei oikein tiiä mitä tahtoo...

Liikkeestä istuminen ja metallinouto putkeen ja palkka metallista. Pitäs muistaa tota isutmista joskus palkkailla mut ku se on niiiin helppo ottaa tommoseks kaks liikettä putkeen -ekaks liikkeeks. Metalli on mun mielestä ihan nätti vaikka palautus oliki hitaampi ja kantaa silleen että ihan ku ois muka painava, mutta tuli tosi kivasti sivulle, ja pito sivulle oli hyvä, vaikka usein metskun kanssa roikottas mielellään vähän sen näkösenä että "en jaksa en jaksa enää pitää ota jo"

Sitten luoksetulovärkkäystä, ekassa maahanmeno oli tosi kiva, mulla osu ajotuski aika nappiin. Seisominen taas valuvaluvalu. Toka seisominen oli tolla meiän väärällä tekniikalla tehtynä kyllä jo mun mun mittapuussa ihan hyvä, niin hyvä että ei reenattu enempää. Ei siis ollut tarkotuskaan pysäyttää merkille vaan ennen sitä jo.

Kaukojaki vähä värkkäiltii mutta voivoi ei ne pysy kasassa olkkarin ulkopuolella tekniikka prakaa. Hyvä silti että tehtiin ja videoitiin, selvis että semmonen mikä näytti mun mielestä eestä katottuna oikeelta tekniikalta ei ollutkaan ihan täysin oikein.

Seuraamista. Jos pitäs välillä ettiä hyviä juttuja eikä niitä missä on vikaa. Niin täytyy sanoa että juoksuosuudet on parantunut ihan sikana. Ennenhän Sara vaan lähti juoksuosissa ja mä jäin, nyt ne on mun mielestä jo ihan nätin näkösiä. Paits täyskäännös, en osannut itte tehä juosten. Myös hidas käynti on parantunut kun löyän itte oikeen rytmin ettei koira joudu tarjoomaan istumista ja ei tartte piipata. Vioista sitten...joku maanuusku ja joku harhautuminen, mut pitää ehkä olla vaa tyytyväinen Sempan kokeen jälkeen että noissa tilanteissa Saran kuiteski saa helposti kuulolle... Askeleet edelleen järkkyjä, jostain ihmeen syystä vasemmalle oli tossa videossa paremmat. Molemmissa se on liian takana, eteski oikeelle. Peruutuksessa koira oli aika pihalla. Kotona tein sitä peruutuskäskyllä, toimi paremmin. Pari perusasentomokaa kans. Aijjai. En jaksanut katella uuestaan mutta varmaan pysähdyin jotenki oudosti. Kuti kesken seuraamisen nauratti...kai se ahistu niistä askelista.

Lopuks vielä paikkamakuu ja istuminen , olin selin ku en jaksanut lumivuorikiipeillä/kahlata mihinkään piiloon. En oikein uskalla ääneen sanoa mutta Sara on nyt tehnyt tosi hyviä paikkamakuita, ihan ilman piippauksen piippausta ja tosi levollisena. Makuun jälkeenkään ei räjähä vaan voiaa tehä se parin askeleen seuraus ja siitä istuminen. Enköhän onnistu kohta pilaaman tän... Istu taas tapansa mukaan kivasti. Meillä on kyllä tuo yksi liike joka on sujunut alusta asti 100% onnistumisprosentilla. Hullua. (en laske tassun siirtämisiä ohikävelyssä epäonnistumisiksi).

Kivat reenit kiva koira, marko oli kiva apuri!

"Kokeenomaset"

Eilen käytiin yliopiston parkkiksella. Sain koejännitystä kun ovella oli vartijoi ja luulin että ne haluu häätää meiät. Kehäänmeno ihan ok... jouduin kyllä kovasti pyytelemään...

Paikkamakuu oli taas hyvä ja levollinen. Marko oli superhyvä liikkuri/tuomari, se tuli joka liikkeen jälkeen mun luokse selittämään ja tyrkyttämään pisteitä ja pientä analyysia, oikein rupes ärsyttämään ja olin silleen että alotetaan jo ja se selitti pisteitä. Just hyvä! Loistava reeni. Sara oli vähän normia alemmassa vireessä. En pelännyt haukkua, oisko se lukenut ton mun ärsyttää pisteselityksen fiilikset. Toimi kuitenkin toooosi hyvin, ootellessa seiso vieressä tuijotti mua ja heilutti häntää.

Alusta oli ihan kauhee. Litimärkä asfaltti täynnä isoa ja pienempää kiveä. Saralta tartti kahteen maahanmenoon, luoksetulon ja ruudussa, kaks käskyä, laitan alustan piikkiin, toi luoksetulon maahanmeno on yleensä ollut aika ongelmaton. Samalla alustalla en ihan oikeasti yrittämisestä huolimatta saanut Selmaa pistämään hienoa pyllyään maahan... (mut tästä oli puhe tänään Anskun kaaa ja saatiin ihan hyviä ajatuksia missä vireessä ja milloin sitä voiaan harjotelle, tota märässä toimimista...)

Hyppynoudossa näytti että tulee takastulon ohi mutta eipä tullut. Tunnari siis puuttui tästä listasta... Kotona reenin jälkeen tein (noku ei se prkl:n lumi sula) pari oman piilotusta lumeen, hienosti löyty ja tokassa palautus oli ihan sikaihana. Piti kapulaa tupakkina ja ei purassut tai pyörittänyt kerran kertaa. Seuraaminen meni ruudun ja jalkakäytävän välisestä kolosta, siinä tuli joku harhaannus, askeleissa piippas, muuten aika kiva. Kaukot oli paremmat ku Ojangossa. Luoksetulon stoppi aika hyvä, huusin käskyn silleen kovempaa, sillee hätäsen kuulosesti. Istumisessa jäi eka seisomaan. What?! Oliks tää just ku ei oo palkattu. Uuella käskyllä istu sit.

Ylipäätään aika kiva! Mun on niin pal helpompi nostattaa Saraa ilosella seuraa-käskyllä ku yrittää laskea sitä. Tai että liikkeen alotuksessa oon itte semmonen olemukselta innokas.

Tänään oltiin Vappu Alatalon motivointiklinikalla. Tykästyin Vapun tapoihin ja koiralähtöseen ajattaluun tosi paljon jo hypäriä kattomassa ollessa & videoita kattoessa, nyt vielä enemmän. Varmasti yksi parhaista opeista missä olen koskaan ollut. Saatiin tosi uusia paljon ajatuksia, ja jäsenneltiin selkeemmin vanhoja. Kirjotan lisää auki joku kerta kun jaksan selata muistiinpanot ja videot.

Tähän mun ja Saran läksyt:
-50 kertaa päivässä hihnan irrotus ja kiinni laitto
-malttiharjoitukset
-seuraamaan ja tokoilemaan agilityesteiden sekaan.

Huomenna Turkuun, viikonloppuna Janitan agilitykoulutus, huomenna illalla Lentsun tokoluento ja huomenna päivällä saadaan mennä tokoilemaan Puupartalaisten kanssa, vähänks kivaa! :) Maailman kivin koiramainen loma!

ei ennustellu eilinen tätä päivää..

2011-04-03T22:11:00.001+03:00

Tokokokeessa hyvinkäällä. Joo ei mennyt ihan nappiin eikä varmaan edes samaan nappilistaan.. Semppa oli aika outo jo kun otin sen häkistä muka tekemään jonku lyhyen seuruupätkän ja vähä riekkumaan, se vaan halus mennä markon luo. Mua tietenki alko v*tuttaa ja koko koe oli varmaan siinä vaiheessa tuhoon tuomittu. Mulla kävi mielessä että pitäskö mennä ilmottamaan että vaihetaan ohjaajaa, jälkikäteen ajatellen ois varmaan pitänyt. Semppa oli vissiin sillä mielellä että tässä hallissa me aina aksaillaan markon kanssa.

Muita mahdollisia haittatekijöitä:
-viimeaikoijen superahkera reenaaminen ja eilinen harkkakoe oli liikaa (niiku ne viisaat sanoo siitä ennen koetta reenaamisesta)
-ohjaajan asenteessa oli aika paljon vialla kun sen maailma kaatuu ekaan markon vilkaisuun, tuli vissiin kerrottua koiralle että en oo ilonen, vaikka yritin kyllä mielestäni hymyillä yms.

Kehäänmenossa taas nuuskutti. Mulle oli jotenki kauheen vaikee ku neuvottiin että tässä on tää teippi sen pitää jäädä koiran taa ettei suotta nuuski sitä ja jos oisin asettautunu niin että se teippi on Selman takana oisin ollut paljon viereistä koiraa edempänä. Siis vaikeeta. Selma istua tönötti sivulla ja tuijotti markoa. Suoraan kameraan, välillä katteli mitä ympärillä tapahtuu, sitten taas markoa. Muaki ehkä vilkas kerran, sattumalta. Jos pyysin kontaktille nii ei tehnyt mitään. Yritin rapistella taskuakin mutta ei mitään. Houkuttelu ei toiminut. Ahisti.

Luoksepäästävyydessä pysyi hyvin niiku yleensä. Siitä 10. Paikkamakuussa tuijotteli niin että olin ihan varma että ei mee ees maahan. Meni kyllä mutta ihan venkulaks mun jalan ympärille. Kauheesti tuijottelin alas käskyn annossa. Olin aika epävarma jo pois kävellessä, mietin että sanooko tuomari että hae koiras kun menin sen ohi. En tiiä miks oli semmonen olo. Naapurikoira lähti iloisella laukalla jo alkupuolella, Selma vähän katto mutta pysy ihan hyvin viel. Toisella puolella oli kelpie joka häntä heiluen ryömiskeli eteenpäin ja vähän Selmaa kohtikin ja välillä vähän tuijotteli. Näytti mun mielestä ihan siltä että "kuka hei juoksis mun kaa". Nää kaikki yhessä ja ärsyttävä ohjaaja niin Selma nousi jossain vaiheessa istumaan, istui aika kauan. Ihan kiva ettei mihinkään lähtenyt. Syy nousemiseen saatto toki olla että piti nähä marko paremmin. Kävi takas maahan ja olin ihan sikailonen... siihen asti että piti sitten nousta vielä uudestaan just kun oltiin kävelemässä luokse. Voihan hitto. En ois niin millään halunnut että palaan sen luo kun se istuu. Näky varmaan naamasta... Jotain oon oppinut ajattelemaan kokeen aikana ja tehtiin siinä pisteitä ootellessa ihan lyhyt uus makuu kävelin pari askelta pois ja vapautin maasta ja siitä kehuttiin ja rapsuteltiin. Semppa on kyllä ihana ku sitä saa lääppiä kehässä toisin ku Saraa, selällään kellitteli.

Yksilöliikkeet meni siten nätisti sanottu perseelleen, tai se mitä niitä tehtiin. Lopetin kesken kun en viittinyt kiusata koiraa sillä että olo oli toivoton ja en pystynyt tsemppaamaan omaa mielialaa. Hihnassa seuraamisessa oli lenkillä pahemmin ku Semppu ikinä. Jäi pa:t väliin ja kaikkea. Oli ihan intona ku sen jälkee tungin hihnaa taskuun. Siinä vaiheessa oisin voinut olla kattomatta pisteitä ja ehkä tsempata, en pystynyt. Vapaana seuraaminen oli sitte ihan kauheeta. Mulla meni pasmat ihan sekas ku Semppa jätätti ja se ei halunnut selkeesti tehä mun kaa ku olin semmonen. Just eilen sanoin että Semppa ei ota mun jännittämisestä itteensä niiku Sara, no kyllä se vissiin sittenki otti. Vein keskeneräsen koiran liian vaikeeseen tilanteeseen ilman että oisin itte ees yrittänyt auttaa sitä. Luulin hymyilleeni mutta videolta näytin siltä että ihan just kuolema korjaa. Marko sanoi että Saran kanssa oisin jatkanut samalla seuraamisella että Sempan kanssa mulla on liian korkeet kriteerit. Voi hyvinki olla. Olin myös jo aika paskana siitä paikkamakuusta. Laskin että ei tuu ykköstä. Vaikka sen piti olla vaan maksettu harjotus!! Voi että kun ihminen osaa olla ikävä ja toimintakyvytön.

Tuomari oli kiva. Ja tykkäsin ku oli tarkkana apujen kanssa. Halvaantuneet vasemmat kädet sai huutia. Tuomarina siis Pirkko Bellaoui.

Jos päästään Porvooseen niin marko saa sitten näyttää kuinka hyvin viihtyy Sempan kanssa kehässä. Meillä on tiukka ohjaajan treenijakso tiedossa. Mä niin haluisin että mulla ois joku yhtä innokas assari ku mitä mä meinaan olla. Reeniohjelma on jo kahelle viikolla (vapaineen ennen koetta...) valmiina. Ja oon niiiiin päättänyt saada markosta taitavan tokoliikkujan, mikä on kyllä ilmeisen vaikea taito. Saran tän päivän treenivideoissa oli halvaantunutta kättä ja kummallisia apuja.. Jos Markolla ja Sempulla menee "huonosti" ni sitten saanen siitä sisua näyttää että kyllä mekin sempan kanssa pystytään. Jos niillä menee hyvin, ni sit mun on sempan kanssa pakko pystyä olemaan parempi. Eli tästä suunta vain ylöspäin :)

Orimattilassa tokoepiksissä

2011-04-02T17:25:00.006+03:00

Ei saanut tänäkään lauantaina nukkua pitkään kun lähdettiin Orimattilan Hurttahallille epiksiin. Osallistuin Sempan kanssa möllialo-luokkaan, tarjolla ois ollut myös virallisen kaltainen alo (ja avo) mutta tässä luokassa sai palkata liikkeiden välissä (+vain yksi seuraaminen, paikkamakuu hihnassa tai irti & etäisyys miten itse halusi), huomenna on virallinen koe joten tuntu hyvältä idealta käydä virallisissa oloissa palkkailemassa. Saas nähdä huomenna että onko se sitä mieltä että tokojutut on ihan tylsiä, eilen tehtiin jo.

Selma ei taas pihalla voinut pistää hienoa takapuoltaan tai mahaansa maahan joten kun näin että hallin pohja onkin hiekkaa (+kumirouhetta) joka näytti vielä märältä (varmaan sen kumirouheen takia) niin sanoin jo markolle että jaahas Selma ei sitten istu eikä makaa. Mutta näköjään sille kelpas kun oli katto päänpäällä, sisällä ei ollut mitään ongelmia kun käytiin siinä vähän pyörimässä.

Paikkamakuut tehtiin kolmessa ryhmässä ja ekan ryhmän aikana meininki näytti vähän siltä että pelottaa, koirat sai siis olla hihnassa ja etäisyyden sai itse päättää ja aika oli varmaan minuutin. Toka ryhmä oli sitten vähän levollisempaa porukkaa kuin ensimmäinen. Kehäänmeno oli ihan jees. Tuomarin moikkasi, vähän heitti nenää maahan kun käveltiin riviin. Näitä voisi harjoitella Selman kanssa. Muutenkin tuli mieleen että kokonaisia suorituksia ylläripalkalla voisi tehdä paaaljon enemmän. Istui niin ihanan hienosti pitkään sivulla. On se kivaa kun ei tartte sentäs sitä jännittää että kohta se piippaa kohta se piippaa.

Tuomarina oli siis HOT:n Marko Vuorenmaa. Tuomarointi tietenkin aika kilttiä kun kyseessä mölliluokka.

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 10 - nojoo.. Selman viereisen koiran viereinen jättikokoinen Leonbergi meni haistelemaan Selman vieressä makaavaa koiraa, halusin näyttää Selmalle että tää on tosi okei ja kävin palkkaamassa, siitä ei vähennetty pisteitä. Lopussa laittoi pään maahan. Meni mielestäni vähän vinoon maahan ja taisi asennonkin korjata jossain vaiheessa. Kaikenkaikkiaan ihan levollinen. Kivasti nousi sivulle. Videolta ku katoin ni aikamoinen koiranpäällekaatumisapua maahanmeno käskyssä...

Yksilöliikkeet

Seuraaminen kytkettynä 9 - nojooo...Molemmat täyskäännökset oli aika paskoja, jossain vaiheessa vähän irtos kauemmaskin sivulle, hihnakin kiristy. Pysähyksen pa oli vähän vino. Semmosta lenkkeilyä.

Liikkeestä maahanmeno 10 - Ennen liikkeenalkua laskin Sempan hihnasta ja se kävi juoksemassa jonku kunniakierroksen. Tuli kyllä ihan ilosena luokse. Teki jossain muussa vaiheessa kans saman kunniakierroksen->kokonaisuuksia reenailtava liikkeenväleineen! Kauhee ku mä katon sitä koiraa että menikö se maahan. Niiku tuijottelen muutenki ihan sikana. Viel enemmän ku Saran kanssa. En luota vissiin että pysyykö se mukana vai ei. Hyvin meni maahan ja ootti käskyä sivulle nousuun.

Luoksetulo 9 - ennen liikkeen alkua rupes ponnari kutittamaan ja sitä piti rapsuttaa. Voi äly. No olin sitte melkee heti muka valmiina, kun lähdin kävelemään kuulin kun se ravisteli takanani. Olin ihan varma että siellä se seisoo mutta ihmeeksi oli istumassa. Oli ravistellut ja käynyt takaisin istumaan, aika hyvis, Sara ois varppina jäänyt seisomaan samassa tilanteessa. Liikkeenlopussa mulla joku ihmeen käsiapu?! What?!

Liikkeestä seisominen 9 - Aika kiva. Mun olkapäännytkäytysavusta vissii lähti se piste. Mutta oon tyytyväinen että se ylipäätään pysähtyy!

Estehyppy 9 - Mentiin yhessä tosi kivasti estettä kohti ei yhtään karkaillut. Hypylle lähti jotenki kauheen vauhilla, yleensä on rauhallisempi. Tosi kiva, ja kivasti pysähty. Sitten jotai järkytttävää, mun käsi tekee jonku ihmeen seis-käsimerkin, siis mitääh?! Onneks on videot, muuten ois jäänyt iteltä huomaamatta. Kun teen sen, Semppa kääntyy muka "heiton" suuntaan katsomaan että heitinkö mä jotain.... Vähän tais astella myös mun kävellessä vierelle.

Kokonaisvaikutelma 9 - Koiran puolelta pari kunniakierrosta ois voinut jäädä juoksematta. Ohjaaja ois voinut olla vähemmän jäässä. Ihana ihana Semppa ei ollut mun jäässäolemista niin itseensäottanut kun Sara alokkaassa vaan toimi just niin hyvin kun reenimääräänsä ja taitotasoonsa nähden voi toimia.

Yhteensä 150/160p ja 3. sija.

Ei tietenkään verrattavissa viralliseen, mutta ekaks ja toiseks tulleiden koirien suoritukset näytti ihan sellaisilta millä kokeessakin saa ykkösen niin ihan tyytyväinen voi kyllä olla. Nyt ei tullut mitään kauheita kämmejä, huomenna sitten varmaan senkin edestä? No harjoitusta sekin, schapemestikset on ne meidän tähtäin missä tahotaan HYVÄ ykköstulos :) Huomenna saa tulla mitä vaan, voisin toki jännittää vähän vähemmän ku tänään. Silleen hassua verrattuna Saran kanssa käytyihin kokeisiin että en jännittänyt kotona, en matkalla, en ees paikkamakuu rivissä. Jännitys alko vasta yksilöliikkeitä tekemään mennessä. Kauheeta kun henkeä ahdisti ja yritin ennen joka liikettä että nyt saan henkästyä kerran syvään ennen ku tästä lähetään ja en kertaakaan saanut, nyökkäsin vaan että joo valmista on. Muistin kuitenkin kiittää joka liikkeen jälkeen! Ja palkkasin vähän vaihdellen suoraan liikkeen jälkeen tai siirtymästä.

Kokeen jälkeen käytiin Vau-hallilla kurkkimassa mätsäriä (3 schapendoes-pentua!) ja Tuijan ja Cassun ja Jecun kanssa jäällä juoksentelemassa. Sarkille teki kyllä hyvää olla "kisareissulla" niin että mitään kisoja ei sen osalta ollutkaan. Kävi vähän kuumana kun otin sen Vau-hallin pihassa autosta. Mut ei silleen että ois haukkua räyhännyt vaan oli niinkun superintona että nyt tehään jotain. Tehtiin siinä jossain tiellä vähän seuraamista ja jotain tempuntynkää, oli ihan ihan hullun intona ja keskittyneenä.

Saatiin muuten palkinnoks naksutin, kylläpä osui hyvin kun edellinen meni vähän aikaa sitten rikki kun joku talloi sen päälle...

Ja olipas aikamoista porukkaa epiksissä. Ei se mitään jos ei osaa, mutta koiraa ei kyllä tarttisi jalalla tai hihnalla liikuttaa.. Muutaman ohjaajan "hei haloo" lausahdukset osoitettuna koirilleen ois kyllä kuulunut kohdistaa ohjaajille itselleen..

tiistain tokoilut ja kuvia

2011-03-30T18:39:00.002+03:00

Sarkkiselle sopii ihan älyttömän hyvin se kasikon juoksentelu alotteluna. Sille sopii myös tosi hyvin se että rikkoo kaavoja. Huomasin myös että vauhtiliikkeissä tapahtuvat lähtöhaukut jää pois kun vähän rikkoo sitä kaavaa. Esim. että kapulan heiton jälkeen lähdetäänkin seuraamaan tai käsketään eka maahan tms. Sempasta yleisesti, että ku mikää liike ei oo kymppi ni jännä mennä kokeeseen. Saralla oli niin päin että ku mentii ekaa kokeeseen ni kaikki liikkeet oli kympin liikkeitä, ei vaa pystytty alokkaassa kertaakaan pitää koko pakkaa kasassa kokees. Ja sen kanssa ny muutenki tulee tosi hyviin ilmi se tokon syvin olemus: liikkeiden opettaminen on se helpoin asia...

Sempu oli ekana. Se kävi tekemässä kepit tosi taitavana ja karkas vielä aallekin kun oli vapaana kun kannettiin esteet sivuun. Ei sitten siis enää ollut kun aa kannettiin.. Oli aika innokkaassa mielentilassa sit. Tehtiin siinä kontaktihöntsäilyjä ja sitten kimpassa paikkamakuu. Marko kellotti 2 min tai vissii vähä yli. Tulin loppupuolella vähän lähemmäs. Pysy mun mielestä aika hyvin. Aijoo ja ekana luoksepäästävyys, Marko oli tuomari, siinä se istu. Paikkamakuu oli aika kiva, välillä se kyllä unohtuu aika pitkäksi aikaa tuijottelemaan jos naapurissa tapahtuu mutta pysy kuiteski, se pääasia. Tein sen jälkee vielä maassa ootteluja niin että palkkailin millon menosta, millon pysymisestä ja millon sivulle nousemisesta.

Useempi luoksetulo. Ekassa hidasti jo reilusti ennen mua. Tokan tein sitten reunassa ja kun oli onnistunut rapsuttamaan ponnarin päästään niin meinas rassu juosta päin hyppyestettä joka oli melkein matkalla. Palkkasin parista odottamisesta kans.

Liikkeestä seisomisia, kysyin markolta että paljon lähtee pisteitä, tarkottaen sitä mun olkapäännytkäytysapua ja marko sano että eikai tuomari alokasluokassa noista parista askeleesta ees vähennä, eli apu ilmeisen huomaamaton :)

Hyppy oli taas täällä ok, epäilen että kokeessa siis siitä kii minkänäkönen hyppyeste siellä sattuu olemaan...

Tehtiin seuraamiset nyt vikana. Vähä meinas olla jo veto pois ehkä ku tehty montaa asiaa, ei ihan parasta meitä. Kai sillä seiskan ois saanut. Tehtiin vaan vapaana seuraaminen. Sitten vielä pari liikkeelle lähtöä ja palkka siitä että alotti hyvin.

Sarkin kanssa ne alkujuoksentelut ja sitten se teki paikkamakuuta itekseen sivussa. Ja sen jälkeen parin askeleen seuruutus ja odottelu ja istuminen. Istu suorassa vaikka olin vinossa. Hyvis. Makuussa haluu kääntyä väenvängällä vinoon jossain vaiheessa kun oon sivussa.

Metsku tehtiin niin että takas tullessa juoksutinki jalkojen välistä ja siitä kiertämään siivekkeen ja sitte palkkasin lennosta ku tuli takasin.

Kierräteltiin siivekettä ja stoppeja, kiers välillä kaukaa sivusta hyppyesteenki.. Kun lähetti stopista uudelleen kiertämään niin ihan ku ois pysähtyn seuraavalla kerralla paremmin. Tiiä sit jos kuvittelen.

Seuraamista. Oli taas aika huono ylipäätään. Hyvääkin oli; jätin askelista seuraa käskyn pois ja olin hiljaa niin ei kuumottanut yhtään niin paljon. Käännökset paikallaan on maailman rumimpia. Nyt aattelen taas niin että jos se vaan löytäs sen pa:n ja sitte pikkuhiljaa rupeis tajuumaan ettei tartte venkslaa sataan suuntaan ku kuiteski pitää tulla pa:n lopuks. En tiiä. Hitaan käynnin oli hiljaa. Oho!

Kolme kokonaista hyppynoutoa ja ei vaan kiertänyt. Hyvis. Yritin heittää vähän vinoon niin meni aika optimaalisesti suoraan esteen taakse. Este oli keskellä hallia ja sivussa esteen kohalla oli merkki. Lähetin kauempaa Saran merkille, siitä hyppäämään hypyn yli ja noutamaan esteen takana odottavan kapulan ja hyppäämään takaspäin esteen yli vaikka mä olin iiiihan vinossa ja sillä ois ollut kapulalta suora linja mun luo. Teki ku enkeli. Se on heti niin hyvis ku pitää vähä ajatella että mitä tekee ja tarttee mua kertomaan että mitä tehään.(Ja saa olla kauempana musta..)

Luoksetuloa vähä niiku kokonaisena. Yks stoppi niin että kävelin stopin jälkee kaukaa luokse palkkaamaan ja sitte samassa kohti uus ja oli aika hyvis. Siitä loppuun asti. Maahanmeno, välit ja loppu oli semmosii et ei mulla pal sanottavaa. Täähän oikeesti kai paranee reenaamalla?!

Lopuks kaukoi. Vähä liian pinkeenä. Mulla oli myös jäänyt nami käteen, niissä kaikissa onnistuneissa ei oo ollut namia kädessä. Ei ymmärtänyt s-m käsimerkkiä tai sitten mä en enää osannut tehä sitä sillee miten se toimi, epäilen jälkimmäistä. Lopetettii onnistuneeseen m-s vaihtoon. Se alkaa olla mun suosikki.

Loppuun kauhee kuvapläjäys. Ihanaa kun aurinkokin on palaamassa talviunilta. Oon ehtinyt jo suunnitella kameran huollattamista kun kuvat on niin rumia :)

minä!minä!

tuttu asento? namia?

tokot kodin ykkösen pihassa ja terveystuloksia

2011-03-27T14:44:00.001+03:00

Eilen reenailemassa, sain kerranki ajettua eri paikkaan. Oli sulaa jee. Ja vähän ylimäärästä häiriötä ku Sempun ajan joku autos pörräs pitkin parkkista ja olin varma että ne on tulossa valittamaan että koirat pois parkkipaikalta, jossain vaiheessa tajusin että tais olla ajo-opettelu menossa.

Semppa sai eka tarjoo kontaktia ja sitten tehtiin kutakuinkin aloa järjestyksessä. Paikkamakuussa nous prkl seisomaan ku kävelin poispäin. Ääh ei oo tehny pitkään aikaan tota. Ääh. Jotain kivaa ni meni kaukaa hienosti maahan-käskyllä takas maahan. Menin palkkaamaan siitä ja sit uuestaan alusta.

Seuraamiset tein niin että eka hihnassa ja sitten vapaana ja vapaasta palkkasin. Aijjai ku näky vapaana seuraamisessa vähä kyllääntymistä että ei tuu palkkaa ja aina vaan jatkuu. Vähän Sara-oireitakin kun ois pitänyt joku roska tarkistaa maasta. Mut on ne edelleen parempaa ku ykskään Saran alokkaan kokeessa seuraaminen että ihan reippain mielin viikon päästä seuraamisia tekemään. Pitää myös muistaa että jos yhtää käskevämmällä äänellä sanon että "hei" "seuraa" tms. niin Semppa skarppaa heti ja tosi hyvin, ihan silleen että oijanteeks teinkö minä väärin. Pitää kokeessa muistaa jos lähtis vaikka haahuilee. Tuli kokeiltua ku aattelin noista roskien nuuskimisesta olla aika jyrkkä ettei tulis toista Sarkkia joka seuraa sillon ku mitään mielenkiintosempaa ei oo näkyvillä...

Maahanmenoon tartti kaks käskyä. Hitto. Tehtiin sitten vielä nopeita maahanmenoja erikseen ja lopussa yks kokonainen ja se oli ihan ok, sillä kyllä menee ne kaks askelta ennen ku toimii käskyn jälkee. Kai se miettii oikeesti että mikä tää oli, Sarahan tekee sen hänen mielestään pyydetyn jo sillo ku mun suu aukeaa.

Luoksetulo oli hyvä, tekee matkalla semmosen pikkumutkan tähdätessään sivulle mutta samapa tuo.

Liikkeestä seisominen olkapään nytkäytys avulla oli super, parhaita ikinä. Jee! Mitenköhän osaan kokeessa tehdä tuon avun en varmaa mitenkään.

Hyppy sitten. Voi äly. Selma halusi tehdä takaakierron. Ja uudestaan. Ja kolmannen kerran. Se on sen mielestä aksaillessakin kivempi vaihtoehto jos saa itte päättää. Voi äly. Sain sen jotenki hyppäämään sitte suoraan mutta sitte taas töpöteltiin esteen takana, ja ois myös pitänyt koittaa hypyn jälkeen palata mun luo. Voi äly. Eihän siitä kauaa oo kun tää oli ihan ongelmaton?! Sarkin jälkee otin Sempan vielä uuestaan niin että esteen takana oli matonpala ja ei mitään ongelmaa. Ei ees ku poisti matonpalan. Oliko sillä joku hetkellinen muistikatko?

Tehtiin kanssa noutoa. Ekalla varasti kapulalle ja kapula oli loivassa alamäessä ja tassut eeltä kapulalle ja se lähti pyörimään mäkeä alas ja oli ilmeisen hauskaa törkkiä kapulaa menemään joku 15 metriä. Sitten tajus että hui oompa kaukana ja lähti tulemaan mun luo ekaks ilman kapulaa, uuesta käskystä kapulan kaa. Toka oli parempi. Sivulle tullessa pudotti nyt kapulan kyllä ku käsi tuli kohti. Mitäköhän oon sössiny olkkarireeneissä.

Viikon päästä kokeeseen varasijalta. Tavoitteena ainoastaan se että meillä ois kivaa ja mä osaisin toimia enkä olla jäätynyt puupökkelö. Tuloksia tai hyviä tuloksia voiaan hakea sitte myöhemminkin.

Jännä huomio muuten että Sara the hauhau-tyttö ootti autossa hiljaa ku Semppu teki. Saran tehdessä Selma huusi haukkui meuhkas ja komensi autossa.

Sarkkinen oli superkivalla päällä<3

Tehtiin ekana kasikkoa juosten seuraillen ja pari jäävää sinne väliin ja niistä seuraamaan. Olin ihan hengästynyt ku niin juostiin. Sitte pitkä (mun mielestä, oikeesti varmaa 15s) sivulla istuskelu josta lopuksi palkkaa ja paikkamakuu. Autiolla parkkiksella käveli just mies lumivuoren takaa joten kävin palkkaamassa kun lopetti miehen tuijottamisen. Sen jälkeen joku 4 min vielä. Ja oli superhyvä. Niin levollisena. Ainoo vaan että jossai loppupuolella sitten kävi nukkumana ja veti toisen etutassun alleen ja laittoi pään maahan vinoon autoa (jonka takana olin) kohti. Aargh. Paikkamakuusta vapautus pari askelta seuruuta ja istuminen perään, ihan joku tosi lyhyt. Oli hyvä ja tassuja liikuttelematon.

Seuruussa kaikki muu oli varsin kivaa paitsi ne askeleet joissa piippaa ja paikallaan käännökset jossa menee aina yli. Nyt oli myös uus ongelma. Kun oltiin ekana tehty askelia niin tavallisissa pysähdyksissä yritti jäädä seisomaan, niinku oottaen että tästä kohta lähdetään sivulle. Jotain kivaa, hitaassa käynnissä ei piipannut. Yks täyskäännös repes ihan totaalisesti kun koira jatko suoraan, sanoin vähän että höpsisköpsis ja oli sen jälkeen tarkempana. Mut periaatteessa oli ihan kivaa.

Liikkeestä istuminen kokonaisena palkatta ja sen perään siirtymä ja metallinouto josta palkka. Istuminen oli hieno. Ja kesti taaksemenon tassua nostamatta hienosti. Metalli kalisi vähän takas tuodessa mutta ihan sama, oli omasta kapulavalikoimasta se vähiten Saran mieleen oleva ja oli pakkasta ja olin lämmittänyt sitä ihan vaan hetken kädessä joten se oli oikeestikin aika kylmä. Sivulle asettui vähä liiotellusti, pylly meni mun taakse..Pikkuvikoja.

Kokeilin luoksetuloa taas ihan ilman takapalkkaa kun ei ollut mukana rasiaa eikä assaria. Sanoin seiso-käskyn vähän kovemmin. Se pysähty mun mielestä yllättävän hyvin. Menin aina luoksepalkkaamaan ja uudestaan alkuun ja tein muutaman version jossa pysäytin aiemmin ja välillä vähän myöhemmin. Tolla tekniikalla (ei etujalkojen lukkojarrutus) niin ne oli mun mielestä ihan hyviä ne pysähykset. Tehtiin sitte parhaasta pysähyksestä niin että tein liikkeen loppuunasti ja se oli jopa melkein kiva. Semmonen että kokeessa vois tyytyväisenä kiittää eikä vilkuilla että antaako tuomari ollenkaan pisteitä.

Jossain välissä tehtiin yks hyppynouto. Ihan hyvis.

Lopuks sitten kaukoja. Kokeilin täydeltä matkalta S-I-M sarjaa joka on nyt onnistunut olkkarissakin. Ja jestas sehän onnistu! Oli ehkä parasta aikoihin! Tein sitten yhen pelkän seisomaan nousun ja palkkaa siitä. Oli edelleen hyvä. Sitten tehtiin I-S-M sarja ja jotenki se kaikista vaiken vaihtokin eli S-M oli semmonen hallitumpi eikä täysmahapläts jossa siirtyy plätsin voimasta. Mieletöntä. Toivottavasti tää nyt ei ollut vahinko. Selvästi Sarkkinen on tajunnut että jalkojen paikallaanpito on se juttu kun tänään lenkillä teki I-S vaihdon niin että kaikki jalat pysy paikallaan. Jooo se ei oo tavote ja ei näyttänyt kauheen hyvältä :D

Terveystuloksia

Jep, tää on ollut aikamoinen järkytyksen viikko. Nyt voin jo sentäs ajatella asiaa itkemättä... Selma kävi Mevetissä kimppakuvauksissa ja silmät oli terveet ja lonkat ell arvioi A:ksi mutta kyynärät sitten olikin hurjempi juttu. Ne näytti kolmosta. Nivelrikko. Tuli kyllä aikamoisena järkytyksenä. Vaikkakin Selman siskolla oli pentuna joku juttu, ontui tms. mitä omistajat epäilivät tulleen perheen isomman koiran kanssa leikkiessä joten ei siihen kiinnitetty silloin sen enemmän huomiota, muuta kuin että tarkkailtiin että Selma liikkuu ok ja mietittiin että ei saa liikaa laskea sen varaan että se on terve ennen kuin on kuvattu. No kaikkien agility yms. haaveiden mukana pääsi unohtumaan koko juttu ja oletusarvona oli että Semppa on terve. Toisin sitten kävi.

Kuvaushetkellä ell:ssä oltiin kyllä kumpikin sen verran järkyttyneitä että ei osattu oikein kysellä yhtään mitään. Sen verran suu aukes että agilityura tais nyt olla tässä? Ja että miten se on mahdollista kun se ei ole oireillut mitenkään (samana aamuna olin huomannut koiranettiin tulleen siskon kuvaustulokset jotka näytti 3/3, työpäivän googlettelun aikana tuli selväksi että niillä lukemilla koiran olisi pitänyt oireilla: ontua, olla haluton liikkumaan, haluton hyppäämään ja jäykkä esim. noustessa lattialta, Selmalla ei mitään ko. oireista ollut joten vielä matkalla ell:n sanoin markolle että no ei sieltä ainakaan niin pahoja tuloksia voi tulla kuin siskolla..)? Ell Per Axelsson (ja siinä olleet assarit) olivat sitä mieltä että kun se ei kerta oireile niin ei sen agilityä tarvitse lopettaa, pitää vaan syöttää nivelravinteita ja hoitaa. Joku sanoi että radikaali muutos liikunnassa myös vähempään päin voi aiheuttaa sen että oireilu alkaisi. Ell sanoi myös että jos se ei ole tähän mennessä oireillut niin ei se välttämättä tulekaan oireilemaan jos pysyy edelleen hoikassa kunnossa ja lihaskunto hyvänä kun on niin pieni ja kevytrakenteinen koira.

Kotona tajuttiin että ei kyllä tajuttu paljon mitään ja saatiin soittoaika toiselle eläinlääkärille joka perjantaiaamuna katsoi vielä uudelleen kuvia ja kommentoi. Hän oli myös sitä mieltä että koska koira ei oireile niin muutoksia nykyiseen ei radikaalisti kannata tehdä, toki niin että lisätään ruokintaan nivelravinnelisät, ohjelmaan säännölliset fyssarikäynnit. Tuo ell, pk-harrastaja kuulemma itse, oli agilitystä myös sitä mieltä että niin kauan kuin koira on oireeton niin ei ainakaan kannata lopettaa kokonaan. Kisatakin voi, mutta maltillisesti, esim. yhdet kisat kk:ssa. Reenejä voi keventää hyppimällä minikorkuisia esteitä yms. Ja tietenkin olla vielä normaalia varovaisempi että haavereita ei pääsisi tulemaan. Sanoi myös että agilityn kannalta sillä onko kyynärät 1,2 vai 3 ei ole oikeastaan mitään merkitystä, 1 on alkava nivelrikko ja nivelrikko ei parane, ainoastaan huononee joten 1 kuvatut kyynärät ovat jossain vaiheessa kolmoset. Sanoi myös että Selman kyynärät nuorempana kuvattuna olisivat olleet tod. näk. 1 koska ikä vaikuttaa kuvaustulokseen. Sanoi myös että jos palo agilityyn ohjaajalla on kova niin kannattaisi se pentu hankkia jo kasvamaan, koska vaikka voivat pysyä oireettomina koko koiran loppuelämän, voi myös oireet ilmestyä niin että agilityn harrastaminen joudutaan lopettamaan kuin seinään. Suositteli myös lajivalikoimaan lisäämään tavoiteellisena harrastamisena esim. tokon niin agility ei ole se ainoa juttu. Ja koira kannattaa pitää ennemmin juuri sen kilon "liian laihana" mitä se on nyt ollutkin ja hyvässä kunnossa.

Eläinlääkäri myös sanoi että ilman kuvaamista voisi olla että koira olisi kisannut täyden kisauran ilman mitään ongelmia. Sanoi myös että teidän rodussanne hän olisi kaikista eniten huolissaan kyynäristä ja kataraktasta, muut perinnölliset ja asiat ja niiden ilmenemiset ovat aika pientä niihin verrattuna. Nämä kaksi perityvät vahvasti ja niitä on nyt ilmestynyt enenevässä määrin. Jalostuskäyttöön toki ehdoton ei, mitä nyt ei missään nimessä oisi kyllä ajateltukaan. Ell myös sanoi että tällainen on monigeenisesti (olikohan se oikea termi) periytyvää, ja siskon tulokset ja rodun yleensä huomioiden tässä ei ole epäilystäkään etteikö olisi perinnöllinen. Monigeeninen (?) siis tarkoittaa sitä että se ei tule pelkästään isän tai emän linjoissa, vaan isän geenit + äidin geenit on saanut tämän aikaan. Vastaavia yhdistelmiä ei suositellut tehtäväksi. Mutta periaatteessa isässä tai emässä ei siis ole yksinään vikaa ja kummankaan ei pitäisi yksinään periyttää tätä.

Huvittavaa kun itse olen ollut aina sitä mieltä että kyynärvikaisella koiralla ei kyllä saisi harrastaa agilityä. Nyt kun osuu omalle kohdalle niin niin ne ajatukset muuttuu. Ehkä kun ihmismaailmassa oon jollain kummallisella tavalla nuorempana kunnioittanut näitä it's better to burn out than fade away-kurt cobain-ajatuksia (marko just kertoi mulle että se on alunperin lainaus jostain neil youngin biisistä, ja mä ku oon koko elämäni luullut että cobainin oma juttu..hah) niin se lähtökohta siihen että mitä tehdään on se että miten koira saa kaikista mielekkäimmän elämän. Onko hyvän elämän mitta mahdollisimman pitkä elämä? Vai onko hyvän elämän mitta mahdollisimman virikkeikäs elämä? Vai oisko se kuitenki jotai näitten väliltä? Se että oireeton koira lopettaisi kaiken mistä voisi olla sille tippaakaan haittaa on mun ihan ensimmäinen ajatus että mitä pitäisi tehdä, koska olen semmoinen ylivarovainen perusluonteeltani. Kun ajattelen myös järjellä enkä tunteella niin mielipiteeni on vähän loivemmat. Koirien kanssa tämä on hankalampaa kuin ihmisten, ihmiset päättävät toisen elävän olennon kohtalosta. Vastuu on kamalan suuri. Omasta näkökulmasta teen toki itselleni haitallisia asioita jotka varmasti tulevat lyhentämään elinikääni muutamalla vuodella, juon toisinaan alkoholia enemmän kuin naisille suositeltu kerta-annos, sou what, se on kivaa. Syön epäterveellisesti, liikun liian vähän, otan aurinkoa. Mutta nautin niistä asioista juuri sillä hetkellä niitä tehdessäni. Jos jään auton alle huomenna, jos vuonna 2012 tulee maailmanloppu, olisinko ollut onnellisempi säästöliekillä kaikkea varoen? Tuskin. Koiran elämästä päättäessä tällaiset asiat on vielä vaikeampia kun päätetään toisen puolesta eikä omasta itsestään, toisaalta, koirat on ehkä paljon enemmän "täysillä eläjiä" kuin ihmiset. Ne tekee jokaisella hetkellä juuri sen mikä niistä on sillä hetkellä paras vaihtoehto eivätkä omasta puolestaan osaa ajatella tekevänsä jotain nyt siksi että sitten vuoden päästä jotain muuta.

Tuo on vain ajatusvirtaa, mutta vastaavia asioita viisi päivää pohtineena ja eläinlääkärien mielipiteiden valossa: Selma ei tule lopettamaan agilityä. Jos jollain on sanottavaa nivelrikkoisen koiran kanssa harrastamisesta niin kommentit ja rakentava keskustelu tullaan ottamaan mieluiten vastaan livenä ja kasvotusten. Niin ikävää kuin se onkin niin ihmiset omistaa koirat ja me omistetaan juuri tämä nimenomainen ja tehdään niinkuin itsekkäissä ihmisimielissämme mielestämme on parasta juuri tälle koiralle. Jokainen muu vastaavassa tilanteessa oleva tekee sitten omat ratkaisunsa omien koiriensa kohdalta omista näkökulmistaan. Tottakai elämä muuttuu. Ravinnelisät, (ruokaa ei kyllä vaihdeta, raakaruokaan ihastuneena on tullut jopa mieleen että onko ruokavalio voinut myötävaikuttaa siihen että se on oireeton kun sisko ei ole ollut), uinti säännölliseksi harrastusvalikoimaan, kevyempiä agireenejä, miniesteitä, reenejä ei niin usein, kisoja maks. kerran kuussa, tokossa vaihtuu varmaan ohjaaja ja agilityssa tavoitteet muuttuu matalammiksi. Jatkossa varmaan sitten rankkoihin koulutuksiin lykätään Sara, kun tähän asti se on ollut se jota on säästelty. Jos oireita ilmestyy, niin sitten eletään taas sen mukaan. Radikaaleja muutoksia ei tehdä nyt sen perusteella mitä paperissa lukee vaan katsotaan sen koiran voinnin mukaan. Vaikka ei olekaan ollut vuoden agility-tulokas tms. niin mun silmissä Selma haluaa harrastaa agilityä. Kun tiistain reeneissä se jäi mulle hihnaan oman vuoronsa jälkeen ja se huusi ja kiukutteli ja hyppi ja pomppi ja riekkui ja raapi koska olisi vielä halunnut tekemään. Mun mielestä ihan hyvä terveyden mitta on se että vapaana ulkona juostessaan Selma itse haastaa Saran juoksemaan ja Sara jää Selman kanssa juostessaan kuin nalli kalliolle. Vaikkei ontumista tms. tulisikaan niin tuota omaehtoista liikkumista voisi pitää yhtenä kriteerinä että mitä katsotaan oireiluksi.

Ja toivon koko sydämestäni että Tesla-sisko olisi terve, se lottovoittaja, poikkeus joka vahvistaa säännön. Se kun on tähän astikin jo elänyt aika onnellisten (ja menestyksekkäitten) tähtien alla ;) Onnea vaan uudelle kakkos-luokkalaiselle!

Niin ja se pentu. Pentu jostain kasvamaan ja pian. Mä en edes harrasta koko agilityä (ja näillä koirapuutoksilla en ihan heti tulekaan harrastamaan, ehkä sitten kun koiria riittää...) mutta tahdon että meillä on koira josta voi ajatella että sillä on tavoitteena sm-kisat ja mm-karsinnat. Jos sillä pennulla on sitten jotai aktiiviuraa estäviä juttuja niin sitten pitää varmaan muuttaa jonnekin kehäkolmosen ulkopuolelle isompaan asuntoon jossa on isompi piha niin ensisijaisesti tokoa harrastavien koirien lauma voi sitten kasvaa... Jos jollain ois muuten ylimäärästä agilitykoiraa jolla voisi kisailla niin meiltä löytyisi yksi äärettömän innokas lainaohjaaja...

Näillä mennään siis nyt ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toivottavasti ainakin koirille paljon onnellisia päiviä. Nehän on onnellisia jo saadessaan ruokaa, juostessaan vapaana, päästessään autoon mukaan, aamuherätyksistä ja kaikesta arkipäiväisestäkin.Ja kun se oikea pentu jostain ilmestyy niin se tiedetään että meillä on sille maailman paras esimerkki opettaja jolta voi ottaa mallia kuinka käyttäydytään uusissa paikoissa, miten levätään kun mitään ei tapahdu jne. ja muutenkin välittää loistavan ihanaa luonnettaan sitä kautta eteenpäin :) Tarkoitan siis Semppaa, en hullua hauhau-tyttöä joka on ottanut kaikki käytösmallinsa ilmeisesti suoraan multa. Hahha.

edit. ja siis ei sarassa mitään vikaa ole tietenkään, senkin vaan ois voinut opettaa rauhottumaan ja odottamaan kisoissa yms. mutta miten semmosta opettas jos itekään ei osaa :)

tiistain tokot

2011-03-16T19:26:00.000+02:00

Marko oli hallikokoustelemassa niin olin reeneissä ilman assaria. Piti pissilenkittääkin koirat (vetojuhdat) jäätiköllä oikein erikseen.

Ekana Semppa. Aluks hösättiin ja pyörittiin ja vähä juoksenneltii ja otettii kontaktia. Ihan hetken oli vaisu sitten lämpeni. Kivaa seuruuta. Suorilla. Oli semmonen intensiivisen olonen. Ja tarkkana.

Paikkamakuut rivissä, reunassa. Vieressä oli actionia ja kaikkee ja Semppa makas niin hienosti, kävin jopa kerran palkkaamassa ja pysy senkin jälkeen. Ja kun kävelin vierelle pysy tosi hienosti maassa. Mitä nyt sivullenousu tais tapahtua Päivin käskyllä.

Luoksetulossa ihan vähän kaartaa mutta tulee tooosi nätisti perusasentoon ihan loppuun asti. Tein odottelua useempaan otteeseen ku joku päivä lenkillä luoksetuloa ottaessa Selma oli sitä mieltä että idea on se että sitten ku mä oon kävellyt tietyn matkaa, kääntynyt koiraan päin ja seissyt hetken, kuuluu tulla luokse, mun käskyllä ei ilmeisesti ois mitään tekemistä asian kaa. Nyt kyllä pysy mutta vahvisteltiin lisää.

Reenailtiin seuraamisen käännöksiä, juosten seuruuta ja jääviä peruutellen. Otin istumistakin sinne sekaan, eihän sitä tiiä vaikka se selkeyttäs pikkukoiraa että arpomisvaihtoja voi olla useampi ku kaks. Ei se kyllä nyt oo sekottanut. Seuraamasta maahanmenot oli ok, seisomiset vähä hitaita. Pari miettimisaskelta käskyn jälkeen. Kokeessa kun sinne joskus ehkä mahduttas niin pitää muistaa varmistella harkitulla vartaloavulla.

Lopuks hyppyä. Eka oli kaikin puolin korrekti mutta se sais kyllä mennä kauemmas esteen taa ja lähteä kovempaa. Sitten mentiin yhessä vauhilla esteen yli, tai mä sivusta siis. Ja sen jälkeen tuli vähä pontta, ainoo vaan että siinä sivuvaikutuksena tuli teputtelu esteen takana odottaessa. Harkattiin pari kertaa seisomista niin että mä kiertelen lähetyspaikalle ja Selma ei teputa.

Pari kertaa ootteli maassa käy siihen-käskyllä. Hyvin pysy. Kaikin puolin tosi mukava reeni ja kiva koiruus :)

Sarkin kanssa vaihdettiin autolla pari hillittyä perkelettä ja oltiin sitten ihan hiljaa. Halliin meno oli taas semmosta että koira pinko eeltä, palas mun luokse ottaa namin, pinko taas jne. Lopulta tajusin että mun on palkattava tiheemmin. Tää on kyllä vaikea homma tää asiallinen siirtyminen suorituspaikalle!

Huomio: Teetettävä enemmän tarkkuutta vaativia juttuja ja vähemmän kuumottavia juokse täysiä juttuja reeneissä. Toimii.

Huomio 2: Se kasikon juosten seurauttaminen pitemmän pätkän kunnes koira rentoutuu toimi tosi hyvin!

Alotettiin siis juoksentelemalla seuraten ympyröitä ja kasikkoa. Voi että, koira seuraa juosten niin kivasti. Ei oo yhtään ponkasemassa katosta läpi vaan tosi kiva. Ehkä mäki oon rennompi ku juoksen. Eikä se ees piippaa juostessaan. Ja tuntu ihan että se rentoutu, ja seuras sitten paljon tasasemmin. Vasempaan kierrokseen mennessä koira meinas vääh edistää ku mä juoksin ympyrän ulkoreunalla. Yllärinä pari jäävää, oli oikein hyvät.

Sitte ooteltin maassa. Hyvhyv. Ootteli taas useempaan otteeseen, paristi puhuin muille Saran oottaessa, nopeet onnistu, pitemmissä meinas vähän hermostua, kerran tuli haukkukeskustelu hallissa. Pitää vaan itte osata semmonen kylmän rauhallinen suuri kivi joka toteaa että et hauku.

Tehtiin seuraamisen käännöksiä, niitä Sempan läksyjä, askel-käännös-askel. Voi taivas että oli vaikeeta ne oikeelle käännökset. Koira lipsahti koko aika liian eteen ja joutu pakittamaan perusasentoon. Tajuiskohan se toistoilla että säästää askelia jos pysyy paremmassa paikalla vai onko sen mielestä ees taas teputtelukin ihan kivaa...

Yks metsku. Vähän kapula kalisi lähellä tuodessa, peruasentoon tulo oli hyvä, ihan perilleasti.

Askelia tehtiin seuruussa, se on tooosi paljon levollisempi jos saan itteni semmoseks vähän "laiskaks" olemukseltani :D Yritin tehä oikeelle pitempää pätkää mutta ei kestänyt kyllä montaa metriä sivuasennossa vaan takapää rupes laahaamaan perässä. Muutama meni kyllä oikein nätisti. Vasemmalle pomppii vieläkin. Peruuttamista seinän vieressä. Vaivaa kun se peruuttaa snadisti liian takana. Ja kovempaa ku mä. Peruuttelua erikseen, peruuttaa jo tooosi kauas ilman että liikun mukana. Ja teki hiton siistin maahanmenon siitä peruuttaessa. Miten peruuttamist hyödynnetään kaukoissa. Ööh?

Hyppynoutoa, yritetään sinne lihasmuistiin. Tuolla on semmonen kapeempi tokoeste joten hyvää harkkaa. Kaikki ihan korrekteja siltä osin että meni ja tuli esteen yli ja takastullessa oli kapula suussa. Jee! Ekalla lähtiessä kuulu lähtöhau. En uskalla pyytää sitä takasi tms. muuta hirveen radikaalia noista haukuista. Mutta tehtiin sit toka niin että ku olin heittäny kapulan ni käskinki maahan ja sitten maasta hakemaan, ihan hiljaa lähti! Sara kaipas selkeesti vielä enempi yllätyksellisyyttä reeneihin. Pois ne missä se tietää täsmälleen jutun. Etenki noissa kivoissa asioissa.

Tein jossain välissä itekseen tosi nopeet paikkamakuun ja istumisen niin että Sara oli keskellä hallia ja poistuin ulos ja tulin about heti takas. Muuten ihan kiva, vähän kyllä katteli muitten puuhia. Loppupuolel tehtiin yhessä. Liikkuroin ja Sara aika hienosti omista käskyistä toimi. Katteli taas jonku verran ympärilleen ja lonkanki vaihto. Totesin että sitte ku on haettu ne pari voi0:laa niin sitten opetan sen kyllä olemaan pää maassa, ois itellä paljon kivempi olo ku ei tarttis miettiä sen pyörivää päätä. Mietin kyllä myös sitä että, se kyllä korkeessakin vireessä osaa nykysin melkein järestään jäädä paikkamakuuseen ihan rauhassa, ei oo yhtään hullun pinkeenä. Pitäs vaa reenata lisää lisää ja lisää.

Tänään tehtiin mettälenkillä käpytunnaria niin että vein pitämäni kävyn kohtaan missä oli paljon käpyjä ja lähetin Saran ettimään. Nuuhkaisi ekana yhtä käpyä, osui sitten oman kohdalle nappas sen suuhun ja toi mulle. Tosin sylkäs sen mun jalkoihin jo ku kehuin mutta pikkuvikoja, oikea tuli ja vieläpä aika nätisti :) Sulais nyt ne lumet ni päästäs harkkaamaan oikeeta! En vaan uskalla sössiä sitä lumella vaikka hirveesti mieli tekis, mutta oon jo näin pitkälle oottanut nurtsia ni ootan ny lopunki. Marko vois käydä lappamassa meidän pihasta lunta johonki sivumpaan, vink vink.

toko-opissa

2011-03-15T20:02:00.000+02:00

(hullun koiran kanssa)

Tammisen Katja Bat-hallilla schapeille. Ehotin että Sarkki voi olla eka. Oltiin paikalla tunti(!) etuajassa että tulee koirat lenkitettyä. Vois silti miettiä sitä koira autosta-suoraan halliin (tai no matkalla vähän, "en tule (siis mä) ennen ku mennään yhtä matkaa"- rumbaa) ottamista. Ja sitä että sen kanssa pitäs vähän teetättää jotain. Hoh. Se oli ihan hullu. Ollaan reenailtu nyt niin paljon ittekseen että oon ruvennut tyhmänä ajattelemaan että johan se haukkuongelma on helpottanut. Ja paskat. Pahempi ku ikinä. Olin mäki kyl aika kauhee. Rupes suunnilleen kädetki vapisemaan samantien ku koira haukku. Sitten yritän maahan sitten yritän käskeä olemaan hiljaa sitten yritän olla huomioimatta sitten yritän antaa namia. Katja tais neuvoa useempaa tapaa mitä voisin tehdä kun se komentaa mutta tolleen kun se haukku tulee niin pitäs kyllä juuri sillä hetkellä olla järjestelmällinen ja toimia ainoastaan yhdellä tavalla kerrallaan.

Otettiin ruutua, Sara lahjakkaasti kiersi vasemmasta sivusta sisään kauheella hidastuksella. Merkiltä lähti nätisti ruutuun kyl. Ohjeeks että ku jos haahuilee ja löytää oikeen paikan ni eka kerta semmosiaki palkataan. Tokaa ei. Helpotettava. Alusta ruutuun. Voisin kuulemma pitää alustan vaikka keskellä ruutua kun Sara kiertää siihen takakautta ja jää taaemmas muutenki. Ja alustasta tosi hyvä pointti. Oon ruvennut tyytymään siihen että koira menee ruutuun, enkä oo vaatinut että alustaa pitäs enää koskea tassulla. Pitää pitää kriteereistä kiiinni ei saa olla suurpiirteinen! Hyvä pointti oli kanssa että voin välillä vaihteluna kun alusta on ruudussa tehdä niin että oon itte jo ruudussa ja palkkaan koiran täsmällisesti kun se tulee ja koskee alustaan.

Katottiin myös vähän sivuaskelia. Ne ei töki jos mä en astele tökkien. Ristiinastuminen tuntu paljo toimivammalta (etenki nyt kotona ku ollaan tehty) Ja askelia kannattas reenatessa tehä vaikka pitkää sarjaa eikä just sitä kahta.

Sen lisäksi että Saralla pitäs olla snadisti enemmän kuria (jännä ku kaikki on sitä mieltä, jopa minä itte :) )niin mä voisin olla vähemmän innostava. Mun ei tartte kiekua sille käskyjä eikä kehua nostattavasti. Vaan voin olla ennemmin semmonen matalaäänisempi ja muutenki jäykkiksempi. Helppoa, muistan aina sekunnin ja huomaan taas kiljuvani koiralle innokkaasti kiitosta. Onhan se tietty hyvä tietää miten sen virettä on helppo nostattaa jos vielä joskus tulis niitä samoja ongelmia mitä meillä oli ennen ku siitä tuli Sannaa komentava tokohulllu...

Käytin Sarkki vielä safkiksella ja sitten koulutuksen jälkeen hallissa tekemässä jotain suurpiirteistä tolpan kiertoa yms. niin että pointtina oli että korjattiin vähän sitä käy siihen-odottelua. Ei siinä taas ollut pahemmin ongelmaa kun itte olin koonnut itteni.. Mut oli se kyllä ihan ylivireessä. Karkaili moikkailemaan ihmisiä ja kaikkee.

Yks hyvä pointti alkuvirittelyyn oli myös että vois tehä esim. hyvän aikaa juosten seuruuttaen kasikkoa. Sitä pitää kokeilla ja vaikka ottaa tavaks.

Selmalle seuraamista ja meidän liikkeestä seis-ongelma. Seuraamisessa pitäs sitä askel-käännös-askel että tulis tarkkuutta. Ja vasemmalle käännökset on kauheita mutta nyt meinas olla oikeelle käännöksetki vähän huonompia kun se tipautti kontaktin aina käännöksessä. Outo homma, häiriöreenin paikka taas varmaan.

Liikkeestä seis-ongelma ei nyt ollut ongelma niinkään siinä että se ei ois pysähtynyt. Pitäs pysähyksiä teettää enempi myös peruutellen, sivuttain seuruutaen yms. Mutta Katja huomas että Semppa pysähtyessä heittää aina takajalat vinoon jommalle kummalle puolelle. Varmaankin sen tapa mutta vois joo yrittää korjaa.

Muuta mitä tuli mieleen oli aineskin se että Saran vuoden tavotteet uusien temppujen osalta laahaa niin jäljessä. Selityksenä että oon hukannut kosketuskepin ja Marko rikko naksun ku astu sen päälle (välineurheilua..seliseli). Nyt on uus keppi ja naksu tulossa postissa niin joskos me taas.

Ajattelin opettaa ainakin Saran seuraamaan molemmilla puolilla.

Toinen mikä tuli mieleen oli että mulla on ollut kaukojen s-m vaihdossa joku eri käsky mutta tajusin että oon taas taantunut käyttämään maahan-käskyä ja sehän tekee just semmosen maahamenon ku muissaki liikkeeissä..

Kun kaukoissa harjottelee matkaa niin palkata väärästäkin tekniikasta. Katja ei suosisi takapalkkaa kun sillä saa aikaan vinotuksen, me ny ollaan menossa vielä sitä takapalkkatietä ja jatketaan ainakin jonkin aikaa.

Kiitos kaikille päivään osallistuneille!

hullun (emännän) kanssa toko-opissa

2011-03-14T22:46:00.001+02:00

Oltiin sunnuntaina toko-päivässä. Aavistin jo aamusta että nyt on jotain jännää kun emäntä oli niin puuhakkaana. Se jotenkin liikkuukin sisällä eri tavalla. Tiedän aina oonko lähtemässä mukaan vai en. Nyt olin. Olin kotona oikein kiltisti, koska musta on alkanut tuntua että se (emäntä) ei oo tyytyväinen kun haluan kertoa ääneen innostani. Se on paljon paremmalla päällä jos tanssin sen ympärillä mutta oon hiljaa. Viime aikoina en oo ees saanut mitään hyödyllistä aikaseks äänellä, mutta tänään tunnistin heti että nyt ois hyvät tsänssit vähän kouluttaa!

Paikan päällä olin käynyt kerran aiemminkin. Sillon emäntä oli siellä taas sillä kivalla tuulella, helppo koulutettava, heti ku vähän komennan, sen käsi menee taskulle missä on namipussi, kun komennan lisää se pyytää multa jotain helppoa temppua ja saan namia! Näin helppoa se koulutus on! Joskus jopa, silloin ku se on oikein vapiseva, ei tarvi tehdä temppuakaan, se ottaa namin käteen heti kun edellinen loppuu ja syöttää sitä mulle, taitaa vähän tyhmä olla kyllä kun pitää niitä sormiaan edessä niin että mun on vaikeempi syödä namia. Omatpahan on sormensa.Toisin kuin viime kerralla niin nyt se vei mut sentäs ihan kunnon lenkille aamulla. Tunsin jo lenkillä kun se piti jotenki jännästi hihnasti kii. No päästiin sitten vielä autoon hetkeks päikkäreille. Sitten se tuli mut hakemaan kauheella tohinalla autosta, olin ihan että no vauhtia nyt, mennään nopeesti sisälle. Jotain se jumitti siellä ja piti koko aika mennä hakemaan että tule nyt yhtä aikaa mun kaa. Mä kyllä tiesin mihin mennään ja olin jo sekunnissa ovella, yks vaan roikku siellä perässä. Siis kyllä osaa olla hankala. Lopulta päästiin sinne sisään. Emäntä lykkäs mut markolle ja rupes puhumaan vapisevalla äänellä jolleki tyypille, tajusin heti että tää on näitä juttuja. Näissä missä kestää ja kestää. Ja näitä missä saa sanoa emännälle koko aika että nyt vauhtia. Kotioloissahan sille ei saa sanoa, haluu muka päättää itte, näissä tapauksissa mä onneks osaan pitää ohjat käsissäni. Kun avaan suuni niin päästään eteenpäin ja saan emännän huomion itteeni. Väillä piti komentaa vähän pitempäänkin mutta onneks aina päästiin asiaan. Eka koulutuskerta oli tosi onnistunut, sain emännän antamaan mulle tosi paljon herkkuja nopeasti kun käskin! Pääsin myöhemmin vielä kahteen otteeseen sinne halliin, emäntä oli taas vähän hankalampi ja se halus päättää mitä tehään, käy mulle nekin. Ei mun tartte olla koulutusvastuullinen kun vaan sillon ku se ei ite pysty vaan on semmonen ei oikeen tilanteen tasalla oleva.

Tehtiin sitä pömpeleitten väliin juoksutemppua. Tiiän oikein hyvin että ku niitä on yks ni pitää seistä sen takana ja ku monta ni keskellä. Sitä en tajua että miks emäntä on ny ruvennu haluumaan että sinne monen väliin pitää kiertää sieltä sivusta eikä mennä suorinta reittiä. Teen silti mitä pyyetään kerta palkka tulee. Sitä matonpalaa mitä piti joskus lätkiä tassulla mutta viime aikoina on riittänyt että seisoo sen takana piti taas lätkiä tassulla. Puhuivat jotain kriteerien löysäämisestä, no joo, olin ehkä hetken käskyttämättä emäntää. Sitten emäntä näytti sitä kummallista juttua missä se sanoo että pitäs seurata ja sitten yrittää karata niin että mun ois mahollisimman vaikee seurata. Jotain se siinä käveli yksinään ja sen jälkeen tehtiin seuraamisjuttua niin että seurasin ku se asteli sivulle. Olipas vähä tylsää ja ihan helppoo. Myöhemmillä kerroilla juoksin tolppien ympäri (vitsi se on kivaaaa!) ja sitte makoilin maassa. Se on jännä ku välillä emäntä käskee maata maassa hiljaa ja sitten joskus se sanoo sen sillee eri tavalla, tunnistan aina, ja sillo ku se sanoo sen ni mun pitää vähän haukkua ja ruvetaan heti tekee jotai, mut tollee ku se on yksin ni sitte se toteaa että en sais haukkua ja tiiän kyl et sillon saavutan nopeemmin kivoja juttuja jos oon ihan hiljaa. Voivoi, kyllä noi ihmiset on niin hankalia kun ei niistä meinaa ees kouluttamalla saada selville että mitä ne nyt millonkin tahtos. Kävin vähän kans moikkailemassa muita ihmisiä. Aattelin et jos ne ois antaneet mulle namia ku juoksin luokse, mut olivat aika tylsii, kyl emäntä on potentiaalisin namin antaja. Kuulin muuten ku se jotai marmatteli itekseen jotai että seuraavan koulutuspäivän aamuna se aikoo olla johdonmukainen ja koira on kurissa ja nuhteessa. Sen ku näkis.

-Sara

Lentsun luennosta

2011-03-07T17:20:00.003+02:00

Kirjaan ylös mitä tuli luennolla/luennosta mieleen omien koirien suhteen.

Aika paljon oli toki tuttuja asioita, jotain uuttakin ja tärkeimpänä se että tuli taas lisää ajateltavaa ja mietittävää sekä oivalluksiakin.

-Sääntöjen osaamisen tärkeys, toki mä oon sääntökirjan pariin otteeseen läpi lukassut mutta vois lukea enemmänkin. Hyvä idea oli kokeenomasten reenien pisteyttäminen ja sen jälkeen sääntöjen lukeminen ja pohtiminen.

-Paljon kisaaminen on hyvä juttu. Siihen "yks koe vuodessa" kertyy vaan liikaa odotuksia ja on vielä jännittävämpi. Oon kyllä ollut samaa mieltä jo ihan oman kokemuksen perusteella vaikkei me ollakaan paljon vielä kokeissa ehditty käydä. Tänä vuonna enemmän, sitte ku aletaan mahtumaan kokeisiin... Paljon käyminen auttaa myös jännityksen aiheuttamiin ongelmiin. Niin perässä laahaaminen ku keskenkaiken repeäminenkin on samoista asioista johtuvia ei toivottuja käytöksiä ja niihin auttaa oikeastaan vaan se että kisaa paljon.

-Tuomaria ei saa pelätä! No mutta kun mä pelkään kaikkia auktoriteettejä?!

-Jos ei pysty muuttamaan omaa käytöstään kokeessa niin pitää olla koiralle samanlainen myös reeneissä. Aion mennä seuraavaan kokeeseen tosi rentona. Kylkyl. Ja oonhä mä hermostunut jännittäjä myös reeneissä että toisaalta..

-Ei tartte oottaa että liikkeet on täydellisiä ennen ku menee kokeeseen, hyvä, koska tällä kertaa ei aiottu oottaakaan :)

-Paikkamakuista oli paljon puhetta.. Mä en Saran avoimen kokeissa oikein muistanut pelätä että viereinen koira kävis päälle tms. muuta kivaa kun jännitin niin sitä että alkaako se haukkumaan. Sain vahvistusta sille että en tod. tuu menemään avoimen kokeeseen ilman turvamiestä. Tuskin voittajaankaan. Tosin Sara on kyllä selvinnyt mun mielestä aika hyvin siitä että sen päälle käytiin kun se teki ojangossa paikkamakuuta ja alokkaan kokeessa sitä mentiin haistelemaan. Se ei ehkä oo ihan niin herkkä koira kun luulin. Uutta oli myös että rivissä voi pyytää paikanvaihtoa, pitää muistaa kun Sempan kanssa mennään että jos naapuri näyttää uhkaavalta.

-Ei saa laskea tuliko liikaa käskyjä, tai muutenkaan sais laskea käskyjä tai pisteitä kehässä kun tehä koiran kanssa onnistunutta suoritusta.. (kun laskee itte että no nyt meni nollille kun tuli kolmas käsky, niin tuomari voikin olla sitä mieltä että 8 siitä tulee sano säännöt mitä vaan.)

-Oma visio siitä miltä koira näyttää

-Reenien teemana vois olla esim. vauhti tai tarkkuus

-Palkattomuusreeneissä voi tehdä helpompia alempien luokkien liikkeitäkin (no empä ollu tajunnu!)

-Palkattomia yks kerta vko, tässä ois tsemppaamista, teen ehkä 1krt/3vko

-Kirjota pari valmista helppoa kivaa reeniä paperille, niitä voi käyttää sit ku on kiire tai aivot jumissa

-SM:ssä tuomarit ei kuulemma saa puhua kehässä :) Ja ruotsissa arvostellessa ei näytetä ees pisteitä vaan lopuks saa lapun missä on pisteet & kommentit. Tahon ruotsiin!

-Ei voi saavuttaa jos ei tavottele. Okej.

-Mielikuva harjottelu jossa tuleva suoritetaan päässä jo ennen koetta kuulosti ihan mun jutulta, teen muutenkin vastaavia asioita, nyt aion siis luvan kanssa upota ajatuksiini. Päässä käydyssä kokeessa ei koskaan tule virheita ja kaikki onnistuu!

-Kuplakuplakupla. Meiän pahimmat ongelma (hillityn kehään menon ja seuruussa ääntelyn ja parin keskeneräisen liikkeen lisäks) han on semmosia tilanteita joissa mun pitäs kuunella muita ihmisiä ja Sara hermostuu ja mä hermotun. Jos nyt ei koulutuksi yms. mietitä niin kokeessa niitä ei kuulus ees olla. Siellä ollaan minä ja koira, meidän kuplassa, ei ketään muita, liikkuri radio antaa meille ohjeita. Kuten jo leirillä opin, älä kuuntele tuomaria kun mene vaikka sitä karkuun. Tai en oppinut leirillä koska muistan iloisesti nyökytelleeni tuomarillle jossakin kokeessa unohtaen koko koiran.

-Muistutus itselle: Kokeessa ei käydä saamassa ykköstulosta, tai hyviä arvosteluja. Kokeeseen menon syy ja tavoite on että itsellä ja koiralla on kivaa, ykköset seuraa sitten perässä jos on tullakseen. Se on koe on se taidon tarkastus, sen päivän sen tuomarin mielipide.

-Rutiineja, reeneissä samanlaiset lenkitykset yms. hommat ku kokeessa. Tee nää kun meet itekseen reenaa eri paikkoihin.

-Kokeeseen ilmottaessa pitäs olla liikkeet kutakuinki kasas, ei niin että sit alkaa reeni, viime hetken hösellyksellä voi korkeintaan pilata jo osattua.

Liikkeistä

-Luoksepäästävyyden istualtaan opetteluun käytetty aika on ajanhukkaa, aremman koiran parempi antaa mennä katsomaan tulijaa. Luoksepäästävyydessä ei koiraa kontaktiin jotta se näkee mitä tapahtuu.

-Paikkamakuuseen ei tartte välttämättä aina niitä muita koiria, häiriöitä saa muualtakin. Vilkkaalle koiralle pää maahan, joku tuomari vähentää siitä yhen pisteen mutta niin lähtee pisteitä pään pyörittelystäkin

-Seuraaminen. Se mikä on toisen tuomarin mielestä 6 voi olla toisen mielestä 10. Pidä se oma visio ja älä muuta sitä siksi että joku ei tykkää. Sitten jos joka tuomarilta tulee 6 ni asia erikseen..

-Liikkeestä seisomisen opettamisesta käsiavulla Lentsu taisi käyttää ilmaisua "ja se tuhoontuomittu tapa". Hahha... Voi meitä Sempan kaa. Katoin tossa muuten viime kevään reenivideoo, se pysähty paljon paremmin ku nykysin..

-Avoimessa luoksepaluut zetaa ajatellen, jooh, huomasin P-Mäel et se on tapana ku olin ainoo joka meni vanhalta puolelta..

-Luoksetulossa Sara saa pitää suulliset käskyt, en mieti enää käsimerkkiä. Olin testikoirana niin tää tuli aika selkeeks :)

-Ruutu ja merkki yhtä aikaa on helmpompi, ruudussa motivaatio mennä ruutuun paikanhakua tärkeämpää.

-Kaikenmaailman perunajauhot ja kuopissa olevat merkitkin pitäs muistaa reenata. Oisko näistä saatavilla listaa jossain :)

merkkihulluutta koulunpihalla

2011-03-05T20:17:00.002+02:00

Lentsun luennolta käskettiin mennä reenaamaan ja myöhän totellaan. Sarkki oli ootellut yksin kotona kun olin Turuus ja marko ja semppu lempäälässä. Toiset tooosi hyvänmielen reenit putkeen! Kotoa lähettiin ihan ilman mitään haukkuja tai muuta! Sara vaan hyppi ja pomppi ja loikki. Mä kyllä vähän siinä kamoja keräillessä yritin itte hengittää syvään ja olla olemukselta semmonen vähän rauhalisempi ihan tietosesti yrittämällä.

Käytiin tossa lähikoulun pihassa ja siinäpä olikin ihan hyvin tilaa. Pohdin myös että kun kahdelleen käydään tekemässä niin reenit on yleensä aika kivoja fiilikseltä, meillon varmaan se kupla. Jos saadaan joskus sama kupla kokeeseen ni ei kyllä huolta mistään hösellyksistä. Ainoo että kehäänmenot oli taas hankalia. Sara yritti karata jokaiselle merkille ja kartiolle, paits ruutuun, se ehkä tietää jo että sinne mennään vaan käskyn kaa. Kyl se sitten suostu tulemaan mun kanssa puuhastelemaan kun merkeille menosta ei aiheutunut mitään kauheen kivaa. Ainoo vaan että mua aina naurattaa kun se on tommonen hassu niin voihan se senkin tulkita hyväksi asiaksi.

Tehtiin ekana suuntia merkiltä. Ne oli hyviä. Sitte merkin kautta, eka merkin kautta meni alustalle suoraan ja sitte ku en sanonu mitään niin rupes rundaamaan alustalta toiselle. Otin uuestaan ja näytin merkin ja pelkkää merkkiä palkalla ja sitten osaskin mennä merkille ja sieltä suuntaan tai toiseen. Kun kerran keksi että merkin kautta niin toimi sen jälkeen joka kerta. Palkkasin toki suurimman osan merkeistä.

Sitten metallinouto. Ekalla ei löytänyt heti kapulaa vaan oli menossa hakemaan jotain roskaa, kun totes roskaks niin bongas sitten kapulan aika nopee ja toi kivasti, kehuin jo matkalla. Tehtiin sitten pelkkiä palautuksia pari, tuli hienosti sivulle asti.

Sitte paikkamakuu, siinä koulun pihassa on semmonen jännä suorakulmio katos missä on väliseiniä lyhyensivun suuntaisesti. Jätin lyhyelle sivulle katoksen ulkopuolella ja menin itte katoksen seinän taakse piiloon. Olin siis koiran sivussa, ei yhtään kääntynyt. Häiriötäkin tuli hyvin kun kävin kurkkimassa katoksen kulmalta ja siinä oli semmonen jäätynyt lumivalli ja rönäsin oikeen kolinalla kun otin tukea katoksen seinästä.. Aika lyhyet tehtiin kun maa on edelleen luminen ja kylmä. Ei äännellyt ollenkaan. Sitten otin käskyn alle ja heti perään istuminen, ei yhtään vöyhännyt tai meinannut haukkua vaikka toi on yleensä aika haukkua aiheuttava tilanne. Istumisessa jätin palkan eteen kun muuten ois varmaan ollut vähän turhan vaikea kun olin sivussa piilossa.

Sitten seuraamista. Viimeks ku oli pitkää pätkää niin nyt siten lyhyttä. Tehtiin liikkeelle lähtöjä ja vähän käännöksiä ja juoksuun lähtöjä. Huomasin muuten että Sara on nyt pari viime kertaa edistänyt paljon vähemmän kuin yleensä. Hmmm.

Jääviä niin että palkkailin pysymisestä.Muissa ei mutta ongelmaa seisomisessa kääntyi kerran, tosin olin jo palkannut kerran joten luuli ehkä vapautuneensa...

Luoksetulossa kokeilin sitä takapalkkaa.. Teki eka kerralla ihan mielettömän hyvän stopin. Sen jälkeen karkasi namille vaikka en ois ees jättänyt namia... Tarttee tähän assarin tai ees rasian... Mut vois toimii..

Lopuks ruutua. Ylitpitkältä matkalta. Ruudussa oli alusta valmiina, hyvin löys. Toisella kerralla menin itte jo puol väliin että pääsen nopee palkkaamaan, ei ees vilkassu mua ohi juostessa.

Eka haukku tuli kun lopetettiin ja Sarkki ootteli maassa ja keräsin merkkejä pois. Loppu kun sanoin.

Pois kävellessä kaivoin vielä narun kassista ja repi sitä mun kanssa niin kovasti.

Kotona nostin olkkarin toko-areenalle (marko laitto kaks isoo mattoo mulle perätysten..) hyppyesteen. Sara otti metallilla. Näppärä paikka reenaa hyppyjä molempiin suuntiin ku tilanpuutteen takia huomattavasti helpompi hypätä yli ku kiertää este kaiutinta hipoen tai sohvan kautta... Hyvä oli.

Selmakin teki hyppynoutoa muovikapulalla :) En ois ikinä uskonut että se hyppää esteen yli kapula suussa ihan tosta vaan mutta hyppäshän se. Tuli aineski kehut aidosti ilosena.

porttipuiston askon parkkiksella

2011-03-03T21:27:00.002+02:00

Kiva rauhallinen valaistu parkkis vaikka kauppa oli auki. Takakulmassa niin että lumivallin takana meni vähän ohikulkijoita ja autoja jonkunverran. Parkkiksen toisessa päässä ihmisiä & autoja.

Selma teki alohommia. Kehääntulo tehtiin, luoksepäästävyys unohtu. Paikkamakuu heti alkuun. Tehtiin lyhyt kun oli uus paikka mutta hyvin makas, oisko ollut ehkä puol minsaa. Pitempää seuraamispätkää ilman palkkaa. Ihan ok. "Samat kommentit ku ennenki". Yritettii tehä niin että marko naksuttaa hyvistä..

Maahanmenoissa eka oli paras sitte ku päätin jostain syystä tehä pari lisää ni ne oliki sitte heti huonompia, varmaan ku se oli huomannut että maa oli inha mahan alla. Tai jotain. Tehtiin sitten isoilla avuilla superhienoja. Luoksetulossa palkkailin odottamista ja lopulta yks, olin jo aikonut tehä sivulle tuloja mutta tulikin tosi hyvin vaikka vauhti oli kova, ei jäänyt yhtään vinoon tai väärään kohtaan. Ei sitten toisteltu. Seisomiset ihan ok, vähän mietti ja kesti mutta pysähty kuiteski aina. Se nyt taas muka "osaakin" tai ees sinnepäin nää. Lopuks kierreltiin tolppaa. Hirveesti ei ottanut häiriötä uudesta paikasta, markon liikkuroinnista jonkun verran.

Sara teki vaikka mitä. Autosta tulo oli haukuton, jee, vähän meinas säntäillä, palkkasin kun tuli lähelle ja istuskeltiin hetki perusasennossa. Aluksi tehtiin kehään tuloa niin että aina kun karkas ni alotettiin alusta. Eka karkas markon luo. Sitten päästiin jo markon ohi ja karkas jolleki merkille.. Lopulta onnistu ja päästii paikkamakuu paikkaan. Parasta reenissä oli varmaan Saran paikkamakuu, se oli ihan hiljaa ei inahdustakaan, oli rauhallisen näköinen ja aika liikkumattakin. Vau. Varmaan vahinko. Tai sit se kuuli ku sanoin markolle että ääntelystä marko yllättäs ja sanois sille hyi hyi. Sivulle nousuja pitää ottaa erikseen, jäi toinen tassu vajaaks ja jotenki vino muutenki.

Joka liikkeen välissä katoin markolla olevasta paperista mitä seuraavaks ja puhuttiin vähän, sara ootti maassa käy siihen-käskyllä, useimmiten ootti aika kuuliaisen, kerran haukahti, sanoin siitä.

Seuraamista tehtiin kaks pitkää pätkää. Toisessa marko kellotti kaks minuuttia. Sara jakso tooosi hyvin. Ku käveltii pimeelle puolelle parkkista mis ei oltu käyty ni meinas vähän harhaantua. Ja toisen kerran sitten kun lumivallin takana meni joku koliseva rekka niin kontakti tippu ja käänty vähän kuuntelemaan. Eka pätkä oli ääntelyn puolesta tosi hyvä, mutta tehtiinkin vaan helppoa, ei askelia, ainoostaa tempon vaihteluita ja yks käännös paikallaan tais tulla vaikka olin kyllä liikkurille sanonut että ei niitäkään... Tokassa tuli pari piippausta enempi. Oli kyl kerranki semmonen olo että täähän on ihan "helppoa". Tehtiin sitten vielä lisää vähän lyhyempää niin että palkkasin yllärinä kun tuli tosi hyvä kohta. Molempien koirien kanssa tuijotan kyllä ihan liikaa koiraa, Sara pystyy seuraamaan vaikka katon eteen, Selma ei varmaan ees tunnista liikettä kun on tottunut tuijottelemaan mua silmiiin..

Seuraamisen jälkee yks istuminen niin että ku kuulu viiks liikkeelle lähtiessä ni lopetettiin hupsista ja palattiin alkuun. Näytti hämmästyneeltä ja oli uudella yrityksellä hiljaa. Istuminen hyvä, jätin eteen palkan ja kävelin tosi läheltä ohi, ei noussut tassut jee. Sitten leikittiin jääviä niin että marko huuteli koodisanoja. Yks seisominen tais mennä istumiseks, muuten hyvät. Saralla oli kivaa häntä vispas hulluna, niihän se yleesäkin.

Ruutu oli ilmeisesti varjossa/valossa tai jotain niin että ei ekalla löytänyt ruutuun :( Tehtiin uudestaan niin että kävin näyttämässä ja meni tosi hienosti. Erikseen ruudussa maahanmeno ja sitten tehtiin ohikävelyitä niin että palasin palkkaamaan. Yhden kerran nuuski ympärilleen oottaessa, eli aineskaan ollut ennakoimassa seuraamaan tulemista kun jouti nuuskimaan...

Sitte stoppeja tolpan kierrolla. Kaukaa irtos kiertämään ja käsiapu+suullinen stopit oli tosi hyviä. Nyt ei jostain syystä ennakoinut ollenkaan vaan kaahotti joka kerta yhtä lujaa tuli sitten stoppi tai läpijuoksu. Tein yhden stopin pelkällä suullisella ja heti sitten valu. Stoppeja sillä takapalkalla kun muistasin..

Lopuks ohjatun alkeita. Ekana merkkiä paristi, kaikki muuten hyviä paits yhen kerran meni vauhissa ohi ja sanoin uuestaan merkki niin kiersi etukautta oikeeseen paikkaan. Ollaan siis tehty taas suuntia suoraan sivulle alustoilla kotona sekä kurssilla jo viime syksynä, se osaa ne ihan helposti, oli tarkotus tehä nytkin alustoilla mutta ne unohtu kotiin ja oli aika hämärää joten tehtiin sitten niin että vasemmalla oli kapula. Marko vei kapulan, eka kerralla sitten juoks suoraan kapulalle... Tehtiin toka niin että marko käveli merkin kautta takas ja kävin vielä itte kävelemässä merkin ympäri. Hienosti merkille. Tehtiin pari merkkiä ja sitten kolmannella merkiltä kapulan hakuun. Oli ihan mielettömän nätti kapulan otto ja tuonti ja kaikki, varmaan paras sarkilta ikinä. Sara toimii muutenki ihan älyttömän kivasti tämmösissä kun se ei ole "tiedän mitä tehään" vaan se oikeesti tarttee kuunnella ja kattoa mua jotta saa selville mistä palkataan.

Lopuks vähän kaukoi takapalkalla. Eka m-s oli tosi hyvä, oisimpa lopettanu siihen, tehtiin sitten vielä jotain m-i jossa sen takapää liikku. Aargh. Lopetettii heti ku saatii kohtuullinen.

Oli kyllä mielettömän hyvä ja kiva reeni Sarkin kanssa. Kerranki oli ehkä vire kohallaan, molemmille. Kiva koira<3 tämmösen kaa vois jo melkeen mennä kokeeseen. Saamaan nollat kaukoista ja luoksetulosta :)

Kotona Sara on tehny namihäiriö paikkamakuuta ja istumista. Istuminen oli helpompaa, maatessa meinas paristi nuuskia. Tajus kyllä idean tosi nopee. Selma on tehny kotonakin aloa. Paikkamakuu kellottamalla 2min30s. Ilman levottomuutta, jossai vähä ennen kahta minsaa taitto toisen etutassun allensa ja kävi parempaan nukkuma-asentoon...

lauantaiset tokoilut

2011-03-01T16:46:00.001+02:00

Taas tokopäivitystä, olen ahkera ylöskirjaaja ja tätä on kestänyt jo kaks kuukautta! Ei yhtään mun tapaista. Normaalimpaa ois että kirjaan tammikuun, unohan koko homman helmikuuks ja maaliskuussa alottasin uuella innolla :) Ehkä alan oppia. Reenaaminen on myös ollut kivan säännöllisehköä. Enemmänkin vois kyllä. Etenkin kotona niitä tärkeitä.

Olin äitini kanssa vanhan ala-asteeni pihalla Heinolassa, yritin laittaa äipän ottamaan kuvia koirista, oli siellä jotain..sään piikkiin voi toki laittaa aika paljon, oli varsin harmaata, ei ehkä kuitenkaan kuvia joissa koirat puuttui kokonaan..

Semppa oli ihan kiva. Ei muuten mahduttu kokeeseen johon oltas oltu menossa kun myöhästyin ilmon aukeemisesta 9h. Ois pitänyt jo 12 illalla mutta muistinkin vasta aamulla oltuani jo hyvän aikaa töissä..Huoh. Ois ollut vielä tuttu aksahalli.

-ilman hanskoja pitää tehä seuraamista heti kohta joskus ja kattoa että eihän se pompi noin paljon
-paikkamakuu tuntuu toimivan kun en käy välissä palkkaamassa, häiriöt oli kyllä aika minimissä
-leikittiin pallolla, oli tosi reipas kun ärrinmurrintännesepallo-Sara oli autossa eikä viemässä toisen palloa.
-liikkeestä seisominen onnistukin taas?! Mutta ohjaaja vois taas olla vähän läsnä ja olla onnellinen kun se onnistu eikä ajatella "no voi hitto sehän seisoo ihan vinossa"
-luoksetulon sivulle tulemista pitäs ottaa erikseen, mutta auttaako se erikseen tuleminen siihen että osais kovassa vauhdissa tulla? tuli muuten aikas hiton kovaa.

Saran kanssa juteltiin haukusta ekana. Sitten tehtiin vähän seuraamisen tapasta juosten, en siis pyytänyt seuraamaan vaan palkkasin vaa ku oli oikeilla kohilla. Vähän rauhottu ja sitten tehtiin oikeeta seuraamista, En meinaa muistaa miten meni. Peruuttaminen oli aika kiva. Se rupee handlaa sitä sillä kun teen pari askelta taakse-pari eteen-pari taakse jne. tyyppisesti ja saa tehdä saman monta kertaa ja palkkaan suorasta. Tai aineski toimi tuolloin ja eilen kotona.

Ruutua tehtiin eka suorana ja sitten merkin kautta. Yritin auttaa ekalla merkin kautta menolla että ruudussa oli alusta mutta sitten karkas suoraan alustalle. Kun alustaa ei ollut ni onnistu oikein hyvin. Palkkasin merkille menot ja sitten menin uudestaan lähtöpisteeseen lähettämään ruutuun. Tehtiin kanssa maassa oottelua niin että kävelin ja kävelin ohi ja palasin palkkaamaan ja vapauttamaan. Kun menee ruudusta takaa yli niin uudella ruutu käskyllä näkyi tulevan kohti mua, pitää vaan sitten itte antaa uus käsky aika topakasti kun ei selkeesti ihan tiedä mikä on riittävä korjaus.

Metalli oli jostain syystä vähän huono. Heitin kapulan jonnekin kilsan päähän ja lähempänä mua vähän kolisteli. Toi kuiteski muuten korrektisti niin en viittinyt uusia.

Liikkeestä istuminen oli kiva, en muista koska viimeks ois tehny jotai muuta ku istunut. Sitä taaksepalaamista sais edelleen vahvistella. Tein taas jäävät. Äiti arpo järjestykses m-i-s. Taas Sarkki oli hieno näissä. Pitäs kyl opetella se liikeki jos jos tyyliin teetän liian lyhyitä tai pitkiä kävelypätkiä yms. Ja pitäs saaha videolle ni näkis seuraamaan lähdöt. Tuntuu aineski kivoilta.

Luoksetulo oli yllättäen ihan plaa. Yritin uuestaan ja uuestaan ja tarjos jo maahanmenoakin (valunutta) yhellä kertaa. Kokeillaan seukiks sit sitä takapalkkaa tähänki..

Lopuks tehtiin kaukoja takapalkalla vaihto kaks kerrallaan ja oli ihan pätevän näköstä. Ihan niin että nami oli maassa, ei yritä varastaa.

vähän turhan viilee..

2011-02-28T13:42:00.004+02:00

Meiltä lähtiessä reeneihin -12. Espoosta kotiin lähtiessä -21. Tuli myös mieleen että miksi ihmeessä meillä on reenivuoro kylmässä hallissa kun ihan lähellä ois ei törkeen paljon kalliimpi sporttikoirakin. Reenit videolle, auttaa taas itteä niin paljon ku voi jälkikäteen katella ja analysoida. Kuvaaja oli ohjeistettu oikein ja sain myös kaipaamani nähtävää siitä että miltä koirat näyttää kun niitä kiittää/palkkaa, liikkeiden väleissä ja aloittaessa yms.
Ei mitää paikkamakuita yms. kyllä tarennut tekemään. Molemmilla koirilla maahanmenot oli vähän tavallista nihkeempiä. Syytän pakkasta..

Semppahemppa

Oli ihan pätevä. Suurimmassa osassa. Tehtii ekana yks ruutuunmeno kun se oli siinä. Aika läheltä ja ilman alustoja tai mitään. Se meni sinne?! Eikä ihan törkeetä mateluvauhtia? What? Isot bileet ja ei enempää siitä aiheesta.

Seuraamista, tää alkaa toistaa jo itteään "oli ihan kiva noinniiku alokasluokkaa ajatellen, kerran pari ehkä harhaantu, pysähtymiset oli ihan jees, joku niistä vähän hidas, vasemmalle käännöksiin tarttis takapään". Noitten lisäks oikeelle käännökset paikallaan mitkä on toiminut kotona ei nyt ollukaa muistissa mutta peruutti ihan kivasti kun ei sitä varsinaisesti oo pahemmin harjotellut sitten viime ohjatun kurssin. Ku vertailukohtana on hyppyloikkapomppuiiiksviiks-Sara niin Sempan on aika helppo olla hyvä näissä :) Viimeaikoija enemmän se kyllä taas loikki mutta siihen oli aika selkee syy hanskoissa joita en siis yleensä pidä mutta nyt oli pakko.

Maahan taisi mennä vasta tokalla käskyllä ja vartalonkäännöllä. Sekin oli nyt vaikeeta. Meillon jäävä-ongelma Selman kanssa ihan selkeesit. Kun mä oon sen eessä ni on kannattavaa tehä asennonvaihtotemppuja mutta sivulla ollessa nami tulis sen mielestä varmaan todennäkösimmin multa jos roikkus mukana?Maahamenoihin lisää reeniä, ne on kuiteski ihan jossain vaiheessa, seisomisen kanssa mun pitäs nyt vissiin uskoa että se vaan ei osaa pysähtyä, ei niin mitenkään, ja alottaa se kokonaan alusta. Seistä se kyllä osaa, ainoo että ennakoi aika helposti sivulle siirtymisen perusasennon, niitä pitää ottaa erikseen muutenki ku esteen takana niin että palkka seisomisesta.

Luoksetulo muuten kiva mutta lopussa hyppi taas sitä mun hanskaa ja tuli sitten perusasentoon loikka kerrallaan.. Hyppy oli muuten mielestäni varsin bra mutta se peruasennon ennakointi. Ei muuten hypännyt kertaakaan itsenäisesti hyppyä :)

Liikkeiden välit oli aika kivat, ei se silleen ihan mukana roiku ku Sara, mutta toisaalta vaikka se on väljempi ja ei niin intensiivinen niin se ei ole myöskään menossa tekemään mitään muuta. Hirveen kuuliainen ja kiltti. Nyt ku oon taas muistanu reenata Sempan kanssa vähän enempi niin oon alkanut tykätä sen kanssa reenaamisesta enempi. Se on jotenkin semmoinen kun yrittää kyllä, ja miettii että mitä nyt pitää tehdä, siinä missä Sara vaan huitoo jotain mahollisimman nopee. Ainoo ongelma tässä ilmeisesti on se että minä en osaa kertoa Selmalle kaikkien juttuja ideoita niin hyvin.

Hinkattiin vähän sitä seisomista ja tehtiin esteen takana viereen palailuja yms. Aika lyhyt reeni, sormet oli vielä elossa ku lopetettiin. Ja mikä oli kivaa niin Selman käy siihen-jutut toimi kanssa sen lyhyen hetken mitä viitin teettää niin oikein hyvin! Kaikki on jotenki helppoa ja lepposaa kun se on hiljaa :)

Sempan videot

Hihnassa seuraaminen - voi loiks loiks. Lopussa, seuraavaa alottaessa kans kiva että kun se istahtaa perusasentoon snadisti liian taakse niin joku sanoo sille "hyvä". Örhmh. Jos jotain hyvää, ni tykkään oikeelle käännöksistä ja ne pysähtymiset tällä videolla oli aika nätit.

Vapaana seuraaminen - loiks loiks linja jatkuu. Harhaantuu ekan perusasennon. Sitä pitää reenata, meen kokeessa ihan paniikkiin ku eka perusasento seuraamisessa jää ottamatta. Juoksussa kontakti tipahtelee. Ja seilaa ja seilaa sen jälkeenki. Ei oikei jaksas kahta pätkää putkeen? Kommentoijilla on tyhmät jutut. Ei hajuakaan mihin marko viittaa hannelepörsti-kaaviolla.

Edit. kah mulla on jäänyt bloggaaminen sitten kesken nyt en tietty muista enää oikein mitään.

Sara oli vähän pöpinä. Käytiin iltapäivälenkin sijasta vaan lyhyt lenkki ennen reenejä ku oliki niin kylmä. Ei hei näitä enää enempää että normaalia vähemmällä aktiviteetillä Saran suosikkihalliin.

Hyppynoudossa marko analysoi mun kaa kun nyt meni takastulohyppy ohi vinon kapulan vastakkaiselta puolelta että se on joku kuminauhajuttu. Ja tulin siihen tulokseen että se liikerata että mennen tullen hypätään ei oo vielä tarpeeks muistissa eli teetätän vastedes niin ainakin jonkin aikaa että en tee pelkkää palautusta vaan koko hommaa ja niin että autan vartaloavuin tulemaan takaisin jos meinaa mennä ohi.

Käy-siihen oottamiset suju ihan hyvin. Sara ei mekastanut ootellessa, se mekasti tehdessä... Hyppynutoon lähettiin kiljumalla samoin kuin ruutuun. Jeejee. Pitänee ny vaa luottaa siihen että eihän se koetilanteessa sentäs ihan niin intona ole.

Ruutu oli taas jotenki ongelmallinen. Kutsuin pari kertaa Saran takasin niin se sitten oli sitä mieltä että sehän on paljon kivempi temppu se missä juostaan ruutuun ja seistään hetki ja sitte juostaan mun luokse sivulle. Videolta oli ihan kauheeta katottavaa kun mä en osaa reagoida tarpeeks nopee ja se kerkee tehä vaikka mitä aina ennen ku ees tajuan. Mut jos jotain positiivistä niin tosi hienosti se ruudun osas hakee vaikka linjalla oli muita koiria ja kaikkee. Ruudussa maahanmenoa pitäs ottaa nyt vähän enemmän, vähän kyselee että oikeestiko. Ja sitte kun ruudussa on nauhat niin jos pyydän korjaamaan niin haluis hakeutua koskemaan sitä etunauhaa tassulla. Aargh. Pitää muistaa laittaa nauhat usein! Vois tehä nauhoilla ja alustalla.

Luoksetulon stopit ei ylläriksi taas toiminut. Siit pallosta vois olla suurempi ilo jos se oikeesti joskus lentäs toivottuun kohtaan...Seuraaminen oli epätarkkaa ja vähä äänekästä. Peruutti tosin suoraan. Juosten seuraaminen äänetöntä ja fiilikseltä paljo kivempi ja rennompi.

Liikkeestä istuminen oli vino ku istahti niin kauheella tarmolla niin nopeena. Tein vielä jäävät sillee niiku ilman merkkejä mut vähän liikkeen suuntasesti. Ja taas kaikki oikein ja hienosti. Sarkki on aika hyvä tässä :) Pysymistä taaksepalatessa vois vahvistella erikseen, eteski seisomisessa. Intopinkeenä on sen näkönen että vois saaha päähänsä kääntyä vaikka 180 astetta yhellä hypäyksellä. Nyt ei tehny niin.

Piti tehä vielä kaukoja takapalkalla ja metsku mutta jäi tekemättä ku sormista lähti tunto.

Mietin vähän että tohonki halliin tavallista isompi ylivire saatto olla joltai osin tekemistä ton kylmänki kanssa. Sara on nyt kylmällä ollut lenkeillä vähän hullu. Juoksee minkä kerkeeä. Ja kovaa ja koko aika. Joka kerta haisteltuaan lähtee siitä eteenpäin täysiä ja unohtaa (?) ilmeisesti olevansa hihnassa joka kerta...

Sisällä Semppa on hinkannut jääviä ja niissä välillä näkyy jotain toivonpilkahdusta, pysyminen aineski on hyvää.. Mitä ny seisomisen lopussa edelleen ennakois mielellään perusasennon. Ja vähän seuraamista sun muuta. Oikeelle käännökset paikallaan on tosi kivoja. Sara on hinkannut sisällä käännöksiä ja askelia peilin eessä. Pystyn ilmeisesti aika paljon omalla olemuksella, siis ainakin kotona sisällä, vaikuttamaan siihen että tartteeko sen metelöidä askelissa vai ei. Siisteiltä ja näteiltä ne ei näytä vieläkään :) Peruuttamisessa menee helposti mua kovempaa mutta korjaa sen erusasennon kuiteski oikeeseen kohtaan.

Sara on myös hinkannut kaukoja takapalkalla joka tuntuu köhköh toimivan ihan mielettömän hyvin, hienoa että kesti niin kauan ennen ku viittin ees kokeilla... Maks. 2 vaihtoo on tehty vaan kerrallaan. Kauemmas mennessä tekniikka prakaa tosi helposti mutta se ei silti siirry eteenpäin, paitsi seisomasta maahanmenossa kun läsähtää. Tommosilla vaihdoilla, siis kun saa niitä sen tarvittavan määrän ja etäisyyden niin saattas ehkä kokeessa saada jo pari pistettäkin. Ehkä. Katoin jotain videota joku päivä ja pongasin tosi hyvän käsimerkin s-m vaihtoon ja kun saan sen tehtyä oikein niin Sara sai tehtyä jo kauempaa oikeaoppisen maahanmenon.

reenattavaa

2011-02-21T13:13:00.002+02:00

Töissä ei toiminut ohjelmat koko aamuna niin sain aikaseks ittelleni muistilistan :)

Sara

Yleisiä asioita
-eri paikat! Pitää muistaa ajella vaikka minne reenaamaan, ei tartte olla paikka jossa pystys olemaan koe, kaikki käy, vaikeemmissa muistettava helpottaa itte tehtävää asiaa, palkattava kontaktista ja keskittymisestä
-kehäänmenoharkat!
-rauhottuminen ja oottelu uusissa paikoissa. joskus ajan kanssa ”ei tehdä mitään ennen ku rauhotutaan”-reenejä
-myös semmosia kokeeseen menon omasempia itsensä kokoomisia vaikka koira on sählä
-kun ny pakkasten puolesta kykenee niin vähintään kerran viikossa ajettava johonkin eripaikkaan reenaamaan ja tehtävä koerutiinit, lenkitykset yms. Ei tietenkään aina niin että outo paikka ois nimenomaan kokeenomanen/palkaton reeni.
-leikitään vieraissa paikoissa, nyt toimii kodin lisäksi jo lenkillä ihan ok.
-semmosta hillittyä ja hallittua olemista ja menemistä. jatketaan reenivalmiudessa ulosmenoharjoituksia kotona :D Kevään eka kerta Ojangossa mentävä ajan kanssa... Periksiantamiset lopetetaan.
-haukun kanssa pitäs pitää linja. Myös koulutuksissa jotka ny tuntuu olevan vaikein asia sen kanssa. käy-siihen temppua jatketaan, sehän toimii jo aika hienosti jos kahelleen ollaan tekemässä, pikkuhiljaa häiriöitä, vois alottaa esim. Markolla kun sen voi ohjeistaa että älä puhu mulle kauaa :) Tehdään siitä pikkuhiljaa rutiini.

Kokeenomasia- ja tapasia reenejä
-liikkeitä putkeen palkaten ja palkatta
-liikkeitä putkeen ja palkka siirtymistä
-liikkeitä putkeen ja palkka uuden liikkeen alotuspaikasta

Tekniikkareenejä
-kotona sisällä kaukot, pikkuhiljaa mukaan kaikki vaihdot, pitää muistaa tehä joka päivä!
-kapulan pito reenejä, vois muistaa tehä myös tunnarilla
-seuraamista, erityisesti käännöksiä, sivuaskelia, peruuttamista.

-HÄIRIÖHARJOITUKSIA KAIKISSA LIIKKEISSÄ, PAIKOISSA, LIIKKEIDEN VÄLEISSÄ YMS. YMS.
-Ylivaikeita harjotuksia, kokeeseen mennessä itte liikkeiden pitäs olla jo helppoja
-semmosia ”kesto-reenejä”. Siistiä sivulla istumista minuutteja, alottaen siitä mitä nyt osataan ja pikkuhiljaa aikaa vaihdelleen pitempään. Kestoa myös paikkamakuisiin ja muihin odotteluihin.

Paikkamakuu
-vaihtelua paikoissa, ajassa, häiriöissä, matkassa, piilossa, piilon suunnassa
-onnistumisia= tarpeen mukaan aika lyhyitä
-oma mielentila!
-tehtävä usein ihan kotona yms. jotta rutiini säilyy ja malttaa ja pystyy, heti piippaa jos ei oo pariin viikkoon tehnyt!
-vieraat paikat ja vaikeat olosuhteet, palkka keskittymisestä ja levollisuudesta, kotona sittten pitkää aikaa ja kestoa.
-asennon pysyminen, lyhyitä palkkaa siitä että pysyy liikahtamatta, paristi etupalkalla
-kokeillaan sitä että liikkuri kommentoi piippaamista
-häiriöreenejä, nameja tms. maassa ja palkkaa siitä että ei huomioi niistä, edettävä aika pikkuhiljaa.
-sivulta maahanmenoreenejä! oltava suora useemmin ku joka toinen kerta!

Istuminen
-jatketaan aika samallalinjalla kuin tähänki asti
-onnistuneita
-välillä palkkaa edestä
-huomio siihen että se tassu ei siirry kun kävelen ohi
-pitäis päästä tekee häiriökoirilla niin että viereinen koira makaa. No jos Marko & Selma

Seuraaminen
-tekniikkaa sisällä! Opittu tuntuu tulevan uloskin :)
-paikallakäännöksiin ja askeliin panostettava! Helppoa reeniä niin että koira alkaa ymmärtää miten tehdään niin jos jäis ääni pois näistä. Peruuttaminen on vissiin ollut viime aikoina unholassa, sitä kans!
-edelleen palkkailtava perusasennoista, innolla ja vauhdilla oikeaan paikkaan. Ja pysähtymiset kans
-juoksussa käännöksiä erityisesti, ohjaajan tiedettävä miten aikoo kääntyä juosten..harjottele ilman koiraa
-hidas kävely, ohjaajan opeteltava joku fiksu rytmi. Tökkivä askel-askel kuumottaa koiraa, tasainen hidas kävely ei!
-pitempiä seuraamiskaavioita! kokeessa olevan kaavion ei pidä olla koiralle epätavallisen pitkä vaan ennemminki helppo!
-vaihteleva palkkaus, edelleen sitä alottamisesta palkkausta vaikka onki kyllä parantunut. Alottamisesta palkkausta vaikeemmissa olosuhteissa.

Liikkeestä istuminen & jäävät
-ylläpitoreeniä, paljon taakse palaamista ja palkkaa siitä että tassut pysyy, jos palkkais välillä eteen.
-ohjaajan opeteltava miten se jäävät liike menee
-kaikki jääviä sekasin leikkinä & kuunteluna
-myös jo kokonaista liikettä vois tehdä kun opettelis eka säännöt

Luoksetulo
-jonkun verran pitäs tehä kokonaista että se rupeiski vähän ennakoimaan myös suoralla ni pystys pysähtyy
-tehää niitä stoppeja kaukana suoralla ny sillä pallolla ja katotaa tuleeko niistä pikkuhiljaa sillä täpäkämpiä jollei ni kokeillaa sitte sitä takapalkkaa
-ohjaaja heittokurssille niin pallo lentää koiralle asti?
-maahanmenoissa ny ei sen kummempaa täl erää, pitää tehä ettei unohu
-ohjaaja vois ostaa uuet silmälasit jos se auttas etäisyyden arviointiin

Ruutu
-uusissa paikoissa niin että ruutu on valmiina kentällä, välillä alustan kaa välillä ilman.
-seuraamisia yms. ruudun ohi niin että sinne ei sännätä
-kehäänmenoja niin että ruutu on oottamassa ja palkkaa kontaktista
-jonkun verran kans maahanmenoja ruudussa ja maassa oottamista. kävelyjä
-erillään kaukaa seuraamaan tuloa, autetaan tekemään siisti jarrutus
-myös kokonaisia ruutuja tai vapautus maasta tms. ettei tuu oletusarvoksi sitä että menosta sais jo palkan.
-korjauksia vois kokeilla tehä ainoostaan takaa ruutuun sisälle, ei se muualle oo ikinä joutunut ja taaksekin siksi että mä pysäytän liian myöhään. Ei ehkä naksulla tarjoomisen kautta kerta menee koiraparka sekasin
-evl-ruutua vois kans tehä aina sillon tällön, se tuntuu auttavan siihen että hahmottaa ruudun ruutuna ja merkin merkkinä paremmin
-merkkejä erikseen, palkkaa suorista

Noudot
-pakkasaikaan metallia ihan satunnaisesti yksittäisenä vaan kerran, palkataan aina.
-hyppynoutoo varmaankin nyt vaan kokonaisena että tulis se rutiini hypätä mennen tullen. Ei ehkä tartte ees harjotella erikseen vinoja kun mähän heitän aina sujuvasti vinoon..
-ohjattua voisi ihan hyvin alkaa opetella jo kans. Pitää keksiä suunnitelma. Ei oo tehnyt sen jälkeen mitää tähän liittyvää (paitsi merkkiä) kun joskus syksyllä viimeksi tehty alustoilla suuntia merkiltä. Ne toimi. Mutta miten jatkettas siitä? Ohjaaja vois lukasta kirjaa ja vihkoo aiheesta.

Tunnari
-sisällä pitoreeniä
-odotetaan lunta sulavaksi sitten tehoreeniä oman piilotuksen kanssa muistutteluksi ja sitten jatketaan isolla kasalla vieraita. Kuhan ne lumet vaan joskus sulaskin... meidän pihan nurtsikaistaleella on mun pituuden verran luntanyt... jos ne lapiois pois ja sulattas loput vaikka föönillä? :)

Kaukot
-sisällä tekniikkaa, tehtävä joka päivä! Töistätuloreenit!
-ohjaaja ei saa sählätä
-pikkuhiljaa mukaan kaikkia vaihtoja
-ei pidä vielä edes yrittää liian vaikeissa olosuhteissa ennen ku osaa
-jatketaan takapalkalla harjottelua
-palkkaa myös asennoisssa pysymisessä
-tehtävä myös lopetuksia ja palkkaa sivulta ettei oletukseksi tuu että kohti kävelevä ohjaajaa tarkottaa palkkaa eestä tai vapautusta taakse.

Selma

-jos marko halajaa kokeeseen niin markon pitää myös reenata
-kokonaisia liikkeitä, useita liikkeitä, kisapalkkaa, häiriöitä, vieraita paikkoja! Paljon!
-aina kun Sara reenaa eri paikoissa niin Selma kans!

Luoksepäästävyys
-pitäs tehäki taas aina välillä
-kuten myös kehäänmeno yms. reenejä

Paikkamakuu
-sisällä pitkiä ja vaikeempia
-tehdään onnistuneita, ei korjauksia
-erikseen sivulta maahamenoja ja nousuja
-tehtävä myös ihan kokonaista ylösnousuineen yms. että uskaltaa nousta..

Seuraaminen
-hihnassa ja ilman
-reenatessa kahta pätkää ni ei kokeessa oo sit ylläri kun kaks putkeen
-häiriössä seuraamista pitäs päästä harjottelemaan
-takapäänkäyttö reeniä
-Selmakin vois jo harjotella ylempien luokkien seuraamishommia valmiiks.

Maahanmeno
-avustajan kaa niin että mun ei tartte itte kattoa meneekö se maahan
-kokonaista liikettä niin se sais päähän varmuuden ja selvyyden siitä että lopussa saa nousta ylös vaikka sitä ennen pitää maata..

Luoksetulo
-odottamisesta palkkaa
-sivulletuloja erikseen

Seisominen
-pitää tehdä usein ja paljon pitää oppia!
-liioteltuja apuja ja ne häivytetään ku onnistuu
-sivulla seisomista niin että ei istuta

Hyppy
-vähän lisää niitä vauhtihyppyjä
-ehkä alustalla esteen takana oikeeseen paikkaan ajatumista
-esteen takana seisomista ja palkka siitä kun oon vierellä ja ei istu, sitten kun rupee sujumaan niin istumia tehtävä myös, vaihdellen.
-esteen lähellä seuraamista yms. niin että estettä ei hypätä omatoimisesti

Noutojuttuja
-ulos ku pääsee ni matkaa, tulisko vauhti sitä kautta? jollei ni mietittävä miten vauhtia palautukseen
-sisällä pitoreeniä edelleen kaikilla kapuloilla
-sisällä sivulletuloja kapulan kaa, vois yrittää vähän tarkentaa sitä oikeeta kohtaa

Muuta
-ruutua vois kokeilla ehkä taas joskus, tai sitten säätellään se koulutuspäivään aiheeks
-kaukoja jumppana sisällä
-avoimen kaukoja vois liikkeenä läheltä pikkuhiljaa

-14! sehän on lämmintä!

2011-02-19T16:18:00.000+02:00

Saran kanssa "tienpätkällä" reenaamassa. Kotoa lähtöä tehdessä oli tosin kauan hiljaa, luulin jo että nytkö se tulee jo se kerta kun haukkukeskustelua ei käydä ollenkaan. Tulihan se kuitenkin. Mietin vähän että onko siinä mitään järkeä kun oon muka vihanen ja päättäväisen jyrkkä tms. ja toinen vaan heiluttaa innostuneen näkösenä häntää. No mutta tärkeintä on kai että se hiljenee.

Kun mennään kävellen reenipaikalle ni fiilis on aina tosi hyvä. Sara ootteli auringossa tosi hienosti maassa ku laittelin taas merkkejä ja muuta. Sai monessa välissä ootella maassa ja oli kaikki oikein hienosti hiljaa ja keskittyneenä. Onhan se kun mä oon rauhallinen ja en sählää ja häslää ja höpötä.

Tehtiin eka tosi lyhyt paikkamakuu kun oli jo ootellut aika kauan ja maahan oli kuiteski kylmä. Ja jätin jotenki tyhmästi niin että piiloon lumikasan taakse piti kävellä 50 metriä.

Eka luoksetuloa kaukaa niin että heitin pallon palkaksi ku pysähty seiso-käskyllä. En nyt vielä kokeillut tähän sitä takapalkkaa...(olin oikeesti aikonut mutta unohin ku tuli toi pallo mieleen) Pallon odotus ehkä toi heti eka kerran jälkeen semmosta kivaa reippautta siihe pysähtymiseen. Ainoo vaan että ohjaaja vois vähän ees yrittää sen heittämisen kanssa. Sellai kaks metriä eteensä ei ehkä oo se paras mahollinen. Eikä viereiseen lumipenkkaan. Saran mielestä oli kuiteski kivaa. Se tykkää tennispalloista. Saa siis aina namin ku tuo mulle pallon mutta aika intona se pallon perään lähtee. Kerran meni vissiin vahingossa maahan ku näytti itteki kauheen hölmistyneeltä ja nousi sitten ylös. Tein yhen kokonaisenki ku oon niin ahne. Kai sillä joku löysä tuomari ois seiskan antanut. Palkkasin paristi kanssa maasta oottamisesta ku muistin että en ikinä muista palkkailla niitä. Erikseen ois otettava viereltä maahanmenoja! Saattaa mennä välillä vähän vinoon ku ei keskity!

Sitten pitempi seuraamispätkä. Askelissa kuulu viikviik. Taaksepäin ei osaa peruuttaa muuta kun pylly ulkona, kyllä se perusasentoon siitä päätyy mutmut. Voisko vaikka harjotella.. Juoksussa Saralla on tosi hyvä mielentila ku pitempi pätkä, aika rentona mutta silti aika tarkka. Juosten täyskäännös pitäs opetella. Ohjaajan siis. Hyvin jakso pitkän pätkän. Ei haahuillut tai kontakti ei tippunut kertaakaan. Voisin varmaan useemmin reenata pitempää pätkää ku kerran kolmessa kuussa.

Sitten oli tarkotus tehä putkeen seuruu-liikkeestä istuminen-ruutu-metalli. Seuruussa vähän lyhempi pätkä kun jo yks tehtiin. Kisapalkka ja siirtymät. Hyvin toimi. Olin kyllä jo reenin alussa palkkaillut mukana roikkumisesta kun yritti taas juosta joka merkille... Liikkeestä istuminen oli tosi hyvä! Vähän jännitin että tekeekö ees istumisen ku ei oo hetkeen otettu. Ruutu sitten. Tää oli varmaan vielä sen mun yhen "korjaamisen harjottelun" jäljiltä pilalle mennyttä... Ois pitänyt tehä helpotettu. Toinen oli että mulla oli uuet pinkit (mitenniinvälineurheilija mutta hitto ku ne on hienot :) ) kartioit joilla se oli tehnyt taas sisällä merkkiä. Enivei. Ekana kiers sivusta sisään ja sitte merkin tarjousrumba. Pyysin takasi ja alustan kanssa. Meni taas sivusta sisään. Aargh. Lyhensin vähän matkaa ja lähetin niin että oltiin nenä kohti oikeeta etureunaa ja sitten meni suoraan. Tehtiin pari toistoa ja iiiisot pileet.

Metalli. Lämmitin takin sisällä. Heittokoululle taas tarvetta, läks vasemmalle lumipenkkaan. Sara kuiteski hienosti sieltä kävi hakemassa sen niin että oikein takakautta kiers. Olin innoissani ja puolivälissä jo hihkasin että jesh ja tottakai se sitten tippu kun jes-sanalla saa lopettaa. Nosti kuiteski uuestaa ja toi sivulle. Hieno likka. Ku on tehny näin kylmällä ni vähäks tää on kesällä taas helppoo? Sitten siitä tehtiin pätkä seuraamista ja palkatta siirryttiin ruudulle. Meni hienosti ja suoraan. Kävin palkkaamassa sen ja tehtiin vähän ruudussa makaamista ja mä kävelin. Kerran kävelin kohti tuijottaen ihan ruudun reunaan kiinni ja pomppas ylös. Palautin ja uuestaan samaa ja palkkasin ku olin päässyt ohi ku ei noussut. Ei otettu loppuosaa enää tähän. Lopuks vielä yksi ruutuun meno ja nakkisade.

Lopuksi ku suurimmat höyryt oli pois niin kaukoja. Sillä takapalkalla... Oppi kerrasta että "taka" tarkoittaa, saa juosta takana olevalle rasialle. Oppiihan se jos mä en sählää.. Tein sillee parin metrin päästä että en ahistanut koiraa. M-S ei tullut askeltakaan eteenpäin, eikä ees kääntynyt. Tehtiin myös pari S-I, se kun menee sen omalla tavalla takapää paikallaan, eli niinkuin ois tarkotuskin mennä. Hämmästyttävän hyvin tuntu toimivan.. Ahneena tein vielä yhden kerran niin että teki I-M-S. Malttoi odottaa ja tehdä toisenkin vaihdon ennen palkkaa. Sarassahan on aina se että se kyllä tuntuu osaavan mitä vaan jos vaan tumpelo ohjaaja osaa kertoa sille jotenkin mitä siltä toivotaan... Nyt ei muuten kertaakaan tarjonnut itte asennonvaihtoa?! Ehkä sen mielestä piti vähän keskittyä ku tehtii uuella tapaa. Varasti jossain välissä rasian ja rundas se suussa ympäriinsä mutta ei onneks sattunut väkivalloinkaan saamaan sitä auki, ehkä se oppi että tarttee aina oottaa että mä juoksen avaamaan rasian sille. Selkeesti se ajatteli taaksepäin vaikka palkassa olikin mun rasialle ehtimisen mittainen viive.

Kotona teki vielä Sempulan reenailtua parkkiksella hyppynoudon ku jaksoin kasata esteen. Olin valmistautunut siihen että se aikoo taas skipata menohypyn joten tein pari pelkällä hyppykäskyllä hyppäämistä ja eestaas hyppäämistä ja palkkailin pelkistä menoista ja sitten eestaas hypystä. Tehtiin yks kokonainen niin että heitin kapulan ja ei mitään ongelmia mihinkään suuuntaan. Hyvähyvä.

Sempula

Selman kanssa vaan kotiparkkiksella. Ei ollut pimeetä niin ei yhtään haukuttanut ihmiset. Vierestä meni lumikenkäilijöitäkin ja me tehtiin seuraamista! Jee!

Seuraamista ja kontaktia. Ihan peruskivaa. On ollut kivempiki. Mut ei harhautunut kertaakaan mut ei ollut silti ihan niin tarkkana. Hmm.

Liikkeestä maahanmeno. Onnistu kerrasta! Sitten tyhmä ohjaaja yritti vaatia pitempään maassa olemista vaikka Sempalla palels tassuja. Tehtiin sitten namiavuin onnistunut parin sekan makuu ja jätettiin se siihen.

Luoksetuloa. Jee! Osas taas tulla sivulle! Kymppi! ;)

Hyppyä vähän enempi. Lähtee käskyllä ja seisoo esteen takana töpöttelemättä. Ainoo fiba on että ennakoi perusasennon. Ihan koko aika. Yritin ehtiä palkkaamaan ku oon vieressä ennen ku istuu ja vapauttaa siitä mutta kerkes kolmesti vissiin istahtamaan. Sitten toinen ei niin virhe mutta mua häiritsevä on että se jää tosi lähelle estettä, niin kyllä Sarakin jäi alossa että onko tuo ny niin vakavaa. Selma jää kuiteski aika keskelle, Sara meni esteen sivuunki. Ja se vauhti myös vähän. Tehtiin sitten yhdessä esteen yli menoa niin että mä juoksin sivusta ohi ja Selma hyppäs, siihen perään yksi kokonainen, johan oli vähän intoa ja vähän vauhtia, näytti oikein kivalta. Lopetettiin!

Ylipäätään musta tuntuu että Semppa vaatii jonku verran kokonaisten liikkeitten reenaamist. Tai se on tuntunut tekevän hyvää että on tehty ny jonku verran kokonaisia, se ehkä rupee hahmottaa kokonaiskuvioo vähän selkeemmin.

Agipäivitystä

2011-02-17T14:08:00.000+02:00

Jos mäkin yrittäsin jotain päivitellä, kun on ollut aika tokopainotteista viime aikoina blogin suhteen. Se ei suinkaan tarkoita etteikö olisi tullut aksailtua. No lähinnä kyllä Selman kanssa tuota agility puolta tullut harrasteltua. Selma kävi vetäisemässä tammikuussa muutaman kisan putken, muttei vielä kumminkaan nollia käyty hakemassa, vaikkakin ihan kivoja suorituksia tehtiin. Tulokset olivat jotain tyyliin hyl-hyl-hyl-10-5-5 tai jotain sinnepäin en jaksa tarkistaa, kun tuosta nyt saa sen kuvan mitä ajan takaa. Eli aluksi koira ei oikein ollut hanskassa ja sitten taas mun pikkumokista johtuneet vitoset, vaikkakin vauhti vähän hiipui vähän välissä. Tästä syytän osin Hyvinkään kovaa alustaa. Käytiin siit kolme viikonloppua putkeen Hyvinkään koiraurheilukeskuksessa kisaamassa, ja siellä tekonurmi on vähän kehnossa kunnossa mun mielestä. Muuten kyllä tykkään paikasta. Tilaa riittää ja on LÄMMINTÄ. Selmakin alkoi viihtyä tuolla ihan kivasti ja ajatuksena olisi maaliskuussa käydä vielä pari starttia siellä ottamassa.

Tammi-helmikuussa käytiin myös Vappu Alatalon hyppykurssi kimppatreenivuoroina Sporttikoirahallissa. Mukana oli mun kanssa Selma ja Sara, Päivillä oli Emppu ja Arttu ja sitten "vääränrotuisena" kelpie Villi. 6 tuntia olisi kotona videomateriaalia kurssista, ja täytyy kyllä sanoa että vaikka oli kallista lystiä, niin oli joka sentin arvoinen. Varasin jo Hskh:lle heinäkuulle Vapun viikonloppukoulutuksen ja sinne on pakko mennä myös ja pitää katsoa myös ehtisi ennen sitä jonkun yksärin vielä ottamaan. Eka kerran jälkeen ei ollut ehkä niin hyvät fiilikset, kun ei oikein ollut koirat hanskassa ja eivät tuntuneet osaavan mitään, mutta kun videolta katselin ja kuuntelin jälkikäteen Vapun kommentteja tuli optimistisempi olo, ja kun muistin tehdä osan kotiläksyistä, niin jopa oli toisella kertaa jo eri koirat hallissa mukana. Vappu tuumasikin viimeisellä kolmannella treenikerralla, että olisi pitänyt kuvata mainosmateriaalia koiran motivoinnista ja palkkaamisesta, niin hyvin oli viimeisellä kertaa koirat mukana hommassa. Ei ole kyllä muuta kuin positiivista sanottavaa Vapusta kouluttajana, varmaan parasta antia mitä on koskaan saanut koiran koulutuksessa, ja nythän vain opetettiin koiraa hyppäämään ja samalla motivoitumaan tekemiseen yhdessä. Itse on aina vaan hinkannut koulutuksissa eri tekniikoita yms, mutta jäänyt todellakin nuo perusasiat vähän huonolle pohjalle, täytyy myöntää. Taas kerran voisi sanoa, että kun pääsisi nyt aloittamaan alusta koko homman.

Vapun koulutuksissa kävi sitten ilmi Saran kohdalla se mitä jo etukäteen tiedettiinkin, että ne korkeat maksihypyt pienellä koiralla ovat ehkä vähän liikaa. Aika näyttää nyt että oppiiko se tuon tekniikan niin hyvin että kisoihin asti voisi joskus mennä. Haluan ja toivon, että saisin Sarasta vielä kisaavan koiran, kun se niin kauheasti agistakin tykkää. Siitä on tullut ihan hullu liitäjä viime aikoina, kun mennään vaan matalilla esteillä treeneissä. Jos olisi Sara saanut medinä kisata niin oltas oikeesti varmaan jo kolmosissa (jos en ite mokailis niin pahasti), no toivossa on hyvä elää. Kyllä Sara tulee startteja silloin tällöin ainakin ottamaan ihan omaksi ilokseen ja epiksissä käydään mediratoja loikkimassa ihan varmasti, muttei Sarasta nyt AVAa kyllä koskaan tule.

Selma sai taas aika paljon positiivista palautetta Vapulta, hypyt ei ole mikään juttu sille, tosin fyssarilla pitää käydä pyörähtämässä ja tarkastuttamassa paikat, ettei ole mitään fyysisiä puutteita. Hyvä tietää näin kisauran alussa, jos on jotain murhetta, mutten kyllä usko että mitään löytyisikään. Nyt vain Selmalle lihastreeniä ja sitä kautta lisää vauhtia. Nyt Selma on ollut juoksutauolla, kun ne juoksut viimein sitten alkoi, odoteltiin niitä alkavaksi jo joulukuussa ja merkitkin oli jo ilmassa, mutta antoivat odottaa aika kivasti kisaputken yli. Nyt sitten ne pari starttia maaliskuussa ja sitten lonkkakuvaukset ja sen jälkeen vuorossa huhtikuussa Janitan koulutus Turussa ja kohti ulkokisakautta.

Agirotuun lähtee kyllä molemmat koirat mukaan kisaamaan, ja joukkueiden kasaamisen olen jo aloittanut, mökit on varattuna ja nyt odotellaan vaan innokkaita kisaajia lisää ja tietysti lumien sulamista.

Itselläni riittää kiireitä koirarintamalla muutenkin Hallityöryhmän kokouksia on aika tiuhaan, kun pitäisi päästä pikku hiljaa keväällä rakennuspuuhiin, Schapeyhdistyksen kevätkokous lähenee, ja hskh hallituksessakin riittää puuhaa. Pitäisi kai myös alkaa kasata työryhmään hallin nettisivuja ym tekemään...

Että sellaista tänään. mitähän vielä. Ai niin lauantaina pääsee Janitan raduluku luennolla Kotkaan, ihan huippujuttu! ja maaliskuussa taisi olla vielä Anja Lehtiön agikoulutus, jota odottelen innolla. Talvi on kouluttautumisen aikaa!

hyvät olkkarit

2011-02-16T20:00:00.000+02:00

Jäi eilinen reenivuorokin käyttämättä kun pakkasta oli iltasella -20. Plaah. Olkkarireenit on mälsiä. Voi minä ja mun asennevammat.

Tänään ei harjoteltu vuoron oottamista koirat oli kylppärissä kun toinen teki.

Selmalle seuraamista naksun kanssa. Pitää sitä takapäätä harkkailla ku ei toimi yhtään. Muuten kivaa. Osaa istua ku pysähyn. Vasemmalle menot on kökköjä kaikki muu aika kivaa. Sitä parempi mitä lyhyemmillä askelilla mä meen. Peilin eessä kans sitä että en kato koiraa. Pitäs sitä useemmin.

Saralle seuraamista naksun kanssa. Mitä hittoa, se ei piipannut kertaakaan?! Ei mahtunut sisätiloissa ottamaan edistämisspurtteja :) Näytti ihan pätevältä. Peilin eessä ois kivempi tehä sivuaskelia jos ei koko aika menis yli jommasta kummasta reunasta. Paikallaan käännöksiä oikeelle. Skarppas. Naksautin kerran vahingossa kun jäi seisomaan, tai puolivahingossa koska muuten hyvä ku ei pomppinut ja meinas sitten että kuuluuko aina jäädä seisomaan..

Saralle merkkiä. Pinkkiä merkkiä. Teetin tossa joskus sillä erilaisten pikkutavaroitten tuomista kun aattelin että jos se osaa pitää niitä nätisti ni auttas tunnarikapulaan. Tuli hamahelmistä tehtyä jääkaappimagneettia ja kynää yms tosi nätisti. Nyt sitten ku merkki tehtiin kerran niin sen jälkeen toi merkin mulle. Piti tietysti palkkaa koska oli aika söpö.. Johtu varmaan naksun läsnäolosta että oli niin innokas keksimään variaatioita.

Selmalle liikkeestä pysähtymistä. Jankkasin nyt käsiavulla ja palkkaa siitä kun palasin viereen ja ei istunut. Musta tuntuu että pitää tehä vähä pitempänä pätkänä koska jos teen vaan osissa niin se oikein ymmärrä niitä yhdessä (voinee olla osissa tietty vikaa mut mut).

Selmalle pari metallinkanssa sivulle tuloa. Oli yksi niin hyvä että ei tehty sitten enempää.

Saralle metalli suussa seuraamista ja temppuja. Oli ihan kiva. Vähä kyl oli jo läkähyksissään ja läähätysfiilikses ni ei sillee maailman siisteintä.

Lopuks yhteinen paikkamakuu niin että Sara teki Selman käskyjen ajan. Toimi hyvin. Kävin jonku aikaa piilossa makkarissa niin että näin että ainakin Selman etujalat oli liikkumattomat. Semppa pääs vapauteen ja heittelin sille nameja Saran eessä ja palkkasin Saraa pysymisestä. Pysy hienosti.

Sara oli koko reenipätkän ihan hiljaa ja piippailematta. Se varmaan ties että en oo maailman parhaalla tuulella. Jotenki mälsä päivä ku rupeis kapeet polut, jäätyneet sormet, toppahousut ja ahistus, vetävät koirat, kakkapussit ja paksut talvihanskat jo riittämään. Hyvä reeni parempi mieli:)

Bat-hallilla sunnuntaina

2011-02-15T12:02:00.003+02:00

Oltiin sunnuntaina Bat-hallilla porukalla reenailemassa tokoa ja agia. Meidän tuttu koutsi Sanna palkattiin vetämään tokoreenejä ja agissa oli sitten ratapätkä mukana. Olipas kivaa, tälläisia voisi puuhastella useamminkin?!

Olin vissii niin innoissani siitä että ompas mukavaa ihanaa ja etenkin ja kun näin iiihanan Jeccu-pennun että oman koiran kanssa reenaamiseen en osannut sitten keskittyä enkä asennoitua niin yhtään...

Sara-parka kun saa kestää mua. Ja Selma parka kun ei päässyt mukaan kun sillä oli juoksut.

Muistilista koulutuksiin
-käytä koira aamulenkillä, herätyskellon voi laittaa herättää aikasemmin jos on kiire
-käytä koira kävelyllä myös ennen omaa vuoroa, etenkin kun on sille uusi paikka
-jos sinä reenaat koiran kanssa niin haet sen itte autosta jne. että se ehtii asennoitua että nyt tehdään sun kanssa. kepon voi laittaa vaikka ottamaan valokuvia siksi aikaa
-häkissä hallissa oloa voi harjoitella vaikka sitten oman vuoron jälkeen, ei ennen sitä kun ei ole aiemminkaan harjoiteltu.
-jos tiedät että koira vaatii alle vähän tekemistä että pystytään kuuntelee ja osallistuu niin teetä vähän tekemistä, vähän enemmän kuin kolme siivekkeen kiertoa
-vaikka jossain liikkeissä on suurimmat ongelmat niin silti kaikissa on oppimista ja kehittymistä paljon. älä siis ehdota "tästä ei tule ikinä valmista eikä ees hyvää"-luoksetulon kattomisen jälkeen seuraavaks asiaks "me mennään kokeeseen ottamaan tästä liikkeestä aina reilu nolla"-kaukoja. Tulee liikaa ahdistusta.
-jos käy siihen-käsky ei oo valmis käytettäväksi vielä sen jännempiin asioihin kuin yksin reenaatessa & kotona sisällä oman vuoron odottamiseen niin älä käytä sitä! Murh! Eikä ny aineskaa sillon kun se on ilman lenkkejä yms. tavallisia rutiineja laitettu häkkiin patoamaan energiaa ja odottelemaan omaa vuoroa....

Muuta

-Tarttis käyä eripaikoissa sisätiloissa Sarkin kanssa, keskittyminen oli uudessa paikassa vähän heikompaa kun yleensä. Tietenkin koiran keskittyminen oli heikompaa kun munkin oli.. mutta siis tarttis käyä uusissa paikoissa sisätiloissa että OHJAAJA oppis keskittymään eri paikoissa ja tilanteissa.
-Sannakin totes sen että suurin osa Saran käytöksestä ja mielentilasta lähtee ihan musta ittestä... joo-oh..

Ekana katottiin sitä luoksetuloa. Tai siis sitä seisomaan pysähtymistä. Sannan mielestä oiva ratkaisu, tai vähintäänkin kokeilemisen arvonen tapa, meidän stopin valumiseen ois takapalkka. No joo. Mulla on asenneongelma kaikkiin muualla oleviin palkkoihin, varmaan siksi kun Sarkki on niin hyvin opetettu että kaiken mitä näkee saa syödä. No joo ollaan me oikeesti siis kotona sisällä jotai kaukoja taidettu tehdä niin että nami on takana. Mutta ei mitään alustaa. En tiedä miten ees tapahtu mutta nyt tuolla hallilla tempastiin jostain Markon agilitykontaktinopetusfetapurkin-kannet. Jos se mun järki juoksis yhtää nopeempaa koulutustilanteissa niin oisin sanonut että ei edes yritetä noilla koska niiden merkitys Saralle on kutakuinkin, "kun näet tämän lätkän niin juokse täysiä syömään nami". Sitten siitä tuli vähän semmoinen en osaa jättää koiraa niin että se ei karkaa namille harjottelu.. Ja sitten Sara kuitenkin luoksetullessa tuli edelleen kovaa kun ei muistanut namia takana ja sitten en osannut vapauttaa sitä sinne namille. Kerran pysähty aika kivasti kun vapautin vahingossa suoraan ennen pysähtymiskäskyä. Muuten oli vähän sanat hukassa "seiso-jes-hyvä-vapaa-eiku saa ottaa".

Kokeillaan nyt kotona vielä opettaa uus sana joka vapauttaa taakse ja kokeillaan niin että mä en oo niin häsläsählä. Kokeillaan. Silti mun mielestä Sara ja jossain ootteleva palkka on kauheen luonnoton yhdistelmä :) (Tosin se tekee paikkamakuuta ja istumista ruokakupin oottaessa, seuraamista ruokakupin oottaessa eikä se sillon yritäkään varastaa että ehkä se jos viittis opetella..) Mua vaan hotsittas taas vaihtaa se seisominen takas käsimerkille kun sillä sen saa niin helpolla ja niin nopeesti pysähtymään sillä etujalat-lukkoon jarrutuksella. Jos se pitemmällä matkalla näkis ja tajuis kokeessa mun käsimerkin kuiteski? Tuskin? Mun käsimerkki onnistus olemaan kokeessa jotain muuta ku epämääränen huiskasu? Tuskin?

Yritettiin kattoo kaukoja. Väitin että m-s vois jo onnistua. No ei puhettakaan. Ollaan tehty sitä jee-makkara palkalla lenkeillä (meillon yleensä aina koirille nakkeja tai lihapullia, ostettii ny kerran jotai makkaraa siwasta ku oli muut loppu, totesin et se on aika näppärä pilkkoa ja Selma on siihen ihan hulluna. Oltuani kasvissyöjä yli 10 vuotta ei noi lihat silleen oo tuttuja ja olin tyytyväisenä syöttänyt ekasta paketista ne "suolikuoret" koirille. Onneksi rupesin puhumaan Markolle jotain kuinka Semppu tykkää kuorista niin Marko sitten tajus valaista mua että ne on muovia. Hoh. Onneks koirat on kunnossa ja mahat toimii ja ei oo tullu suolenkiertymiä tai mitä lie ja en useempaa paketillista ehtinyt syöttää. Ja onneksi olin antanut niitä paloja aina sitä mukaa kun reeninameja pilkoin niin eivät mitään jättipalasia olleet saaneet...) Mihin mä jäin...? Niin, kaukoja, palkalla joka on Saralle superherkkua ollaan lenkkifiiliksissä tehty ihan onnistuneesti ja vaikka millä matkalla. Tai siis sitä m-s ja vähä lisäilty siihen sekaan mitä jo osataan eli avon kaukoja. Tyyliin i-m-s sarjana.

Aattelin siis että sitä ois uskaltanut kokeilla hallilla. Joo ei. Se oli kadonnut ihan johonkin ja tilalle oli tullut töp töp molemmilla etutassuilla yksi askel eteen seisomaannouseminen. (eli se vaan ei ollut vielä tarpeeks valmis vaikeempiin olosuhteisiin, vaikeat olosuhteet olen tietenkin jo luoksetulosta tuskastunut minä...) Ja mä en kyllä osaa auttaa koiraa. Pitäs kuulemma tehä TAKAPALKALLA :). Ja pitäs tehä jumppana. Ja mäkun oon unohtanut jumpat tän vaihdon osalta heti ku saatii yhtää etäisyyttä kun se on niin paljon helpompaa! Mitä lähempänä mä oon koiraa niin sitä enemmän se säheltää...mistä lie johtus...

Saatiin yhteensä varmaan jumppana joku yks onnistunut oikeatekniikkainen maahanmeno.. Tehtiin seuraamispätkä että Sara pääs onnistumaan jossain. Kolmen vasemmalle käännöksen jälkeen se skarppas tosi kivasti.

Kotona sitten lenkin jälkeen uus yritys m-s. Ja nyt se sama töptöp kaks askelta eteen oli tullut sisällekin! Apua! Tehtiin sitten nami takana ilman fetapurkinkansilätkiä ja se etennpäin tassuttelu jäi pois eikä koira varastanut mihinkään... Ehkä me nyt näihin kaukoreeneihin ostetaan se takapalkankin käyttö. Ostetaan myös intoa reenata niitä edelleen ahkerasti joka päivä?

edit. Lisääää!

Niin joo tehtiin lopuksi paikkamakuu. Sara piippas. Eikä tuo ny ihmekään ku mä olin niin kauhee. Mutta jos jotain niin kehäänmeno oli tosi kiva nätti ja siisti. Ja vierestä tai nousta koira ylös ja sitä palkattiin yms. Huomaa kyllä että ollaan reenattu vaan itekseen, heti oli taas tässäkin ongelmia vaikka on 9/10 itekseen tehdyistä oltu hiljaa kun pahimmillaan ei ollut paikkamakuuta ilman piippausta. Sanna ehotti että vois ihan muutaman kerran, ei ottaa tavaksi, tehä niin että liikkuri huomauttas siitä piippaamisesta. Vois toimiakin. Yllättäs. Keskittys. Mut oli kyllä pahimmat pitkästä aikaa. Heti se tulee kun mä hermoilen. Pitäs päästä tekemään useemmin niin että on muita koiria kun se on taas eri tilanne (ohjaajalle).

Samalla kun edittiä niin kirjotetaas Selmastakin. Se pitäs ilmottaa kohta kokeeseen jos meinataan pysyä suunnitelmassa. Hahaa.

Tehtiin Markon kanssa oivallus. Tai oon kelannut sitä jo aikasemmin mutta jättänyt toimimatta kuitenkaan ja sitten kun Marko nyt sano samasta asiasta niin kai se on totta. En voi enää tehä sisällä niitä reenejä missä Sara tekee ja Selma saa olla vapaana ihan miten päin vaan. Kun kehun Saraa vaikka Selma jää palkatta se näyttää ihan täydellisen tyytyväiseltä, ottaa kehut vastaan itselleen. Ja kun se koko aika kuitenkin tekee jotain niin sitä nyt kehutaan vähän milloin mistäkin. Ei ihme jos on pikkukoira vähän sekasin. Selma kun on vähän sitä mieltä että it's all about her. Ja ei kehuja saadessaan ilmeisesti edes huomaa että namipalaa ei tullutkaan.

Pikkupikkuhiljaa opetellaan myös Sempun kanssa käy siihen-juttua. Ollaan päästy jo Saran kanssa tekemään vähän seuraamista niin että Semppu oottaa. Puhutaan siis edelleen sekunneista. Sara on hyvä odottamaam vuoroaan sisällä ei oo metelöinyt kun sen kerran ku Semppu unohti missä kapula oli. Näyttää myös aika levolliselta. Semppa näyttää siltä että pomppaa ylös ihan justkohta tulee mikä vaan tutulta kuulostava sana..

Paikkamakuita Selma on tehnyt ruokakupilla ylipitkiä Saran kanssa. Sillä on tosi kiva asento, se on keskittynyt ja pysyy. Eilen meni 5 minuuttia ihan heittämällä. Tää on helppoo. Pystyy jo tulemaan sivulle aloittamaan. Aiemmin ei voinut olla kuin niin että kuppi on nenän edessä.

Oltiin lenkillä ja huomattiin että yks parkkis mitä kattelin jo aiemmin syksyllä Kivikon puolella oli aurattu ja valaistu ja autoton. Namitkin oli taskussa joten testattiin uutta kenttää. Olin jo ottamassa Saraa ku Marko sano että eiku Sempan kanssa, hyvähyvä! Tehtiin ilman hyppyä ja paikkamakuuta (joku -15 pakkasta...) alo pikaseen läpi. Syytä tehdäkin pikaseen jos mennään Pörstille huhtikuussa. Ilman hihnaa seuraaminen oli tosi kiva! Joku yks irtoominen tuli ja yks vino perusasento. Ilman hihnaa oli kuulema pomppinut. En ees huomannut, tää oli vähä huonompi nyt ku hihnassa, ei jaksais kahta kaavioo putkeen ilman palkkaa? Jos reenais niin että palkkais pari kertaa tokan alussa yllättäen?

Maahanmeno oli tosi hyvä ja kiva. Luoksetulo ihan jees. Näytänköhän kädellä ku tulee sivulle, voi olla että se on taas palannut. Seisomisessa annoin snadin käsiavun ja tuplakäskyn. Köh. Mutta pysähty. Ja loppu meni hyvin. Mitä ny ennakoi sivulle istumisen. Ja kokeeseen on vielä reilusti hyvää reeniaikaa :) Paikkamakuuta pitäs ny kovasti vahvistella. Häiriöistä yms. mitä ny ikinä voiskaan tulla.

Saralla meinas vähän keittää yli kun tein Selman kanssa ja se ootti Markon kaa kattomassa. Siitä tuli vähä ärjy.Tehtiin seuraamista sen verran että sain palkattua kun korjas itte edistämästä. Oisin teettäny kans vähän m-s kaukoa mutta koiraparka makas sekunnin jälkeen niin että yritti nostaa makuuasennossa etujalkaa ilmaan kun oli niin kylmä joten jätettiin siihen.

Mun pitää alkaa keväällä ku pakkasten ja lumen puolesta pääsee taas käymään eri paikoissa reenaamassa koirien kanssa niin samalla hengailuharjotukset. Itteni ja Saran kanssa. Mennään johonki ja ei tehä mitään. Sitte ku rauhotutaan siihen ettei tehä mitään ni sitte vasta tehään. Tajusin vaan tossa kattoessa videolta noitten hyppytekniikkareenejä että Markon kanssa kahelleen se osaa näköjään oottaa hihnan päässä ihan hiljaa. Silleen jännä että Markokin sitä on temputellut yms. järjestänyt ohjelmaa aina kun haukuttaa mutta nyt ku on valaistuttu että niin ei voi tehdä niin Sara tajuaa heti että Markon kaa tää ei enää toimikaan mutta mun kanssa on kauheen sitkee? Syyttäsin omaa epäjohdonmukasuuttani...

pikkureenejä

2011-02-10T09:49:00.000+02:00

Pakkanen ei tee hyvää reenimotivaatiolle, jotai kuiteski..

Töitten jälkeen kotona.

Sara opetteli käy siihen-odottamista kun tehtiin Selman kanssa metallin tuonteja ja vähän perusasentoa ja kaukoja. Selma opetteli käy siihen-odottamista ja kävin pika pikaa tekemässä Saran kanssa yhen m-i-m niin etten vahingossakaan sanonut mitään.

Selma nousee maasta istumaan vapaalla valinnalla useemmin niin että pitää etupään paikallaan ja hilaa takapään allensa. Jännää. Sara ootti suurimman osan ajasta tosi hyvin mitä nyt vähän meinas käydä piippauttaa kun Selma unohti kapulan olemassa olon ja tuli tarjoomaan sivulla olemista eikä ihan heti muistanut että mikä kapula missä. Eihän semmosta voinut katella. Lopetin Selman kaa ja Riina just jutteli jotai facebookissa ja unohin Saran ja siinä oli maannut pää maassa varmaan vartin ja ihan hiljaa. Tehtiin sitten paikallaankäännöksiä peilin eessä.

Illalla taas parkkiksella.

Ekana Selma, hienoa, muistin, ainakin kerran.

Kivat kontaktinhaut. Paikkamakuu oli vähän vaikeeta. Maahanmenot kuiteski kivoja, meni ekasta. Aattelin että jos jatkossa vaatii kaks käskyä ni sanon sen toisenki mutta sillo ku menee ekalla ni palkkaan aina maahanmenot. Sitten niitä tietty erikseen. Mut sil oli oikeesti varmaan kylmä. Nosteli tassujaan ku vapautin ku oltii tehty joku 30s. Vierelle paluut kestää ny taas tosi hyvin, ei ennakoi.

Seuraamista hihnassa, vähän heikonlaista. Irtoilee ja seilaa ja haisteli ja katteli. Useempi pätkä, loppua kohti paranivat. Ilman hihnaa paljon parempi. Vasemmalle käännöksissä ei irronnut kauheesti mutta ei kyllä käytä askeltakaan takapäätä, takapään käyttöreenejä pitäs muistaa tehä senkin kanssa. Pari käännöstä paikalla oli ihan kivoi. Perusasentoon osas pysähtyä. Yks jäi vähä taakse ja kauas, muut varsin kivoja. Juoksussa oli aika hyvä.

Pysähtymisiä, osaa uudella top-käskyllä ja vanhalla seiso tai seis käskyllä kaikilla sillon ku mä peruutan sen eellä naama kohti sitä. Osaa myös jos kävelen sivuittain sen vieressä. Jos se on sivulla seuraamassa niin ei oo koskaan kuullutkaan, yliyrittää vaan seurata. Siis ääääh. Tiiämpähän aineski meille yhen aiheen seuraavaks tulevaan koulutukseen. Mä tartten ohjeet että miten en vaadi liikaa ja silti päästäs edistymään ja että mitä ylipäätään tekis ton kanssa.

Sitte kiipeiltii lumikasalle ja pujoteltiin jalkojen välistä ja pyörittiin itsensä ympäri. Selmaa pitäs muistaa temputella itekseen, se jää jotenki varjoon aina kun Sara on läsnä.

Sarkki sai varsin lyhyen satsin ku oli jo sormet ihan kohmeessa valmiiks.

Ovesta ulos menemistä. Onneks on eka ulko-ovi ja sitte terassin ovi, tulee kaksinkertasesti harjotusta. Ekalla ovella siitä mentyä tuli hauhauta. Uudestaan aina koira sisään ja uus yritys. Joku neljäs vissiin oli jo hiljaa. Toisesta ovesta mentiin kyllä hiljaa mutta koira sinkos kiipeemään lumikasalle. Oon alkanut kauheeks natsiks ja haukuttomuuden lisäks yritetään vähentää tota sinkoilua koska kentälle pitäs päästä menemään niin että koira ei juokse suoraan johonki kentän päässä olevaan ruutuun... Eli uudestaan sisälle, karkas varmaan seittemän kertaa. Ei sille kyl voi kun nauraa siinä vaiheessa kun ei ees hauku, sinkoilee vaan sisään-ulos-lumikasalle-kierrän tässä tämän tolpan-jne... Mentiin taas namiavulla. Sai ootella että tein ruudun. Se on aina keskittynyt ja hiljaa ja tosi rauhallinen ootellessa jos mä en puhu mitään mutta teen jotain...

Yritettiin tehä naksulla paikanhakuja ruudussa. Naksu toimii meillä tosi kivasti isojen erilaisten toimintojen opettamisessa mutta jotenki oon aikanaan saanut sen Saralle opetettua niin että pitää aina tehdä jotain konkreettista ja lyhytkestosta, pieniin ja pikkutarkkoihin asioihin se ei oikeen ymärrä vaan rupee erittäin helposti tarjoomaan jotain aivan muuta... Ja sitten se aina kuumenee ja turhautuu ja mä en osaa helpottaa jne jne. No mutta siis, yritettiin. Ekana meni ruutuun oikeeseen kohtaan, naks ja palkka.. Seuraavaks tarjos jokaisen kartion vuoron perään merkkinä. Sitten tarjosi ruudun ympäri juoksemista kaikki kartiot kiertäen.. Erehty menee about keskeltä ja naks ja palkka. En uskaltanut jatkaa enempää ja kävin näyttämässä oikean paikan ja sitten tiesi taas mitä yritettiin. Tein sitten vielä pitkältä matkalta ruutuun menon ja kas kummaa se yritti mennä sisään vasemmasta sivusta mitä ei oo tehnyt sitten alkuopettelun. Voi äly. Ei ehkä kannata yrittää räpeltää itte mitään kummallisuuksia naksun kanssa ainakaan tän liikkeen suhteen. Tein sitten toisen perään ja se kyllä meni suoraan sisään ja vielä ihan täydelliseen kohtaan ja varmastikin kuvittelin mutta näytti vähän siltä että ois mallannut ittensä siihen kohtaan... En oikeen tiiä. Jos jatkettaskin vaan sillä että on aina satunnaisesti se alusta siellä oikeessa kohassa eikä minkään tarjoomisen kautta ni en pilaa hyvää liikettä...

Toisena tehtiin stoppeja ja stoppeja.. Palkkailin aina heittämällä namin ja namia odottaessa teki sitten varmaan vahingossa yhen kerran etujaloilla oikee lukkojarrutuksen.Superisot kehut ja lentäviä nameja. Lopetettiin sitten siihen. Koira ei ois suostunut lähtee sisälle. Lähti sitten kuiteskin kun sai palkkaa sisälle tulemisesta. Ehkä toi luoksetulo on sit semmonen että sitä on vaan hinkattava ja jankattava ja reenattava, että ei oo mitään oikotietä onneen..

parkkistokot

2011-02-07T21:33:00.001+02:00

Oon ahkera kirjaa reenei tänne ylös, huomasin just että paperiset reenivihkot on menossa jossain tammikuun puolen välin paikkeilla..

Molemmat koirat teki vuorotellen kaks satsia mutta en nyt jaksa sen kummemmin eritellä. Muuta kun että eka satsiin Sara oli tosi kiva, toinen vähän kuumotti ja tuli hauhau-keskustelu..

En tiiä johtuuko Sempan juoksuista mutta se oli vähän löysä. Vaikka kovasti yritän niin en voi sille mitään että vertaan sitä koko aika Saraan ja melkein tuskastun kun ei puhuta ihan niin kauheen hyvin samaa kieltä. Tai Sara kiipee vaikka puhun jos vaan onnistuu kertomaan sen sille, Selmalla ei ehkä oo ees motivaatio ihan niin korkee..

Semppa teki kyllä tosi hyvää seuraamista. Vähän se pitää päätä mun jalkaa vasten ja kääntää takapuolta ulospäin mutta tässä vaiheessa niin tehkööt mun puolesta niin, se oli aika makee kun pitemmässä pätkässä ei tipahtanut kontakti kertaakaan ja se pysyi siinä jalassa kiinni. Tää oli kivaa ja hyvää! Se tekee myös esim. sivuaskelia ihan sillä että on siinä paikallan, Saran kanssa se ei vaan onnaa niin.

Toinen hyvä oli paikkamakuu. Tehtiin mun päässälasku sekunneilla joku 1min 30s. Jollain about alo-matkalla. Alussa kyllä pää pyöri aika paljon mutta rauhottu loppua kohti. Pysy hyvin maassa viereen palatessa. Tehtiin perään vielä hyvin lyhyt istuminen, käväsin pari sekuntia piilossa auton takana niin että näin sen. Istui oikein hyvin ja kesti tosi kivasti kun palasin taakse, ei töpötellyt vaikka yleensä sille se töpöttely on tosi luontaista.

Maasta sivulle nousuja ja maahanmenoja otettiin erikseen. Tänään oli taas sellainen päivä että nous oikein pinkeenä perusasentoon mutta maahanmenoon ois tarttenu apujakin (ja seuraamisen perusasennot ei ollut hitaita) Ihme koira, meiän ongelmat vaihtelee ihan parin päivän välein reenaamatta kuitenkaan niitä entisiä ongelmia..

Ei niin kivaa, sanoi hauhau kun selän takana meni mies sukset olalla. No tuli vähän yllättäen taas mutta ei ois tarttenut, eteskää ku se jo sillo yhel kertaa saman parkkiksel sai slaagit.

Luoksetulossa se perusasentoon tulo on ny ollu vähän hatara, auttelin nyt sitte vähän kädellä ohjaamalla.

Liikkeestä seisominen on kadonnut kokonaan. Seiso käskyllä ainoastaan se vähän jätättää ja alkaa hiipimään. Sen jälkeen tarjoo maahanmenoa. Mietin jo että ehkä se "seiso" on sen mielestä liian samanlainen kuin seuraa kun alkaa samalla kirjaimella ja vaihetaan nyt tähän "top". Ja opetellaan kokonaan alusta..

Pari kapulan kanssa sivulle tulo harjotusta. En osaa olla korjaamatta kun jää rassu vähän vinoon. Pitäs ny ehkä tässä vaiheessa olla tyytyväinen että se ylipäätään tulee vähän kohilleen.

Mut voi taivas että se oli hidas. Kapulan kanssa tuli yhen kerran kokonaan ravaten. Luoksetulossa vaihtoi raville kaks metriä ennen mua. Ja just noita tehtiin kun Sara oli ollut välissä reenaamassa. Pitää ottaa jatkossa Semppa aina ensin. Kun se on kumminkin ihan innoissaan tekemässä ja sitten mä vaan mietin että ei ei ei näin.

Sarkki sitten. Se ois varmaan jonkun taitavamman ohjaajan kanssa ollut jo valio aikapäiviä. Toinen oli taas vähän hyvis.

Ekalla ulosmenolla se oli ihan hiljaa ei piipannut ei haukkunut, oli vaan innoissaan ja pyöri ja tuijotteli silmiin (!!) Tehtiin aluks kastelukannun kiertämistä. Yritin pakottaa itteni tekemään tosi paljon läpijuoksuja ja vain vähän stoppeja. Ois voinu olla enempikin, läpijuoksuja. Maahanmenot oli makeet. Hiekotuskivet vaan lenteli. Seisomisiakin tuli oikeesti pari ihan hyvää. Se vaan meinaa aina mennä vähän niin että kierrätyksillä se ennakoi ihan kauheesti ja suoralla sitten vaan posottas täysiä eteenpäin. Mikä toimi ihan kivasti stopeissa niin se että pysähtymisestä lähetin sen uudestaan kiertämään.

Sitten sai olla käy siihen-käskyn alla kun vein kastelukannua takaisin. Yhteensä tehtiin varmaan 7-10 käy siihen-harjotusta ja yhessäkään ei kuulunut äännähdystäkään. Juttelin ääneen itekseni. Ja kattelin ihan muualle ku Saraan.

Käytiin tekee naapuritalon lasioven eessä peilistä perusasentoa naksulla niin että se ois korjannut sen kaulan asentoa eikä kenottanut. Meinas vähän kuumua joten ei tehty kauheen montaa. Hitto ku on niin paljon lunta että mitään käännöksiä mahu tekemään tossa peilillä kun polku ovelle on just just meiän levynen nyt kun on paljon lunta. Tulis jo kevät!

Parasta koko reenissä: Metallinouto, ei niinkää sen noudon mutta häiriön takia. Heitin jo kapulan ku huomasin että suoraan eestä kävelee meitä kohti joku jäbä huppu päässä, aattelin eka oottaa että se menee ohi mutta sitte aattelin että pitää luottaa koiraan että se osaa ja osashan se. Ei välittänyt tippaakaan koko tyypistä vaan kävi reippaasti hakemassa kapulan sen nenän eestä. Vitsit. Olin aikonut tehä sivulletuloja kapulan kanssa mutta en sit voinut ku oli niin huippu ja piti lopettaa siihen.

Aika alussa tehtiin paikkamakuu meiän terassilla niin että kävin viemässä roskat. Mitä ny lumessa näky jälkiä, tai siis ei näkynyt, niin näyttäisi olleen liikkumatta koko ajan ja oli niin levollisen näkönen että en voi uskoa piipanneen. Tosi hyvä. Ja aineski vaikeutettu matkan puolesta ja helpotettu ku tuttu paikka. Istuminen tehtiin tosi nopee keskellä parkkista. Ei nostanut tassua kun menin taakse mutta ihan ku ois kääntynyt vähän. Ääh.

Tein semmosen "en ole oikeastaan ees lukenut" uuden idarin sääntöjä -idarin ilman törppöjä. Asennot oli I-S-M. Kaikki asennot oikein. Maahanmenossa pompahti tai nytkähti siinä paikallaan kun kävelin ohi mennäkseni taakse, niiku se joskus teki sitä about maassa maaten käänty nenä toiseen suuntaan niin ihan ku ois ollut aikomassa tehä niin mutta päättänyt sitten että ei teekään.

Seuraamisosiossa käännöksiä paikallaan. Vasemmalle on hyviä, tai kohtalaisia, oikeelle kaipaa kyllä superpaljon reeniä. Tehtiin namiavusteisesti ja saatiin ihan ookoita, eikä ees kuumunut ihan kauheesti.

Tehtiinköhän jotain muuta, en muista. Oli kyllä taas niin superkoira että oikein pelottaa että kun se on vaan aina parempi ja parempi niin koska tulee stoppi siihen. Entä jos se jokupäivä vaan lopettaa tekemästä? Lähtee kesken reenien jonnekin nuuskimaan ja hylkää mut yksin kentälle?

Loppuun vähän talvisia kuvia eiliseltä lenkiltä, en muka ehtinyt ees reenamaan kun piti vaan ulkoiluttaa koiria ja kameraa :)

tokoilut sporttikoiralla

2011-02-04T22:09:00.000+02:00

Ostettiin oikee luksusvuoro pe 18-19 ku myynnissä oli. Mä oon kyllä nii ihastunut tohon Sporttikoirahalliin. Ihana valoisa ja sopivan lämmin ja kaikkee. Pohjaki on kiva. Harmi kun sieltä on kaikki paitsi yövuorot kutakuinkin vakiovuoroista varattuja.

Laitettiin iso puoli puokkiin, toiselle puolelle jäi pätkä edellisten radasta & hyppysarja, toiselle puolella ihan kohtuu kokonen tokokenttä. Tokoilut vaan Sarkkiselle, Selmalla on juoksut ja sen joutuessa pitämään ällöjä pöksyjä en ajatellut käyttää vuorosta aikaa siihen että harjoiteltas istumista..

Mulla oli loistavan järjestelmällisesti reeni mukana paperilla. Hyvä mä!

Autosta ulostuminen oli vähä huono. Piti haukkua ku Selma ja Marko oli jo lähteny kävelee. Pari hauta ja ku ei päässy niil eteenpäin ja oli sekan hiljaa ni pyysiin luokse ja sitte nami kädessä vähän matkaa ja sit sai kaahottaa. Sitten vielä takas autoon ku ooteltiin edellisen vuoron loppua ja kävin tekee kehän.

Toinen autosta tuli oli paljon parempi ja ihan hiljanen mutta voi että kun olisi ollut pakko juosta hallin ovelle joka oli siis ihan vieressä, "tänne me mennään, tiiän että mennään tänne, oon käynyt täällä, tämä ovi tämä ovi, ai mitä? no tuun sinne, nyt sit täysii tonne ovelle" jne.. Taisin antaa vähän periks kun vuoro oli kallis ja aika rajallinen... Mut jos jotai kivaa ni ei karannut moikkaamaan Markoa vaik se oli aidan takana toisella puolella.

Alotettiin siivekkeen kiertämisellä. Yritin tehä paljon läpijuoksuja, niitä pitäs tehä silti paljon enemmän. Sara ennakoi niin maan kauheesti. Teki tosi hienon silleen että teki eka stopin ja sitte lähti taas kohti ja teki maahanmenon samalla suoralla ilman ainuttakana käskyä... Ennakointiin tuntu vähän auttavan kun lisäsin kierrätykseen toisen siivekkeen toiseen suuntaan, niin että se ei tiennyt minne mennään ja mitä tehdään seuraavaksi. Ainoo vaan että ruutu osu vähä matkan varrelle ja senki törppöjä piti kiertää matkalla.

Tää kierrätyksillä alottaminen toimii niiiiin hyvin.

Vähän luoksetuloo. En osaa antaa käskyy tarpeeks ajoissa. Maahanmenot valu tavallista enemmän ja seisomiset vähä tavallista vähemmän. Pitäs tehä niitä rekkajuttuja tai jotai. Tai takapalkkaa.Tai lentävää namia seisomisiin.

Paikkamakuussa kuului yksi piip ja sitten kävi murjottamaan ja käänty samalla vinoon kun mun piilo oli vinossa (olin kyykkimässä väliaidan takana reunassa ) Jotai palkkaa näkyviin suoraan eteen vaikka mä meen vinoon? Palaamista eri paikasta ku mihin menin? Yritin palata toisesta reunasta ja siirtyä kyykkimällä toiseen reunaan väliaitaa. Vähä huono idea ku keskellä aidassa oli kolo ja Sara muutenki vissii vähä ihmeissää että mitä värkkään kun kuuleehan se kun liikun ja nousi sitten istumaan kun kurkotteli nähdäkseen mitä siellä aidan takana teen. Käskin maahan ja palasin hetken kuluttua toista kautta kehuen vapauttamaan. Tehtiin uus niin että mä en tehnyt mitään idioottitemppuja (tietty kun se seuras että mitä ihmettä mä teen nin eipä ainakaan piipannut...) ja menin keskeltä niin oli oikein hieno suora ja kaiken lisäksi hiljainen. Mutta periaatteessahan sen pitäs kestää maassa vaikka mä värkkäisin vaikka mitä, eli tässä ku ei oo ihan heti kokeita tulossa niin voisi noita häiriöitä munkin aiheuttamina harjotella lisää. Ja sivulle nousu jommassa kummassa oli vähän vajaa. Erikseen muistettava reenaa taas!

Tein kaks istumista eri paikoissa. Toisessa niin että jätin lelun sen eteen sillee oikee näyttävästi että kattelis sitä lelua kun poistuin reilusti sivuun, oli niin että oikeelle puolelle jäi aksat ja kaikki. Ei ihan hirveesti kiinnostanut, mutta ehkä joskus jatkossa kun sitten viereen palatessa (ei nostanut sitä yhtä tassua jee!) vapautin lelulle ja sitten leikittiin yhdessä. Vähän tarttui leluun ja oli intona. Tarkotus oli olla pallo mukana mutta en lähtiessä löytänyt.. Toinen istuminen niin että jätin namin matkan päähän eteen. Tuijotti edelleen aika paljon siihen suuntaan mihin mä lähin ku lähin nyt niiku vinosti taakse mutta aika paljon myös suoraan eteenpäin. Tulin sitten häiriköimään ja juoksentelin ympäriinsä ja läpsyttelin käsiä ja juoksin melkein Saraa päinkin ja se vaan pysyi aloillaan rauhallisena. Aika kiva.

Mulla oli oikee ruutunauhat mukana ja oli aika hyvä ollaki.. Näköjään mun askelmitalla kolme metriä jää snadisti vajaaks.. No eipä mennyt koira kertaakaan takaa yli. Tehtiin eri paikoista ruutuun siirtymisiä molemmilta sivuilta ja takaa. Oli aika taitava. Tai ainakin sirtyi suoraan suht koht keskelle ruutua kun vaan sanoin että "ruutu". Lopuksi vielä yks lähetys niin että alusta oli siellä. Ainiin, eka lähetyksellä loikkas ruutunauhojen yli mennessä sisään. Enempi reeniä nauhoilla siis.

Metalli, tein pitkästä aikaa useemman kun sen yhden kokonaisen. Eka oli jotenki nihkee verrattuna viimisimpii supereihin, liekö johtu siitä kun kapula pomppas heitosta reunassa olleiden vinokeppien väliin ja se piti sieltä käydä kalastelemassa oli jonku sadasosan ei niin varma tuodessaan kun nyt on ollut. Tehtiin yks niin että huusin "jes" (se on sen semmonen riittää- vapautus käsky) kun oli ottanut kapulan ja lähti tuomaan kovaa. Siihen perään yks kokonainen joka oli taas aika kiva. Ja voi että se tuli hienosti sivulle. Oikei tarkkana ja ihan lähelle. Onko siitä ollu oikeesti hyötyä ku on tehty kapulan tuonti reeniä sisällä?

Sitten sai odotella pitemmän aikaa käy siihen -käskyllä maassa kun juttelin Päivin ja Markon kaa ja pääs tekemään sitten välissä parit hyppysarjat.

Sen jälkeen taas makoiltiin maassa odottelemassa ja sitten kun hallista löytyi tokoeste niin piti taas vierasta estettä kokeilla. Ja johan se meiän uus ongelma pompsahti esiin. Eka piti kiertää mennessä hyppy ja hypätä vaan takasin. Äääh. Sille pitää ny tehä jotai. Tullu enempi kiertoi ku onnistuneita menoi. Sain taas ylitettyä itteni heittotaidoissa ja yks kapulan heitto pääty matalaan esteeseen, etupuolelle.

Loppuun kaukoja ihan vähän pitemmältä matkalta. I-M-S. Ekassa yrityksessä alku hyvin mutta seisomaan noustessa liikku ainakin toinen etutassu. Ei ollut ketään vahtimassa niin tarkkaan en nähnyt. Otettiin sitte M-S uudestaan ja oli taas nousemassa ylös jo pelkällä sisäänhengittämisellä. Kolmas oli aika hyvä.

Piti ottaa seuraamista lopuksi mutta seuraavat reenaajat tuli sitten hallin sisäovelle seisomaan. Kysymään että joko saa tulla, olin silleen että aij anteeks onko meillä mennyt yli ja aloin pikapikaa lopettelee. Sitte se oli silleen että eiku kahta vailla. No lähettiin pikapikaa ja lähtiessä katottiin että hallin kello oli viittä vaille tasan. Oltiin menty ovesta ulos ja jo autoilla kun sinne meni porukkaa vielä sisään. Vähän ajan päästä joku tuli huutamaan ovesta että "oven saa laittaa kiinnikin" vaikka oltiin siis oltu jo kaukana ku suurin osa niistä vielä oli itte oven välissä... Kaikenlaista porukkaa sitä aina mahtuu... Se mitä ehittiin pari askelta seuraamista tehä niin askeleet oikeelle oli tosi kivat!

Sarkki oli muutenki tänään aika ertyisen mahtis reenikaveri. Tommosen kanssa uskaltaisin jo kokeeseenki taas :)

Huomenna sitten KoiraExpoon, sunnuntaina ehdin varmaan hyvin reenailee koirien (etenki Selman!) kanssa kun Marko menee koko päiväks koiraexpoon.

lauantain tokoreenit

2011-02-02T11:36:00.000+02:00

Mitä myöhemmin kirjottaa sitä vähemmän muistaa? Liekö hyvä asia, jos saisin kirjotettua ylös selkeesti ja jaarittelematta pääkohdat? Ehkä?

Autosta ulostuleminen - meni tosi hyvin ollakseen hauhau täällä aineski haukun aina- hallin piha. Odottaahan Sara osaa autossa vaikka kuinka kauan mutta se sieltä ulostulemisen jälkeinen elämä... Olin hienosti auttamassa koiraa ja sen ei tarttenu tehdä kuin pari pyörähdystä itsekseen siinä hihnassa ni olin jo saanut ovet kiinni ja oltiin kävelemässä eteenpäin. Ja ihan äänettä! Jee! Tosta kun pikkupikkuhiljaa jatketaan niin että se uloshypyn ja liikkeelle lähtemisen välinen aika säännöllisen epäsäännöllisesti pitenee.

Reeneistä jäi päällimmäisenä mieleen että jos reenaisin Saran kanssa puol tuntia ennen reenejä niin mulla ois ihan ok:sti käyttäytyvä koira joka jo malttaa ja itteki oon jo ihan rentona enkä hermoile haukkua. Eli eka puol tuntia vähä hermostunutta puolin ja toisin sitte rupes taas yhteistyö sujumaan..

Paikkamakuu - piippas. Sähläsin jotai siinä jätöissä kun ei mennyt suoraan niin aiheutti varmaan lisää syytä piipata. En käynyt palkkaamassa välillä. Oli onneks hiljaa ku luokse palattii. Vinotti vissiin piiloon päin.

Istuminen - tykkäsin kovasti. Näytti hyvältä ja skarpilta eikä vinottanut piiloon tai nostellut tassuja. Paitsi sitten ohikävelyssä se perinteinen yhden tassun nosto joka kun tein paluun uudestaan jäi taas pois.

Reenin teemana oli ruudusta luoksetulot. Tehtiin eka lähetyksellä ja onnistuin jotenki sössimään että sen ois pitäny korjata vaikkei osaa ja tarjos sitte merkkiä taas.. Korjattiin niin tuli sitten niitä lähetyksiäkin tehtyä pari.. Mä osasin myös pysäyttää koiran ennen ruutua kun yleensä oon pysäyttänyt vasta sen jälkeen. Tärkeä reenattava: Sara hakee itse oikeeseen kohtaan välittämättä siitä mitä mä huutelen. Parasta tässä oli että yhessä välissä koutsin kanssa puhuessa laitoin Saran maahan oottelee "käy siihen" käskyllä ja se oli hiljaa! Nyt ei saa ahnehtia tän kanssa vaan pikkupikkuhiljaa..

Otin ne seuraamaan tulemiset niin että mulla oli nami kädessä ja Sara tais tietää ku tuli niin nätisti ilman hyppy pomppu loikka juttuja. Höh. Vähän meinaa mennä yli ja siitä jäädä taa. Tein joku päivä kotiparkkiksella niine ttä vähän suhisin kun tuli kaukaa seuraamaan, toimi megahyvin! Seuraaman tuloja harjoteltava paljon! Puolissa ei mun mielestä pal eroi, tietää siis missä sen kuuluu seurata, noin niiku aineski sen että kummalla puolella mua jos ei sitten muuta.

Aikaa kun oli niin tehtiin merkiltä ruutuun menoja, molemmilta puolilta. Eka yrityksellä läks suoraan ruutuun kun yritin matkan päästä lähettää merkille. Sen jälkeen osas taas. Oli mun mielestä aika makeita. Tykkään siitä kun se menee niiiiin kovaa :) Ja ei kysellyt kertaakaan merkiltä lähtiessä vaan painatti ihan suoraan!

Väliajalla tein jonku verran m-s kaukoa, jossai eteni, osa onnistu. Mulla on idea miten saan sille kivan s-m ja sitä on olkkarissa jo vähä alettu työstämään, tässähän ruvetaan olemaan kaukoissa puolen välin korvilla, siis jos mitää häiriöitä ja kokonaisia liikkeitä ei lasketa mukaa, ainoastaan se yksittäiset vaihdot ja etäisyys.. Tein myös vähän seuraamista niin että palkkasin nopee heti ku teki heti alun hyvin ja oli hiljaa. Keksin myös aika hyvän miten se on vaikka kuinka kauan hiljaa ja paikallaan jos mun pitää kuunnella.. jätän sen seisomaan jonneki useemman metrin päähän musta... en kyllä aio ehkä ottaa käyttöön, huomasimpahan vaan...

Loppuun tehtiin vielä jäävät-leikkiä kaikki yhtä aikaa. Yhden seisomisen teki istumisena muuten kaikki oikein. Taitokoira.

Kotireenailut on ollut aika vähillä tällä viikolla kun Sempulla alkoi juoksut ja molemmilla meni ilmeisesti siitä (oli viimekski Selman juoksujen aikaan..) massut sekas niin ei oo pal voinut nameja syötellä. Mut jospa tästä kohta jo. Jäi myös väliin eilinen schapehallivuoro ja vieläpä tokovuoro. snif! Tosin perjantaiksi on tunnin vuoro Sporttikoiralle joten ehkäpä se vähän hyvittää :)

Viime viikolla mulla oli pariin otteeseen lelu mukana lenkillä ja harjoteltiin leikkimistä (ku mä en osaa leikkiä). Hassua kuinka ne koirat on niin erilaisia. Saran mielestä lelusta tulee tyhmä ja sitä ei kiinnosta enää sillä hetkellä kun mun käsi irtoaa siitä, tai siis on heitetyn lelun mulle tuominen kivaa mutta muuten. Selman mielestä taas jos lelun saa niin sen kanssa pitää mennä yksinään rundaamaan keskelle peltoa ja mieluiten jättää se sinne ettei kukaan muu vaan saa.. Onneks Sara sitten kiltisti käy hakemassa kun Selma unohtaa... Sara on myös aika paljon ronskimpi ja rajumpi, murisee ja purisee ja roikku ja riekkuu. Selma puolestaan on aika varovainen. On se paristi lapasella leikkiessä jo murissut. Ja siis jos lelun heittää niin Sara juoksee täysiä perään ja nappaa lelun ja kääntyy salamana takaisin tuomaan sitä, Selma juoksee ihan suht koht kovaa perään, nappaa lelun ja jatkaa matkaa lelunsa kanssa.

näitä lisää!

2011-01-25T16:42:00.000+02:00

Eilen sunnuntaipäivän ratoksi käytiin agikisoista tullessa ettimässä joku kiva uus tokoreenipaikka. Lunta oli satanut yöllä niin ihan aurattua ei kyllä ollut missään sopivassa mutta ihan kiva tasanen parkkis josta ei mikää valtatie mee metrin päässä löyty Roihuvuoren amiksen (?) pihasta.

Paikka tsekattu, kotiin päiväkahveille ja sitten reenaamaan. Tulikin ihan kunnon reenit vetästyä, yleensä mun tokottelut kestää semmoset Selman kanssa maks. 10 minsaa ja Saran kanssa ehkä maks. 20. Nyt vierähti reilusti yli tunti kun molemmat koirat teki vuorotellen kaks satsia. Näitä tarttee selkeesti lisää! Sara rupee keskittyy ihan erilailla kun sillä on jo vähän tekemistä alla ja enimmät höyryt pihalla. Plus sen innossa ei tunnu näkyvän palkkaamattomuus vaikka tekee yhen voin tapasen palkatta läpi. Lisää myös uusia reenipaikkoja! Sara ei ollut paikan suhteen mitenkään ihmeissään, mutta sitä vois ja pitäs totuttaa edelleen lisää että niihin aloitus, saapumis yms rituaaleihin.. että uudessa paikassa tehään melko pian levollinen paikkamakuu..eikä höyrytä. Ja niitä kehäänmeno harjotuksia... Selmalle puolestaan paikkoja ihan paikkojen takia että oppis, katteli, kuunteli ja otti häiriötä uuesta paikasta aika paljon. Selmalle myös vastedes mahdollisimman usein häiriömerkkejä kentälle, ei oo yleensä ollut ja se kyllä näky ku niitä ois pitäny vähän väliä tarkastella.

Aloitettiin mä ja Selma, alokas "palkatta" "läpi" (=avustin, palkkasin ja uusin kun siltä tuntu...) Tarkotus oli sitten videolta verrata että mä teen sen kaa eka satsin ja Marko toka satsin ja katotaa että kumpi menee sen kaa eka kokeeseen ;)

Luoksepäästävyydessä pysyi istumassa ilman namiapua vaikka Marko tuli rapsuttelemaan! Jee!

Paikkamakuu- Ekana ei halunnut mennä maahan lumessa. Pää vaan pyöri. Mentiin sitten käsiavulla. Ja nous pannahinen mun perään. Yritän käskeä kauempaa maahan ja mennä luokse vasta ku käy uudelleen maahan ja on ollut hetken. Tehtiin sitten uus ja onnistunut. Kauhee vino venkula se on. Nää pitäs ny ottaa tehoreeniin koska kokeeseen ei oo asiaa ennen ku paikkamakuu häiriöissä ja oudoissa paikoissa on varma. (no okeij koe ei kyllä varmaan oo viien sentin lumessa..) Ei haluta meiän vastuulle jonku toisen kokeen pilaamista. Se vinous on korjattava koska aina ku se kiertyy vinoon ni mä aattelen että voihan perkele ja mistäs sitä tietää lukeeko Selmaki ajatuksia niinku Sara. Tehtiin oisko ollut minuutin mittainen onnistunut sitten. Ei saa aina valittaa, pitää olla tyytyväinen että se ylipäätään makas siellä lumessa!

Seuraamiset hihnassa ja ilman - periaatteessa ei kauheesti eroa hihnan kanssa. Paitsi hihnan kaa ois lähtenyt kattomaan ruutumerkkiä ja hihna otti vastaan.... Marko sano että oli se parempi kun Sara jossain alokkaan kokeessa :D Kun Semppa seuraa niin se seuraa ihan kivasti, tuli n. kolme per seuraaminen semmosta että se harhautu johonki muualle...(ne häiriöt ja uuet paikat!). Eka perusasento oli tosi kiva ja nopee! Siitä oon iha ylpee. Toka oli sit taas vaikee. Täyskäännös oikeelle on kiva. Ruvennu vähä skarppaa käännöksis, pitkällä suoralla saattaa kadota. Pitäs nyt reenata näitä "pitempiä" pätkiä myös ja samaan aikaan pitää motivaatiota yllä lyhyillä ja ylläripalkoilla. Toka perusasento vaikeempi ku eka, oliko se niin että ku ekasta ei palkattu ni ei enään kannattanut takapuolta laittaa lumeen? Käytin myös järkyttävän hirveää halvaantunut vasen käsi -apua. Ainin, ja Selma loikki, yhdessä seuraamisessa joku seitsemän loikkaa. Liekö halvaantuneella kädellä ja loikilla ollut jokin yhteys kun ei ne kumpikaan yleensä ihan noin paljon.. Yks positiivinen pointti oli kans viel seuramisessa, vaikka käskytys meni ruutua kohtia niin ei yrittänyt yhtään ryysiä tai edes vilkuilla sinne!

Liikkeestä maahanmeno - no kiva että näky että tätä on reenattu. Tipahti hienosti maahan. Ohjaaja käytti taas ihan turhaan hirveesti apui. Ja on vissiin reenattu ennakoimattomuutta oikein huolella kun sieltä maasta ei voinut nousta sivulle, ei niin millään. Monennella käskyllä ja käsien läpsyttelyllä pomppas seisomaan niiku vapautettuna. -> reenilistalle... Oon tainnu ottaa turhankin kirjaimellisesti sen ei reenata kokonaisia liikkeitä.. Tosin tää on taas näitä juttuja et "kyllä Sarkki ois tehny just niiku tarkotin"

Luoksetulo - oli hanskat maassa mun takana, johtuko niistä vai mistä niin veti ohi ja kiers mut vauhilla ympäri ja jäi ihmettelemään että mites mä tänne tulin, pyysin sivulle ja tuli ihan ok..

Liikkeestä seisominen - ollaanko hinkutettu maahanmenoja... Kun lopulta seisahtu maahanmenon tarjoamisen jälkeen jättiavuin niin seiso kivasti. Ei osannut perusasentoa tässäkään :D

Hyppy - jee! Ei karannut hypylle. Hyppäs vähä nihkeesti mutta ihan sääntöihin sopivasti ja seisoi esteen takana täysin yhdillä samoilla jalansijoilla yhtään töpöttelemättä niin että pääsin viereen asti. Ainoo että ennakoi sitten tässä sen perusasennon jota ei muualla osannut....

Ohjaajan saama kokonaisvaikutus: Lisää reeniä! Kyllä tästä koekelposen parissa kk:ssa saa. Kun vaan muistaa ottaa näitä kokeenomasia ja kokonaisiakin sillon tällön niin näkee mikä mättää ja mikä oikeesti tarvii reeniä. Ja tottuu toimimaan eri paikoissa. Otti muuten kovasti häiriötä myös siitä että liikkuri oli Marko. Vai ylipäätään liikkurista?!

Sitten Sarkkinen. Tutustuin tossa jopa voi liikejärjestykseen. Kiva että kaukot on tossa perinteisessä järkässä vikana. Joku mahollisuus onnistua niissä, sitte ku on saatu opetelluiks siis. Toki vaihettu järjestys, semmoi mis kaukot ois tokavika ja seuraaminen ihan vika ois meille kivin ;)

Tunnari siis jätettiin tekemättä.

Eka kierros:

Sara oli vähän ylivireinen. Tollee lievästi sanottuna. Se oli ollut koko aamun yksin kotona kun oltiin Hyvinkäällä ja ei käyty mitään lenkkiä enää siinä ennen reeniä, pieni pissitysmutka vaan. Se sitten näkyi. Yritettiin mennä kehään kokeenomaisesti. Tai Sara oli menossa ruutuun ja mä olin menossa kehään... Pari kertaa sain pyyettyä takas mutta lopuks Sara pääs karkaamaan ruutuunsa. Jatketaan namilla imuutusharjoituksia kehäänmenoissa, niitä tehtävä paljon! Siihen sitten paikkamakuuta päälle. No piippas pitkästä aikaa aika huolella. Olin auton takana piilossa ja näin ikkunan läpi. Jos jotain hyvää, niin piippas ehkä sen eka puol minsaa, sen jälkeen näytti toteavan että ei tää nyt hyödytä mitään, hiljeni ja heitti pään maahan. Jossain vaiheessa kuunteli ääniä ja nosti pään ylös ja ei enää piipannut. Pääsin siis palaamaan luokse kun se oli hiljaa ja rauhassa. Hyvähyvä. Pitää muistaa ettei kauheen usein ihan näin vaikeita harjotuksia ettei taas tulis piippaaminen tavaks ku on nyt ollut niin hiljaa.

Seuraaminen - oli hohhoh järkkyy. Marko teetti vihkosta vahingossa vaikeempaa kaavioo kun minkä olin sille näyttänyt, sivuaskeleet tuli heti alussa ja Sara ei ollu päässy yhtää rentoutuu. Tuli sitten hauhau askelissa. Lopetettiin vähäeleisesti siihen ja koira autoon. Reeni loppuu jos haukutaan. (ja en tätä linjaa loppuun asti pitänyt kun "kaukoja" kokeillessa sai sanoa hau liikettä aloittaessa maahanmennessä.. missä sitä loogisuutta myydään?!) Vähän ajan päästä uus yritys. Saatiin nyt tehtyä koko kaavio. Siellä oli niitä meiän juttuja. Pomppuja, loikkia, editystä, piippausta ja ja. Tekniikaltaan virheellisiä askelia ja tais se jonku roskanki maasta nokkasta että jos ois ollut syötävää. Ois siitä joku kiltti tuomari ehkä kutosen antanut. Täytyy kyllä sanoa että maastonmuutos lumipenkalle kävellessä oli koiralle ja ohjaajalle vähän haastavampi ku mitä ehkä kokeessa ois.

Liikkeestä istuminen - Voi taivas! Ihan oikeesti! Sara teki maahanmenon x 20 No olin sillee hupsista keikkaa mennääs taas ja uus yritys, uus maahanmeno ja sama vaan jatku. Koirasta ei mitenkään nähnyt että tehtiin samaa asiaa kymmenettä kertaa ja se jäi ilman palkkaa, oli vaan kauheen tohkeissaan. Ei niiku mitään kuuntelua. Yritin pienellä käsiavulla ja silläkin vaan maahan. Ja näytti oikein tyytyväiseltä ja mielestään oikein tekevältä. Loppujen lopuksi saatiin sitten onnistuminen kun tein semmosen kokovartalojarrutus & käsiapua avun.. Myöhemmin pohtiessa löysin kyllä tällekin oikein hyvän syyn. Oon jonkun verran palkannut istumisesta heitetyllä namilla. Ja jos se nami menee Saralta sivusuun ja oon heittäny sen sen eteen niin sehän menee maahan syömään sen...että oisko palkansuunta.. plus oon nyt taas reenannut kaikkia jääviä ettei pääse unohtumaan. Pitää sitten ennen sitä voi-koetta kun joskus sinne asti päästään niin pitää joku kahen viikon pelkkää istumista-kuuri ennen koetta.

Luoksetulo - mihinkäs se ois muuttunut reenaamatta. Seisominen valuu, maahanmeno hyvä. Seisominen pitäs ny harjotella huolella taas, sen tekniikkakin on väärä, ei se tee semmosta etujalkojen täysjarrutusta ku hidastelee vaan. Läheltä osaa pysähtyä myös seisten oikeella tekniikalla. Eli kun Sara on niin kaukana, ja sillä on niin kova vauhti ja se ei oikee koe tärkeeks pysähtyä pikapikaa. Pitää ottaa avustajan kaa jotai takapalkkareeniä ehkä.

Ruutu - Oli vähä haastava ku puolet ruudusta oli tallottu ja puolet koskematonta lunta, haki siihen tallottuun reunaan. Just ja just täpärästi sisällä. Lopun seuraamaan tuleminen oli tosi ruma. Nyt ei pariin viikkoon mitää hauskoja ruutuunmenoja ainoostaan sitä paikkaa ruudussa. Ja tota seuraamaan tulemista taas erillisenä, mutta tarpeeks kaukaa että kerkee saaha kovan vauhin.

Hyppynouto - Ekaks hae-käskyllä taas mennessä ohi ja takas hypyn kautta sitten tajusin vaihtaa käskyn ja nyt se on taas niin että pelkällä hyppy-käskyllä osaa. Oli aika kelpo. Vähä pyöritteli kapulaa lopussa, olin tosi tyytyväine ku perusasento oli aika ok, ei jäänyt kauheen taakse. Ainoo että liikkurin tuodessa mulle kapulaa ois halunnut varastaa hyppimään liikkurin kädessä olevaa kapulaa...

Metalli - ekaa kertaa ikinä talvella ulkona lumessa, kapula oli ollut Markolla taskussa ja vähä lämmitin kädessä. Oli niin hyvä että tätä ei otettu ees uusintakierrokselle :) Joku sentäs sujuu. Tosin mulla oli toi pyöreälaippanen ruotsalainen kapula mikä muutenki on Saralle kovasti mieleen, sitä on ilmeisen helppo ja tukeva pitää suussa.

Kaukot - Kokeilin ihan huvikseni että kuinka kauhealta se näyttää ilman tekniikkaa tavallisilla asentokäskyllä. Ei oikeen päästy sitä näkemään kun Sara halus näyttää että osaa ihan itte tän homman... Sanoin istu niin se seiso ja sitten oma-alotteisesti istu jne jne. Teki kolme asennonvaihtoa jo ihan siitä ilosta kun nostin sormenpäitä aikoessani näyttää käsimerkin.. Maahan viitsi sentäs mennä mun käskystä :) Mut periaatteessa ku saahaan tekniikka kuntoon niin en oo tästä enää NIIIN huolissani. m-s-m on nyt ollut tosi hyvä harkatessa. Ei liiku tassun tassu. Sitte ne loputkin... Lenkillä on tehnyt mun makuun ihan täydellisiä m-s-m vaihtoja, myös mielentilaltaan :) (->kävellen kokeeseen?!)

Liikkeiden välit suju tosi kivasti. Vähän otti häiriöö ku Marko rapisteli papereita (oisha ne voinut olla jotai syötävää?)

Sitten vuoroon Semppa ja Marko

Noinniiku pääpiirteittän Selman tekemisessä ei hirveesti ollut eroo ohjaajaan ku ohjaajan kanssa. Oli aika paikkahäiriöinen yhtä lailla Markonki kaa. Edelleen piti käyä tsekkaamassa merkit ja tarkistella maata ja kuunnella ympäriinsä ja tuijottaa liikkuria jne. Ekaakin satsia varmaan rasitti vähän aamun agikisat ja tokaa sitten niitten lisäksi jo yks tehty satsi.

Marko sitten. No jos mulla on pieniä ja vähän isompi tahattomia vartaloapua joista pitäs päästä eroon niin Markolla on sitten niitä ei niin kauheen pieniä vaan kauheen isoja, semmosia liikkeitä nollaavia apuja yms... Esim aina kun koira tulee sivulle niin sen lisäksi että kumartuu koiraa kohti ja auttaa kädellä ja läpsyttelee jalkaa niin siirtää vielä omia jalkojaan paikaltaan niin että esim. luoksetulo olisi sitten pyöreä nolla. Ja jos tuomari olisin niin liioitellun hitaasta kävelystä olisin rokottanut joka liikkeessä :)

Selma ei oikeen seuratessa jaksanut keskittyä mutta ne pätkät mitkä se seuraa niin ihan kivasti, vähän se häilyy, oisko ku ei oo tottunut seuraamaan Markon kanssa. Suurin osa meni aika samalla kaavalla eka satsin kanssa. Maahanmenossa ohjaajalla tarpeettomat avut muuten hyvä. Sivulle nousut vaikeita. Seisominen vähä hukassa, kun pysähtyy niin malttaa hyvin. Luoksetulossa meni taas sinne taakse missä hanskat oli ollut. Yhden oikein hienon hypyn tekivät niin että ei liikkunut tassun tassu.

Loppuun Sempalle vielä vähän noutoharkkaa ku tahoin nähä miten se toimii. Marko heitti kapulan tosi kauas ja Selma ei varastanut (!) Sitten noutoharkaksi huono mutta irtoamisongelmaiselle hyvä juttu, se lähti käskyllä tosi kovaa, juos ruutumerkeille asti kattomaan että täälläkö se kapula on. Jos se tota vauhtiakaan lähtis ruutuun ni oisin tyytyväinen. Kapulakin löyty, meinas lähteä palauttamaan mulle meni sitten kuitenki johonki Markon suuntaan, perusasentoja ei otettu. Toisella harkalla varasti ja löysikin kapulan samantien. Palautus taas siihe hoodeille. Marko ohjas kädellä sivulle ja kelpuutti semmosen sinnepäin perusasennon. Murh.

Lopuks leikkivät vielä lapasella.

Saran toisesta satsista en sitten enää muista niin kauheesti ku jäi tää kirjottelu kesken eilen..

Kehääntulo oli siistimpi, paikkamakuun unohdin ottaa (voi äly!) Metallii ei tehty ku ekassa ei mun kriteereil ollu tällä hetkellä mitään parannettavaa.

Seuraaminen - no kyllähän siel taas piippailtiin menemään ja yhellä suoralla oli tosi pahaa edistystä mutta oli tää ny huomattavasti parempi ku se eka.

Istuminen - suoraan käsijarrukokovartaloavulla niin saatiin heti onnistunut

Luoksetulo - videon lopussa kuulun sanovan Saralle että "jee, sillois kuule saanu jo seiskan löysältä tuomarilta". Hehhe. Kaikkea sitä höpöttää koiralle. (Jonkun toisen videon alussa taisin sanoa että koira puree sormia, ei mitään aiempaa huomiota että höpöttelen noin paljon kaikkea koko aika. Vähäks ärsyttävää. Kas ku ei koottuja selityksiä) Mut siis. Valu seisominen, millisti vähemmän ku yleensä, sen verran enemmän valu sitten maahanmenossa...

Ruutu - aika samanlainen taas, sinne tallottuun reunaan, oikeeseen takanurkkaan. Tais mennä eka yliki ku en pysäyttänyt ajoissa. Nyt ihan oikeesti sitä reeniä että oppii itte hakemaan paikan just eikä melkeen. Siit on tullu sen verta ruutuhulluki että ois ihan hyvä harjotella muuta ku sitä kaahotusta.. Eiku hei mehän tehtiin läheltä paikanhakua tässä välissä vähän. Olin jo ihan unohtanut. Sara juos ruudun ja mun väliä, lähti aina ennen ku sanoin mitään, tuli sitten takasin ja lähti taas uudestaan ennen ku sanoin mitään. On se hyvä että koira tietää :) Jätettiin ny kuiteskii palkkaamatta varastamisesta muuten en saa ikinä sille säällisen näköstä kehääntuloa aikaseksi...

Hyppynouto - oli taas aika hyvä mutta ei ne lopun pyörittelyt jäänyt pois, mutta ny onnistu kuiteski eka yrityksel ku muistin käyttää hyppy-käskyä.

Kaukot - tarjos vähä vähemmän omia vaihtoja. Omia vaihtoja tehdessään pysy paremmin paikallaan nyt mua "kuunnellessaan" liikku sitte senki eestä eteenpäin.

Useemmin näitä kaikkien liikkeitten reenejä! Antaa niin hyvin selkeen kokonaiskuvan ja suhteuttaa liikkeiden ongelmat ja keskenolemisvaiheet toisiinsa! Mutta ihan oikeessa oon toki ilman näitäkin ollut että ne ykkösreenin aiheet on seuruu, kaukot ja sitte ku lumet lähtee se tunnari. Ja Saralle tekee ihan hyvää tehä vähän pitempää pätkää välillä palkatta. Niin ja sitte niitä paikkamakuu reenejä säännöllisesti. Kotona ja helpoissa oloissa ylipitkää pitää kans muistaa.

Tulihan tästä taas reeniohjelmaa. Huh! Nii ja blogiki on tammikuussa ollut ihan Sannan oma tokoblogi mutta minkäs teet, reenipäiviksiin ei mahu paljon asiaa ja analysointi & ylöskirjottaminen antaa niin paljon enemmän. Tulee mietittyä ne reenit eikä vaan tehtyä.

halllivuorolla

2011-01-19T17:33:00.004+02:00

Pääkohdat

-jos se ruutuun lähteminen merkiltä oikeelle on onnistunu niin vasemmalle olikin sitten ihan eri juttu
-reenien suunnittelu, onks pakko käyttää puolet koirakohtaisesta reeniajasta ruutuunmenoihin (no mutku se on niin hauskaa!) jos se ajankohtasin voi-ruutu on kutakuinkin kunnossa mitä ny pitäs eri alustoilla kuten nurtsilla sit keväällä vahvistella ja jos ny ruutua haluaa tehä niin ennemminki pitäs tehä niitä korjauksia & tarkempaa paikanhakua ja liikkeen loppuosaa. (no mutta ku se ruutuunmeno on niin kivaa?!)
-mitä ihmettä tapahtui hyppynoudolle josta tulikin Saran mielestä "hae, ja hyppää takaisin tullessa -nouto" ja miksi sanna antoi sen toistua kerta toisensa jälkeen auttamatta ollenkaan tekemään oikein?!
-ne hypyt kapulan kanssa kyllä näytti tosi hyviltä. oli hirveen varma ja kapula oli nätisti suussa
-kymmenisen ruutuunkaahotuksen ja kapulan kanssa hyppelyn jälkeen mulla oli tosi kiva reenikaveri <3
-ei oo opittu seuraamaan, vieläkään, tosin hidas kävely sai koiran keskittyy aika kivasti ja ku oli alkupuuhat alla niin se ei mekkaloinut.
-lyhyt p-makuu autto, ei vaihtanu asentoa mutta jätkänkö minä sen koiran kenolleen?

-Semppahan parantaa ku "sika juoksuaan" (vai mikä se sanonta o).
-ennustan: nollataan ekassa kokeessa hyppy kun mitä sitä ny kertaan tyytymään jos voi koko rahan eestä hyppiä.
-tuli semmonen olo että kun tuo paikkamakuu tuosta korjataan (ettei häiritä sillä toisten koetta) niin ilmotan sempun kokeeseen. ei oo pakko saaha ykköstä kuhan jo huvikseen ku hotsittas.

Ja sitten yksityiskohtiin..

Sara

Ruutu & merkki rakennettu etukäteen. Otin Sarkkisen ekana, en tiiä miksi,
sille ja mulle molemmille sopii paremmin että se on tokana. No onhan se hyvä vaihella. Tehtiin merkkiä. Marko oli ottamassa mulle kuvia ("kun koirista ei ole ikinä yhtään tokoilukuvaa!") ja piti sitten sitä neuvoa ja käydä kameraa katsomassa välillä. Sara ei oikein ois kestänyt sitä että sanon pikasesti sille että ootahan siinä meen juttelee Markon kaa. Tuli sitten parit haukkukeskustelut reeneihin sisälle. Huoh. Mun vika ku tiesin että liian vaikee ja en tajunnu.

Autosta transporttasin Saran nami nenän eessä halliin, meinas kyllä namitki jäähä ku ois pitänyt juosta eeltä ovelle. Eteenpäin ei kuitenkaan päässyt ennen ku palas mun luokse olemaan kuulolla. Aloitettiin tutusti parille perusasennolla joista palkkailin ja sitten siirryttiin hallin perälle ihan kohtuunätisti. Vähä pelottaa että jos Sara luulee siirtymissä, kun se vinottaa mun eessä löysästi tekevänsä seuraamista, ei kai, hope so. Tehtiin pari suoraa ruutuunmenoa niin että alusta oli jo valmiina, halusin että ei nyt vahingossakaan tarjoo niitä merkkejä. Meni suoraan.Jäi seisomaan tosi täydelliseen kohtaan mutta pyysin siirtymään 10cm eteenpäin alustalle?! Ehkä se meni ruudussa liikkumisharjoituksesta mutta mielummin oisin pitänyt sen paremman paikana. Mulla oli taas näön kanssa kauheita ongelmia, takaa yli olevat oli läheltä katsottuna sisällä. Ääh. Onneks kaikesta pitää kehua ja palkata enivei ku oma vikanihan se on jos pysäytän väärässä kohtaa niin Sara ei toivonmukaan tiedä mitään mun näkemisistä. Tehtiin sitten erikseen merkkiä. Hienoja oli, tosin se vinotti vieläkin vähän oikeelle. Luin taas tossa vähän tarkemmin että merkillekin pitää pysäyttää koira että se ei saa pysähtyä sinne itse. Köh. No sittenhän se on ihan hyvä että se tulee ennemmin vähän yli niin ehdin pysäyttää sen. Olin myös tosi tyhmä ja yritin suoraan niin että lähetin merkille useita kertoja peräkkäin ja sitten yhdellä kerralla ois pitänyt lähteä siitä vasemmalle ruutuun kun aiemmassa parissa reenissä ruutu on ollut oikeella. Ei osattu. Tartti käsiapua ja pari ruutu-käskyä lisää. Tuli hauhau (semmonen sallittu "en tajua mitä yrität sanoa"-hau). Vein sitten koiran merkille ja siitä ihan eestä itte lähetin ja johan toimi. Loppuun tehtiin vielä suoria ruutuja. Otin alustan jo parin ekan kerran jälkeen pois kun Sara menee niin vauhdilla ja alusta lentelee milloin mihinkin ja unohdan korjata sitä ja sitten koira ei tiedä meniskö ruutuun vai hakisko alustalle joka hyvä jos on ruudussa. Menee muutenki ruutuun jopa kivemmin ilman alustaa.

ja vielä kuvassakin näyttää ulkona olevalta mutta ku ei ollu

Ruutuvärkkäyksiin onnistuin tuhraamaan puolet Saran puolen tunnin reeniajasta. Seuraavaksi piti jatkaa hallireenien teemalla ja vinoilla palautuksilla hyppynoudossa mutta tässäki tuli joku ihme työtapaturma. Estettäkää ei saanu sopivan korkuseks, oli joko liian matala tai liian korkee. Tein pari suoraa takasin hyppyä ja sitte meinasin tehä kokonaisen ja heitin kapulan musta vasemmalle kauheen vinoon. Sitten sanoin hae silloin kun Sara tuijotti kapulaa, no ei joo lähtenyt esteen kautta, takas kyllä tuli. Pakko oli palkata ku tuli niin hienosti sivullekin. Tarjos sitten pelkkää takasin hyppyä varmaan kolme kertaa ennen ku tajusin auttaa niin paljon että onnistu hyppy jo menomatkallakin, ja sain oman heittosihdin säädettyä niin että se kapula ei lentänyt joka kerta enemmän ja enemmän vasemmalle. Ei sitten tehty vinoja palautuksia jotka oli ohjelmassa kun tehtiikin vinoja lähtöhyppyjä. Tässä hyvä reenin aihe jatkoonkin, tosin suunnitellusti mielummin, ei vahingossa tai pakon eessä.

Jääviä kuunteluharkkana. Sara on aika hyvä näissä. Tosin yhen istumisen valahti maahan just ku aloin kehumaan. Se varmaan luuli että tehtiin sitä mitä viimeks missä tehtiin kerran jokainen järkässä i-m-s, ois ollut istuminen tehtynä just. Muuten hyviä.

Loppuun paikkamakuu Vian ja Artun välissä. Käskytin samalla. Hyvin ignooras mun käskytykset :D. Tehtiin tosi lyhyt, käväsin pari sekkaa piilossa muurin reunapalikan takana. Oli ihan kivalla rauhallisuudelta mutta kuvista katottuna oon vähä huolestunut kenotuksesta.

Reenin loppuun vielä seuraamista. Pitkää jatkuvaa pätkää ja satunnaisesti palkkailin. Oli ehkä snadisti jo vähä väsähtänyt ja pysty huomattavasti nätimpään seuraamiseen kun yleensä. Mutta se on niiiin kaukana hyvästä. Ja mäkää en osaa liikkua fiksusti. Perusasennot oli ihan kivoja. Loppuun vielä kierrättelin siivekettä, yhden stopin jälkeen oli aikamoista "minä osaan jo tän" esitystä.

joko joko joko?

joku perusasentoontulo.köh

merkki, ei sitä kyllä tarkotus oo tassulla koskee

kenottava paikkamakuu

se hieno takaspäin hyppy

Selma

Selman kanssa harjoiteltiin kans jo vähän hienosti autolta halliin siirtymistä. Saa tosin olla vielä hihnassa, etenkin kun pihassa oli edellisen reenivuoron porukkaa. Meni kyllä alkuun ihan luvattoman pitkä aika että Selma rupes tulee kontaktille kun se innostu niin kauheesti kun "löysi" Markon joka oli kameran kanssa kyykkimässä hallin seinustalla...

Aloitettiin seuraamisella ja perusasennoilla. Tein taas niin että namit taskussa ja palkkasin yllättäen kun hyvä kohta tuli. Tuli aika hyvääkin pätkää välillä. Muistin myös ottaa ekaks hihnassa seuraamista. Peruasennotki oli nyt vähän nopeempia ku kotona reenatessa (kenties hallin alusta miellyttävämpi Selman takapuolelle.....) Ei oikee mitää valittamista, tykkäsin, jossai käännökses varmaa takajalatki teki vahingos vähä töitä. Takapäästä tuli mieleen että se vähän huolestuttaa kun se takapää meinaa ruveta kääntymään tosi helposti ulospäin seuratessa.

Sit hyppyä. Se oli kyllä päivän paras. Aiemmin Selma on lähteny hypylle sillee ilman mitää kiirettä laiskanpulskeesti mutta nyt se oli jo vähän semmonen innokkaampi. Lähti oikeen kivasti, ei ottanut raville ennen estettä. Osas näköjää jo lopunki ja ties mitä tuleman pitää. Vähä se meinaa töpötellä paikallaan jos pitkitän ennen ku heitän palkan tai kävelen luokse. Ennakoi yhen istumise viereen palatessa vaikka en tod. aikonut istuttaakaan. Viereen palaamisia pitää reenaa paljon erikseen! Tein sitten yhden vauhtihypyn niin että lähdin sen kaa yhtä matkaa ja innostin vielä. Sen jälkeen hyppeli itekseen hyppyä eestaas varmaan viis kertaa ennen ku huomas että niistä ei tullut palkkaa. Pitää tota sitten ennen koetta miettiä että jos muistas taktikoida ja pitää pannasta kii. Marko kielsi reenaamaasta esteen ympäri pyörimistä niin että vaan käskyllä saa hypätä ja muuten saa palkkaa siitä että ei mene esteelle. Ei sillä että toko ja agilityesteistä ny sekas menis mutta samapa tuo..

Sara oli varastanut vissiin vähän Selman reeniaikaa mutta ehdittiin vielä ottaa maahanmenoa, tartti taas vähän apua että jäi ku oli seuraamassa niin pätevänä.

Loppuun vielä paikkamakuut Rokin ja Empun välissä. Olin taas jotenki vähän tyhmä kun meni nopeesti maahan eka käskyllä ja ignooras mun käskytykset muille ja jäiki maahan ja sitten mun oli vaan ihan pakko käydä oikaisemassa. Kun Selma vieläkin vähän kiertyy niiku mun jalan ympärille ja jää sitten mutkalle makaamaan -> pelkkiä sivulta maahanmeno reenejä! Ei se sitten kuitenkaan ottanut itseensä ja makas varsin kivasti ja nätisti lyhyen ajan ja käväisin piilossa. Pysyi hienosti kans maassa käskytykset.

Lopuksi Semppa vielä leikki hallissa Markon kanssa.

semppa seuraa (hihnassa!)

ja seuraa.. (uus tokopanta & hihna :D)

ja ilman hihnaa

liikkeestä maahanmeno

p-makuu

esteen takana kenottaa odottamassa lentävää namia

ja taas..

2011-01-16T20:22:00.000+02:00

..vähä reenattiin. sempu pääs humputtelemaan hyvinkäälle agikisoihin ja sara ootteli kotona niin olihan sen kanssa jotain kivaa tehtävä kun tulin Sempun kanssa takas markon jäädessä vielä töihin kisoihin. Oli vielä valosaa (hiphei!) joten mentiin ettimään aurattua "tokokenttää". Meiän hieno valaistu tokokenttä on uusiin taloihin muuttaneiden asukkaiden myötä muuttunut aika täydeksi parkkipaikaksi mutta siinä vieressä oli leveähkö tie. Sai kelvata.

Olen tehnyt päätöksen että ihan oikeasti ruvetaan haukuttomiksi & hyväkäytöksisiksi Saran kanssa. Jos se piippaa niin piipatkoon mutta haukkuminen on ehdoton ei. Ja reeni alkaa jo siitä hetkestä kun koiralle laitetaan panta kaulaan. Mutta en tietenkään voi vaatia siltä jotain mitä sille ei ole aiemmin opetettu ja miten ei ole tehty joten sivistyneet paikasta a paikkaan b siirtymiset pitää opettaa. Kotoa lähtiessä keskusteltiin ulko-ovella vauhtihaukusta ja sen jälkeen tehtiin nätisti kulkemisharjoitusta namilla imuuttamalla rappukäytävässä. (joo kesällä tulee neljä vee :) )Ulko-ovesta sentäs lähdetään useita kertoja päivässä aika siivosti lenkille, että ootan vaan kun päästään keväällä Ojankoon missä oon antanut Saralle joka kerta periksi ja kentälle on menty pää viidentenä jalkana kaahottaen. Kävelymatka aujui jo sitten ihan nätisti, ovesta ulos lähtö oli vaikeinta kun tiesi mitä ollaan menossa tekemään.

Sara odotti "käy siihen"-käskyllä kun rakensin ruudun. Tielle sai hyvin ruudun tehtyä niin ettei ollut edes reunassa kiinni mutta merkille täyttä matkaa ei ihan saanut. Sara osas odottaa tosi nätisti ja hiljaa, katteli kiinnostuneena että mitä teen. Sarkin mielestä kun ruutuun meno on niin huisin kivaa niin piti vähän "kiusata" toista ja tehtiin aluksi seuraamista ruutuun päin. Sara oli ihan varma että ruutuun tässä ollaan menossa ja meinas paristi vähän livahtaa. Pääsin palkkaamaan kun pysyi seuraamassa. Sitten tehtiin sitä ruutua, aloitettiin voi-ruudulla. Meni eka kerralla vähän vinoon, kun näytin kädellä niin korjasi keskelle. Toka kerralla teki samantempun mutta ilmeisesti en ollut ekalla sitten tarpeeksi selvästi ilmaissut että se korjauksen jälkeinen oli se oikea juttu kun pitkästä aikaa päätti tarjota kaikki kartiot vuoron perään. Mulla oli myös uudet matalat painavat kartiot, joilla on keritty harjotella merkkiä muutaman kerran sisällä. Kutsuin pois ja kävin laittamassa alustan. Sitten rupes taas onnistumaan. Maa oli aika epätasainen ja korkeuseroja oli matkan varrella aika paljon, mun oli hirveen vaikea hahmottaa pysäytyskohtaa ja pari kertaa katsoin että nyt se on aivan varmasti takaa yli mutta ei se edes ollut. Sitten tehtiin pari kertaa merkkiä irrallisena. Kerran vein merkille ja palasin itse lähtöpisteeseen ja siitä ruutuun. Nyt lähti tosi makeesti, aiemmin kun tätä on harjoteltu niin kysäs matkalla että oikeestiko, nyt meni oikein varmana. Tehtiin vielä kahdesti kokonainen merkin kanssa niin että kävin palkkaamassa sekä merkit että ruudussa pysähtymiset. Oli hieno. Ja nyt ei muuten kertaakaan huutanut mennessään. Pitää kyllä lisää reenata oikeeta paikkaa ruudussa & korjaamista niin oppis Sara itte korjaamaan sinne sisälle jos/kun mä en oikeen nää...

Sitten taas "käy siihen" ja keräilin merkit ja merkkasin niillä tien toiseen reunaan luoksetulon. Sara oli tosi hyvin odottamassa siihen asti että kaivoin kassista kapulan. Sitten kuului hau-hau ja se ponkas ylös. Uudestaan vaan käy siihen ja leikin kaivavani kapulan uudelleen kassista ja kehuin samaan aikaan. Pysyi. Toi käy siihen toimii nyt niin että yritän opettaa että kun on nätisti odottamssa maassa niin sitten pääsee tekemään, erikseen käy siihen-tempusta ei palkata. Kun en ahnehdi niin ehkä se siitä pikkuhiljaa. Jossain vaiheessa pitäisi ruveta harjoittelemaan että puhun ihan vähän jonkun kanssa ja Sara pysyy silti. Se on sille se vaikein, jos hänet unohdetaan. Tehtiin vähän kapulan kanssa sivulle tuloja, läheltä onnistui piti jättä koira kauemmas ja kun sai tarpeeksi kovan vauhdin ja kovassa vauhdissa jäi taas liian taakse, päästiin korjaamaan. Ohjasin kädellä lähemmäs ja siitä kehut ja uudelleen ja tuli suoraan oikeaan kohtaan. Tehtiin myös pari kapulan taakse kiertämistä, jos joskus tulis semmonen nätti kapulannosto. Semmosella ny ei oo toki niin kiire.. Kun taas tekemisen jälkeen piti käydä siihen ja laitoin kapulaa takaisin kassiin niin tuli uusi hau-hau ja ylös ponkaisu. Toi kapula näköjään on semmonen juttu että ainoot epäonnistuneet maassa odottelut tuli sen kanssa. Sitten taas eikun uudelleen ja kehuin rauhallisesti samalla kun laitoin kapulan pois. Onnistui.

Seuravaaksi tehtiin sitä luoksetuloa. Kokeilin kokonaisena ja taas seisomisessa valui. Oon ihan enttententten ja tekis mieli vaihtaa siihen käsimerkki takaisin. Ekan käsimerkin valui kun kokeilin, tokalla kun yritin näyttää merkin hieman ponnekkaammin niinkuin heittäisin jotain niin pysähtyi pitkästä aikaa kuin seinään. Niitä pari ja sitten maahanmenolla jäikin seisomaan... Pari maahanmenoa irrallisena ja saatiin tehtyä yksi oikein hieno kokonainen. Pysähtyi merkkien kohdille ihan niiku just. Tässä on kyllä aika paljon vielä työtä että sen saa semmoseksi ekalla kerralla onnistuvaksi ettei lähtisi törkeesti turhaan pisteitä.

Sitten tein jääviä sekaisin siellä kartioitten seassa pyörien (vois joskus perehtyä miten se uus idari menee niin sitäkin vois jo harjoitella..) vaikeimmasta helpoimpaan eli i-s-m. Kaikki onnistu, tosin istumisessa autoin kädellä. Palkkasin suoraan oikeasta ja erikseen vielä pysymisestä. Palailin sitten koiran luokse vääriltä puolilta ja kierrellen ja peruuttaen ja juosten ja hyppien. Hyvin pysyi. Näitä sais kyllä reenata useemminki.

Ah, jossain välissä tein oikein lyhyet ja skarpit paikkamakuun ja istumisen niin että vain käväisin piilossa. En tietty nähnyt mitä teki kun olin piilossa mutta muuten ihan hyvikset. Ainakin p-makuussa oli asento sama lähtiessä ja tullessa eli ei kerinnyt vaihtaa lonkkaa. Niin ja palkkailin aina välissä epäsäännöllisesti kiitoksen jälkeen mukana kulkemisesta vasemmalla puolella ja epäsäännöllisesti myös perusasentoon tuloista.

Muuten sanoisin että tosi kiva reeni, mutta, loppuun yritin sitten ottaa seuraamista. Aattelin että ku on tehty jo aika paljon ni ois vähän suurin into pois ni ois tarkempi, keskittys tai jotain. Mutta ei kai voi odottaa semmosta jos ei ihan oikeesti vaan osata. Saahaan joku nolla seuraamisesta varmaan sitte voi-kokees. Pisteitä lähtee: istumisesta hitaassa käynnissä, edistämisestä, pomppimisesta ja loikkimisesta sivuaskelissa, pomppimisesta paikallaankäännöksissä, mahdollisesta piippaamisesta pitkin matkaa. Jos nyt vaan keskittys ja ottas yhen kerrallaan työnalle. Tulee muuten kriisi kun kaikki paits käännökset vasemmalle on törkeen huonoa.. No sivuaskeleet oikeelle on ihan ok, ei poikita ja ei pompi kauheesti ja pääty vielä perusasentoonki ni lopetettiin sitten siihen isojen kehujen kera.

Kotona vielä reenattiin s-m-s kaukoja pienen matkan päästä niin että edessä oli ikkunalastan varsi. Sara ku tajus että tassut pidetää tän vieressä ni pysy tosi hyvin paikallaan, jos sais sen avulla idean tekemisestä. Kun eihän se eteenpäin pyrkinyt avoimen kaukoissakaan. Käsimerkkiä muuntelemalla sain sen tekemään sain sen tekemään nätimmän seisomasta maahanmenon lätsähtämisen sijaan. Se on sitten eri asia että muistanko ja osaanko tehdä samanlaisen käsimerkin toistekin..

Sempulan kanssa tehtiin parkkisreeniä vähäsen. Saatiin aikaseksi kokonainen nouto. Oli pakko kokeilla. Jatketaan osien harjottelulla edelleen mutta kiva tietää että se vähän niiku onnistu jo kokonaisenakin. Tosin Selma kyllä varasti kapulan perään heti kun se osui heitettynä maahan :D Ja lopun perusasento ei mikään täydellinen ollut. Yritin eka käydä korjaamaan mutta muistin sitten muistuttaa itseäni että ei saa vaatia liikoja ja olla tyytymätön johonkin mitä ei oo itte opettanut ees. Ihan lyhyttä paikkamakuuta. Semppa meinas olla vähän häiriöherkkänä. Kaikkialta kuulu ihme ääniä joiden lähdettä se ei nähnyt, ylätalon pihassa vedettiin pulkkaa varastosta lumikasan päällä ja pyörävaraston takana oli pikkupoikia hyppimässä mattotelineellä ja mattotelineen ketjut kilisi. Ja oli jo aika hämärää. Jossain välissä Semppaa sivulle ottaessa se sitten pongas läheisen auton takana miehen joka oli ilmestynyt siihen ihan yllättäen, mä en ainakaan ollut nähnyt mitään ja lähti sitten haukkumaan miestä. Juos täysiä sen nilkoille räkyttämään ja hyppimään paikallaan. Jäin eka suu auki paikallaan kattomaan että täh mihin se läks ja tajusin sitten huutaa Sempan takaisin. Ja sanoa miehelle että sori en ollenkaan huomannut että olit ilmestynyt siihen ja tais koiraki vähä säikähtää... Selma lähti heti mun mukaan ja unohti koko miehen samantien mutta hetken se oli vähän luimuna jotenkin. Kuunteli ja katteli ympäriinsä ja korvat oli jotenkin erilaisessa asennossa kuin yleensä. Palkkasin parista sivulle tulosta ja se muuttu aika normaaliks. Iteltä meni kyllä reenifiilis ja teetin pari askelta seuraamista ja liikkeestä maahanmenoa (onnistu ekalla ilman apuja vau!) ja lopetettiin siihen. Selma oli varmaan unohtanut koko miehen mutta mua kyllä jäi vaivaamaan. En varmaan sitten uskalla reenata sen kanssa ilman hihnaa tossa parkkiksella jos se voi vaan tolleen lähteä. Ei Sara ikinä lähtis mihinkään namitaskun luota... Tai sitten pitäs pitää omat silmät auki vähän paremmin. Ja selkeesti tarvitaan todellakin häiriöreeniä kun se reagoi noin voimakkaasti. Voi huoh. Mutta hyvähän se on saada selkeä muistutus häiriöreenin tarpeesta...

tokoloman loppu

2011-01-15T16:45:00.000+02:00

Saran melkein kuukauden mittainen lajiloma loppui tänään kun oli halliryhmän reenit joihin jopa onnistuttiin pääsemään aikataulullisesti. Pakkasta oli jostain taas kehittänyt kivat viistoista astetta joten aika näpit jäässä sai olla vaikka hallissa joku ilmapuhallin systeemi mukamas onkin.

Kuten vähä etukäteen aattelinkin niin Sarkki oli aika intona ja haukusta keskusteltiin vähä useempaan otteeseen. Lähinnä ootellessa ja sillon kun sillä ei oo mitään nimettyä tekemistä. Harjoiteltiin moneen otteeseen kun oli aikaa niin käy siihen tekemistä, yhdellä haukkui mutta varmaan 8 onnistui joten ihan hyvin sekin.

Aluksi tehtiin kahden minuutin paikkamakuu. Kehään mentiin tosi nätisti hihnatta ja juoksutarkastus sujui hyvin. Paikkamakuuseen Sara jäi nätisti ja mitä kurkin niin aluksi näyttikin otsi hyvältä ja skarpilta, sitten vaihtoi lonkka-sentoon ja kääntyi samalla snadisti vinoon piiloa kohti. Se oli reilun minuutin kohdalla. Eli jos nyt yritän tehdä niitä makaa liikkumatta harjoituksia jatkossa niin minuutti on ehdoton maksimiaika. Mutta aika hyvis kuitenkin pitkän loman jälkeen, ei äännellyt jee! Perään tehtiin kaksi lyhyttä paikalla istumista. Ekalla jäin riviin seisomaan ja tokalla kävin kääntymässä piilossa. Jäi aika kivasti stay-käskyllä. Ja istui kivalla ilmeellä. Toisella kertaa ohi kävellessä siirsi toista tassua, palkkasin ja vapautin normaalisti, koska istumisestahan tässä palkattiin ja otin sitten vielä nopeasti yhden istumisen jossa vain kävelin vähän matkaa pois ja takaisin ohi ja palkkasin liikkumattomuudesta.

Itsekseen tehtiin siinä liikkeestä istuminen ja onnistui kerrasta joten ei sitä sen enempää. Ajattelin vaihtaa jäävin seuraamiskäskyn mennään-käskyksi seuraa-käskyn sijaan niin koira sitten (joskus vuosien päästä..) siellä evl:ssä tietää mikä liike on tulossa kun ei saa enää valmis-sanalla viritellä. Mennään toimi yhden kokeilun perusteella ihan hyvin.

Seuraaminen seuraamisena oli vähä huonohkoa, edistystä ja semmosta. Vasemmalle kääntymiset ja ympyrät toimi kivasti. Perusasennoissa meinas jatkaa eteenpäin ja teki loikan sivulle. Siis siinä kun ittekseen vähä puuhasteltiin. Tein aika lyhyitä pätkiä, pitäs tehdä vielä lyhyempiä ja ihan sellaisia että se palkkaa tulee heti siitä kun on lähtenyt mukaan seuramaan, niissä lähdöissä kun on ollut välillä vähän ongelmia.

Sitten sitä hyppynoutoa, tehtiin matalalla esteellä kun oli kylmä. Ei Sara ole kyllä tokoesteen kanssa tehnyt mitenkään erilailla millä korkeudella vaan. Tehtiin ekana yksi kokonainen käskytetty, hoksasin että eipä oo tehty ko. liikettä vissiin ikinä käskytettynä että en tiedä ennakoiko Sara, no ei se ainakaan nyt eka kerralla.. Teki varsin hienosti, mun heittokin oli ihan kiva, kapulaan hyökkäs vähän semmosella syöksyllä mutta syöksykööt..takas tuli kovaa esteen kautta ja istu snadisti taakse, se ei ehkä vielä osaa arvioida missä kohti jarruttaa että osuu sivulle. En silti raaski käydä korjaamaan ja mussuttamaan jostain perusasennossa kun itse liikkeenä on se hyppy ja nouto ja hyppy takaisin.. kai sitä erikseen pitäs reenata.

Välissä harjoteltiin lähinnä hiljaa sivulla istumista ja oottelua. Yritin tehä vähän s-m-s kaukojumppaa mutta ei se ny oikee oo valmis olkkarista muualle siirrettäväks. Ne tassut pitäs varmaan liimata maahan ettei ne siirtyilis. Seisomasta maahanmeno tosin on nyt alkanut vähän useammin onnistua oikealla tekniikalla. Musta kyllä tuntuu että vaikka kuinka opettaisin tekniikka niin sitten joskus siellä kokeessa se varmasti läsähtää maahan täysiä just samoin kun on aina tehnytkin, tai sitten jää makaamaan pylly pystyssä etupää maassa.

Tehtiin vielä luoksetuloja kun loppuun jäi aikaa. Tein kokonaisen voi-luoksetulon. Seisominen odotetusti valui, maahanmeno oli koutsinkin mielestä hyvä. Seisomisten kanssa saatiin neuvoksi vaihdella sitä kohtaa missä se tapahtuu, ihan alussa, välillä ihan lopussa jne. Tuntui kyllä toimivan kun oli tehty jo kaksi kertaa niin että pysäytin ihan heti niin kolmannella Sara pysähtyi aika skarpisti. Läpijuoksu näitten jälkeen oli sitte semmosta himmailua että..

Nyt on sitten vuoden reenit avattu. Oon keksinyt hyvän tekniikkareeniajan. Töistätuloreenit. Selman kanssa ollaan niitä jo aloteltu. Sara pääsee nyt sitten reenaamaan kaukoja ja sivuaskeileita ja käännöksiä paikallaan sekä kapulanpitoja päivittäin töitten jälkeen. Eli sisällä reenataan kaikkea mälsää ja ulkona sitten kivoja asioita. Se mitä lomailla on salaa kokeiltu niin avain edes snadisti onnistuneisiin harjoituksiin joissa pitäs koiran olla edes vähän rauhallinen tuntuu olevan "ei niin kauheen hyvät namit".

selman tokoviikko

2011-01-15T12:00:00.000+02:00

Alan olla vakaasti sitä mieltä että mitään mun oijjoivoivoi kun ei me osata ongelmia ei ois jos reenais. Saran vikalla lomaviikolla tsemppasin ja tokoiltiin Selman kanssa harva se päivä ja useempana päivänä jopa useempi reeni. Töistä tullessa tehtiin metallikapulan nostoja. Muutamassa päivässä nostoista jaloistui metallin kantaminen ja sivulle tuleminen & istahtaminen kapula suussa(!). Näitä ei tällä tavalla voi montaa sisällä tehdä kun täällä ei "ihan" ole tilaa tulla täydellä vauhdilla, ettei pääse oppimaan että hitaampi vauhti on liikkeeseen kuuluva asia. Selma on kyllä oikeestaan aika kiva tehdessään, se on hirveen tarkkana, siitä näkee että se miettii koko aika. Mun tyyliin sopii paremmin säheltävä Sara mutta Selmasta ois ihan oikeesti varmaan helmpompi saada semmonen kymppejä kokeesta repivä koira kun vaan opettaa sen irtoamaan. Sisäharkoissa huomattiin myös että Selma ei kestä häiriönä Saraa, se antaa seuraamispaikkansa pois jos Sara vähän tunkee.

Keskiviikkona otettiin Selman uusi tokopanta & hihna (joulupukki toi ne vähän myöhään), pitää nyt Selmallekin opettaa että tämä hihna meinaa näitä asioita ja mentiin ihan ulos asti reenamaan.Oltiin omalla parkkiksella, pitäisi ruveta Selmankin kanssa ruveta käymään samalla lailla suunnitelmallisesti vieraissa & uusissa reenipaikoissa kuin Saran. Olen aika ylpeä itsestäni: muistettiin ottaa hihnassa seuraamista! Semppa oli ihan hyvä. Se ei ollut hihnan kanssa lenkillä niinkuin Sara mielestään aina on. Toisaalta ollessaan yksin lenkilläkin niin Selma lähinnä kävellä sipsuttelee ihmisen jalan vieressä nätisti (Saran mukana ollessa se vetää kuin mikäkin höyryveturi). Ihan yhtä hyvi tai jopa vähän paremmin se sujui kuin Saran seuraamiset alokkaan kokeissa. Tosin ei ollut liikkuria ja osasin tehdä käännökset luonnollisesti. Vasemmalle käännös on edelleen tosi huono. Selman olkkarireeniin pitäs ottaa takapäänkäyttö harjoitukset. Oikealle käännös on kiva. Istahtamiset edelleen tosi hitaita, mutta kyllä se istuu kun on miettinyt aikansa.. Tein seuraamiset & koko reeniin niin että palkka tuli aina vasta liikkeen jälkeen taskusta. Tosin lopetettiin seuraamisia välilä kesken suoran ja välillä istahtamiseen. Tolla palkkauksella hyppiminen oli aika minimaalista, mitä ny välillä roikkui hampaineen mun hihassa. Se on ihan söpöä, saa roikkua.

Paikkamakuu, päässälaskulla 30s. Muistin että oon palannut näihin lyhyisiin onnistuneisiin hyvä mä! Onnistu. Selkeesti vaikeinta on se että luokse palatessa makais vielä senkin jälkeen jos oon palkanut maahan. Tehtiin erikseen viereenpaluita niin että palkkasin monta monta monta kertaa putkeen. Alkoi pysyä, ei noussut etupää jo vähän koholle joka kerta ku kumarruin, hyvä hyvä. Tätä on reenattava jatkoa varten että reenaminen ois helmpompaa että pystyy ylipäätään välissä palkkaamaan ilman että se palkka vapauttaa.

Luoksetulossa nousi seisomaan kun olin kävelemässä pois, seisoi paikallaan. Palasin eleettömästi luo ja uudelleen istumaan ja palkkaa odottamisesta. Sitten erikseen yksi luoksetuloa. Sivulle tulo oli ihan nätti jo. Häiriönä meillä oli talonkulmalla tosi kovaääninen kaivuri siirtämässä lunta kuormuriin että ehkä Sempu oli vähän epävarma yksin istuskellessaan keskellä parkkista.

Tehtiin sitten välissä vähän kapulareeniä ulkona jo. Pari nostoa ja sujui hienosti, nousin ylös, sujui nostot. Kapula suussa istahtamisia, sujui hienosti. Kerran niin että kädellä ohjasin sivulle ja istahti siihen. Onnistui. Lopetettiin siihen. Taitava Sempula!

Loppuun vielä liikkeestä maahanmenoja. Osas! Eka käskystä! Ilman apuja! Palkkasin samantien menemisestä, tehtiin toistoja niin että välillä palkkailin kauempaa, välilä sivulle palaamisesta ja välillä taas suoraan maahanmenosta. Oli superhieno.

Hyvä reeni! Taitava Selma! Näitä lisää!

Sararkin oli taitava tiistain schapehallivuorolla. Tekivät hyppykoulun läksynä viiden esteen perussarjaa. Olin toisessa päässä laittamassa nakinpaloja alustalle. Sara kävi paristi jo alustalla ja sitten yhdellä kerralla se olisi halunnut lätkiä sitä tapansa mukaan tassulla että namia nyt heti tämä onkin kosketusalusta eikä namialusta. Namia ei tullut niin Sara nappas alustan nätisti suuhun ja hyppäs sarjan takas päin ja meni Markon eteen alusta suussa "tää ei toimi, tähän ei ilmesty nakkia"-näköisenä. Hassu koira.

tiistain tokoreenit

2011-01-06T11:23:00.001+02:00

On se kyllä hyvä kun on oma hallivuoro. Tulee reenattua. Saran lajiloma jatkuu joten se joutu rassu jäämään kokonaan kotiin. Olin siis pelkän Sempan kaa. Marko kuvas videolle niin saan jotain analysoitavaa ja kehityskohtia omaan toimintaan tulikin PALJON.

Pitäs opetella tota videon editointia niin vois tehdä semmosia koostevideoita. Kameran mukana tuli ohjelma mutta sillä ohjelmalla meidän muka tehokas kone ei sitten osaa pyörittää videota, näyttää silleen nykäyksittäin. Ääh.

Tehtiin ekana alohyppyä. Videolta katottuna vähän vaivaava asia on kun hieman ennen estettä Selma vaihtaa raville. Sillä ei ole mikään kiire hypätä. Niiku sillä ei oo ikinä kiire missään mikä kohdistuu poispäin musta. Vois varmaan muistaa ottaa vaikka jotain isolle namikupille hyppäämisiä. On oppinut kääntymään kivaan kohtaan esteentakana (ei niin sivussa kuin Sara) ja pysähtyy myös kivasti käskystä. Käytin näköjään välillä käsiapua pysähdyksen tehostamisessa. Aika lähelle estettä se jää mutta niin jäi Sarakin. Sitten se seisahtuu periaatteessa puoliksi itestään mutta mun seiso-käsky saa sen osalla kerroista teputtelemaan ja asettelemaan jalkoja muka paremmin. Palkkailin tekemisten välissä paljon siitä kun piti kehujen jälkeenkin muhun kontaktin ja lähti mukaan yms, tuolla hallissa tuppaa olemaan aika paljon nameja maassa (paits ei ehkä schapejen siivousvuoron jälkeen) niin jos oppis jo nyt että on kannattavampaa hengata mun kanssa kun ettiä jotain jämäpaloja.

Erikseen tehtiin esteentakana seisomisia ja oli niin hyvä ettei montaa sitten tehtykään. Muistin lopettaa onnistumiseen. Yks jalka liikahti vähän siinä kohti kun palkka oli jo nenän vieressä tulossa. Mä kyllä kävelen vähän silleen liiotellun hitaasti, pitäs muistaa reenata ihan norminopeudella..

Tehtiin kaks paikkamakuuta. Toinen junnujen kanssa ja toinen sitten Rokin kanssa kahelleen ihan lopussa. Ensimmäisessä oli häiriötä ja tohinaa. Paikkamakuuharjotuksissa ois kyl nyt palattava vähän taaksepäin ja tehtävä onnistumisia. Se makas tosi hyvin ja mietin että hitto nythän me saadaan hienosti täys kaks minuuttia isossa häiriössä mutta ei ois pitänyt ahnehtia. Nous ylös. Oon myös päätellyt että se kun käy välillä palkkaamassa niin Selmalle tulee siitä vähän semmonen "sain jo palkan tää ei oo enää niin tärkeetä" fiilis ja se alkaa helposti lipsumaan ja on herkempi nousemaan ylös kuin ennen palkkaa. Siispä tästä eteenpäin ainoastaan lyhyitä onnistumisia vaihdelleen etäisyyttä ja pidentämällä aikaa pikkuhiljaa ja hillitysti. Toinen paikkamakuu jossa oli vähemmän häiriötä sujui paremmin, kerkes se siinäkin kerran ylös nousemaan. Kävin kahdesti piilossa kääntymäss, sen suhteen ei ihmeitä. Selma usein kotosalla saattaa makoilla ja nukkua täydellisessä down-asennossa joten vähän kyllä hotsittas opettaa se olemaan koko aika down jo aloon mennessä. Nyt se on vähän semmosta että laittaa itse pään maahan ja kun jotain kuuluu tai näkyy niin nostaa sen tarkkaillakseen. Jos nyt ottas sisäreeniin sen harjottelun ja kattos päästäskö ehdottomassa pään maassa pitämisessä kuinka pitkälle.

Ainiin ja ennen paikkamakuita tehtiin luoksepäästävyys, Marko oli tuomarina. Ihan kivasti pysyi, roikotin toki namissa. Marko käskytti monta kertaa, hienosti meni maahan vasta omalla käskyllä. Ylösnousua puolestaan ennakoi mielellään jos olen luoksepalatessa palkannut jo maahan niin Selman mielestä homma on suoritettu ja nousee herkästi ylös. Jos en palkkaa maahan niin pysyy paremmin.

Leikittiin Sempan kanssa välissä sitten taisteluleikkiä lapasella ja sen jälkeen mulla olikin aika pomppiva koira. Reenin suunnittelussa vois taas vähän miettiä että leikittääkö sitä koiraa ennen seuraamista ja kapulareenejä.

Tehtiin temppua jossa Selma nostaa kapulan lattialta ja antaa sen mun kämmenelle kun ojennan käteni kämmen auki. Olin eka kyykyssä ja nousin siitä pikkuhiljaa seisomaan. Videolta kauheeta katottavaa on tapa jolla otan sen kapulan koiran suusta, ihan ku törkkäsisin sitä kuonolle sillä kädellä. Aika paljon myös ojennan kättä koiraa kohti, vois pikkuhiljaa ruveta ottamaan niin että se kapulan ottava käsi on lähempänä mua. Osaa aika kivasti myös kierrellä ja kaarrella kapula suussa ja käsiavulla saa sivulle mutta vieläkään ei ollut oikea aika sen sivulle kaartamisen & istumisen yhdistämiselle. Istuminen kapula suussa oli muutenki nyt vähän tavallista vaikeempaa. Onnistu kun vaihdoin käden jolla näytin istu käsiapua siihen jolla en ottanut kapulaa.

Seuraamista. Liikkuri oli vähän nopsakkana ja ei kysellyt onko ohjaajat valmiina. Tehtiin Päivin ja Empun kanssa vierekkäin samalla käskytyksellä niin että oli varmasti häiriöö. Videolla sanon muuten myös että "muistuta marko että harjottelen joskus seuraamista hihnassa" ja kyllä ois syytäkin, en kai ajatellut toistaa samaa kuin Saran kanssa että ei harjotella ikinä hihnassa seuraamista kun musta on ärsyttävää ku on kädet täynnä tavaraa ja sitten mennään kokeeseen ja koiralla ei oo oikein hajuakaan siitä että mitä tapahtuu että ollaanko nyt lenkillä vai mitä kun on hihna.Videolta näky pätkittäin ihan hyvää seuraamista, mutta ne pätkän on valitettavan lyhyitä. Pysähtymisten perusasennot on edelleen ihan hukassa. Jos teen yhden askeleen seuraamisia niin ne onnistuu, sitä pitemmissä pitää miettiä, menee yli, pitää peruuttaa, pitää kiepata, pitää hyppiä tms. Oikealle käännökset, myös täyskäänökset on semmosia että ne kelpaa sellasinaan, ei pal tartte parantaa, aineskaan aloa ajatellen. Vasemmalle käännöksiä ei oo oikei nähtykään. Juostessa pomppii, mutta riippuu paljon siitä mitä vauhtia mä juoksen että miten onnistuu. Sanna joutuu pyytämään liikkuria hidastaan, entäs jos me mennään Pörstille, voiko siellä pyydellä hidastamaan, ei voi, pitää opetella toimimaan.. Maassa oli oma nakinpalaki ja kerättiin se vasta seuraamisen jälkeen (!) että ei Selma ihan niin siivousintoilija oo ku Sara :)

En kyllä tajuu tota istumisen hukkaamista. Yritin palata alkeisiin ja tehdä namilla imuuttamalla niinkuin se on opetettukin mutta videolta näkyy kun Selma vähän niiaisi takapäätä ja tuijottaa vaan sitä namia. Onko tää samaa että kun seuraamisen yhteydessä ei voi tehdä jääviä? Seuraamisen yhteydessä ei voi tehdä mitään muuta kun seurata? (ja pomppia) Lopetettiin yhteen onnisutmiseen ja siitä sitten palkkaa ja hirveen kauheen isot kellittelykehurapsutukset.

Tehtiin vähän käy siihen - odottelu reeniä. Sen jälkeen kokeilin kuinka down toimisi hallilla. Ei se toiminut. Mutta Selma tarjos sammakkona makuuta yhdistettynä hännänheilutukseen ja päänkallisteluun. Hassu koira.

Sitten lopuksi kaukoja, hyvä että ne tuli videoitua niin en ookkaan niin tyytyväinen kun olin. Täytyy kyllä sanoo että Selma tekee tosi hienot maasta ja istumasta seisomaan nousemiset. Harjoteltiin siis vaan avon kaukoja mutta Selman mielestä saatto olla muutakin kyseessä, ei voi tietää. Mutta sen etujalat paikallaan takajalkojen taaksepotkasu istumisesta seisomaan noustessa on tosi hyvännäkönen. Jos vaihtas kun tässä vielä aikaa on nin kaiken etujalat paikallaan tekemiseen, jos se on koiralle helpon oloinen tapa luonnostaan niin miksipäs sitä muuta yrittämään. (saran kanssa en nyt oikeen oo vieläkään päättänyt. Kai se saa tehdä m-i-m vaihdot niinkuin on tehnytkin kun osas ja kun loma loppuu nin reenataan se m-s-m kaikki jalat paikallaan ja mietitään sit sitä istumista..) Semppa teki myös oikein hienoja maasta seisomaan nousemisia missä kaikki tassut oli paikallaan ihan oppikirjan mukaan. Ehkä se halus näyttää videolle että kato mitä osaan? Videolta löytyi myös seisomasta istumaan käyminen etujalat täysin paikallaan, täähän on Saran mielestä ihan mahdoton, ei semmosta voi tehdä, tosin Saran mielestä on muutenkin aika mahdotonta pitää niitä jalkoja paikallaan.. Selman kaa kaukoissa paljon reenattavaa ois myös kestossa ja siinä että pitää sitten sen vikan asennon kun kävelen luokse. Toki en oo vielä ees täydestä avo pituudesta kokeillut kun yhtä yksittäistä vaihtoa. Niin ja siitä että sieltä maasta noustaan ylös, on välillä vähän epävarma että saako nousta vai onko tää joku paikkamakuu häiriö (pitää muistaa hyvät ja selkeät virittelyt & rutiini!). Paras oli kun pysyi istumassa kaksi mun maahan käskyä ja meni sitten hallin toisesta päästä kuuluvalla Kaisun maahan-käskyllä. Selmalle pitää ehdottomasti olla käsiavut, se kattoo niitä paljon enemmän kuin Sara. Ja jos mun käsiapu ei oo oikee niin se tekee sen miltä sen mielestä mun käsiapu näyttää sanoin mitä vaan. M-i vaihdoissakin on kyllä hiomista.Teetän nyt sen avon Sempallakin tolla maahan-istu takapää paikallaan mutta jos se etupää paikallaan tuntus noitten hankalampien vaihtojen kanssa helpolta niin sama se on yrittää tota opettaa uusiks. Ois aineski vähän vaihtelua siihen mitä Saran kanssa tehdään.

Ainiin ja tuossa viikolla kun Sara tokolomalainen vahingossa kokeili uutta joululahja metallikapulaa (pienempi ja painavampi) niin Semppa yllätti ja näytti että osaa nostaa metallikapulan maasta ihan niiku muovisenki. Vau! Se on kiva että jossain edistytään mutta kun pitäs sinne alokkaaseen päästä joskus?! Tavote ois maaliskuussa mutta saas nyt nähdä. Tällä reenitahdilla kun on reenattu useampi kerta viikossa niin ehkä voiskin.

tavoitteet vuodelle 2011

2011-01-01T13:08:00.003+02:00

Otsikko vois ehkä pikemminkin olla tokotavoitteet kun siellä ne mun tavoitteet lähinnä on ja en viiti markon puolesta kuiteskaan kirjottaa agitavotteita.

Sara

Tulokselliset tavoitteet:
-VOI1
-ehkä TK3, riippunee vähän millainen fiilis sielä voi:sta tulee

Sannan tavoitteet:
-järkevää ja loogista reenaamista, suunnitelmallisuutta, korkea onnistumisprosentti

Osallistumistavoitteet:
-toivottavasti mahduttas/päästäs seuran SM-joukkueeseen
-schapemestiksiin
-koulutuksiin, koulutuksiin ja vielä vähän koulutuksiin!

Osaamis-/oppimis- ja reenitavoitteet:
-paikallamakuu varmaakin varmemmaksi, lyhyitä harjoituksia, pyritään minimoimaan asennonvaihdot. levottomuus pois kokonaan. paljon häiriöreenejä, vierestä lähteviä koiria, istuvia koiria, ihmishäiriöt, liikkurit, muut mekkalat, ovet, huutelut yms. yms. Sivulta maahanmenoja vois hioa niin että oisivat joka kerta 100%:n suoria. Liikkeen lopun reenausta jatketaan niinkuin on tehtykin että pitkitetään sitä sivulla istumisaikaa ennen palkkaa. Yhdistetään myös niin että istuminen mukaan ja ei palkkaa välissä. Pitäis myös päästä paljon harjottelemaan ryhmässä yksitellen maahanmenoja ja naapurin käskyn ignooraamista. Tätä voitas reenaa vaikka kotona Markon kaa niin että Marko huutelee käskyjä ja jos ei tottele niitä niin palkkaan :)

-paikalla istuminen, jatketaan onnistuneita harjoituksia, mukaan häiriöitä, etenkin niitä vieressä makaavia koiria.

-seuraaminen, reenataan PALJON, reenataan ONNISTUMISIA, reenataan kotona sisällä pikkutarkkuutta. Paljon reeniä sivuaskeleissa, käännöksissä paikallaan, hitaaseen käyntiin semmoinen fiilis & osaaminen ettei tarttis äännellä. Ääntelyn kanssa huomio omaan olotilaan niin että en tahtomattani viestitä koiralle että mäkin olen ihan hermona. Reenaamisen suunnittelu niin että sen ei tartte äännellä. Paljon myös temponvaihtoreeniä ja lähtöpätkää joka nyt on ollut välillä vähän huono. Seuraamista häiriöissä! Tavoitteena että vuoden loppuun mennessä osataan seurata vaikka maa ois täynnä nakkeja.

-jäävät, uuden idarin opettelu. Liikkeestä istumista reenataan etenkin ennen tulevia kokeita, siinä ny ei ole mitään ihmeitä onneksi ollut sen jälkeen kun sen oppi

-luoksetulo, tehdään siitä yhtä hyvä kun se avon oli ennen kuin pilasin sen. Jotenkin keksittävä että miten sen saa pysähtymään suullisella käskyllä heti eikä viiveellä.

-ruutu, jatketaan evl-ruudun harjoittelua, pidetään yllä into & vauhti, tehdään vaikeutettuja harjoituksia ja korjaamisharjoituksia. Muistetaan reenata myös loppuosaa ja ruudussa makaamista.

-hyppynouto, reenataan vinoja palautuksia ja Sanna reenaa sitä kapulan heittämistä niin että ois ees toivoa että ihan joka kerta vinoille palautuksille ei oo tarvetta. Reenataan erilaisilla alustoilla. Reenataan metallilla. Reenataan niitä kapulan kanssa sivulle istumisia. Muistetaan jatkaa pitoharjoituksia kotona. Ja muistetaan jatkaa kapulan taaksekiertämisharjoituksia.

-metalli, ei yritetä tehdä koiran jo kivasti osaamasta asiasta liian vaikeaa unohtamalla että on pakkasta -15 ja pyytämällä tuomaan jääkylmää kapulaa.. Yritetään pitää huoli että minkään näköistä inhoa ei pääse syntymään vaan yritetään pitäytyä siinä Saran -kapula ku kapula yhtä kaikki-mielentilassa. Reenataan erilaisilla metalleilla!

-tunnari, jatketaan reenejä vasta kun lumet sulaa. En usko että tällä olisi kiire että pitäisi lumessa kokeilla kun jäi niin hyvään vaiheeseen syksyllä. Kun sitten jatketaan niin muistetaan aloittaa vain oman piilotuksilla. Erikseen jatketaan myös tunnarin pitoharjoituksia.

-ohjattu, opetellaan lisää ja yhdistetään osat. Jatketaan merkin vahvistamista niin että se on aina hieno ja suora niin ei tuoda vinotuksella ongelmia

-kaukot, reenataan niin maan paljon! Kun Saran tokoloma loppuu niin aloitetaan jokailtainen olkkarikaukoilu ja harjoitellaan tekniikkaa. "vahingossa" lenkillä kokeilin niin nyt se on oppinut itekseen s-m-s vaihdot niin että jalat ei liiku. Eli suurimman työn alla ois s-i-s. Siinä onkin sitten hommmaa. Muitakin reenataan edelleen niin että niissä tekniikka ois superhyvä ja pikkuhiljaa saadaan matkaa.

-muuta erityistä, tehdään paljon reenejä joissa en palkkaa ihan koko aika ihan kaikesta, tai siis niitäkin tehdään paljon mutta yritetään mahduttaa joukkoon niitä missä tehdään yksi liike kokeenomaisesti, tai kaksi liikettä ja liikkeenväli kokeenomaisesti jne. Esim. kerran viikossa kokeenomaisesti ainakin pari liikettä ja muuten sitten kaikki onnistuu reenejä. Lentsun mukaan :). Jatketaan liikkeenväleistä palkkaamista. Pyritään reenaamaan paljon häiriössä. Kun kevätkausi alkaa niin mennään Ojankoon aina kun siellä on kisoja viereisellä kentällä. Etsitään uusia hyviä reenipaikkoja ja eri alustoja. Tehdään semmosia ajetaan uuteen paikkaan ja tehdään kokeenomaisesti ainakin paikkamakuu-reenejä. Kierretään keväällä kaikki möllikisat missä on voi-luokka. (voi toki olla ettei oo paljon kierrettävää)

-temputellaan. opetellaan uudelleen se unohtunut selän kautta maassa kierähtäminen, opetellaan takaperin sivulle peruuttaminen. opetellaan sammuttamaan valot tai jotain muuta hyödyllistä

-jatketaan pallopalkan opettelua. Tai siis sitä että lentävän pallon palautuksesta tulee nami.

-jatketaan reenipäiväkirjan pitoa.

Semppa

Tulokselliset tavoitteet:
-ALO1
-AVO1
-en nyt oo ihan varma. toisaalta haluisin sempun yhellä ykkösellä per luokka eteenpäin, mutta toisaalta haluisin sille koularit niin voitas kilpailla Esson Kivestä :)

Sannan tavoitteet:
-järkevää ja loogista reenaamista, suunnitelmallisuutta, korkea onnistumisprosentti. Sempan kanssa erityisesti että reenataan useammin, useita kertoja viikossa.

Osallistumistavoitteet:
-epävirallisiin kokeisiin sillä asenteella että tavoitteena ei ole hyvä tulos vaan onnistunut koeharjoitus. Eli vaikkapa ylläripalkkaa pari kertaa.
-viralliset kokeet, vuoden aikana alo ja avo
-schapemestiksiin
-koulutuksiin

Osaamis-/oppimis- ja reenitavoitteet:
-kaikista isoin tavoite on jotenkin opettaa sille irtoaminen, oon ihan sormi suussa sen asian kanssa kun Selma ei tahdokaan juosta namikupille tottakai täysiä niin kovaa ku jaloista lähtee niinku Sara tekis. En tiiä kokeilen seuraavaks varmaan ruokakupille hetsaamalla, siihen se on sentäs ihan hulluna. Ja nyt kun kaks vuotta on ruokakupilla odotettu ja maattu ja istuttu paikallaan tai tultu sivulle niin johan sen vois sössii...

-paikallamakuu varmaksi ja häiriöö kestäväksi, minä vapautan ei Selma itte sitten kun siltä tuntuu. Eikä Selma itte sillon ku naapuri/liikkuri/kuka vaan sanoo. Jatketaan piilossa käynti harjoituksia onnistuneina. Jatketaan myös paikallaistumisharjoituksia. Paljon reeniä myös nopeissa ja suorissa maahanmenoissa. Paljon reeniä niin että ei ennakoida sitä maahanmenoa..

-seuraaminen, käännökset pitäs oppia, erityisesti vasemmalle käännös on hankala kun takapään käyttö on aika olematonta, sitä pitää reenata paljon! Seuraamisessa pitäis reenata käskytettyjä kokeenomaisia pätkiä. Pitäisi tehdä suunnitelma että miten reagoin niissä kun Selma seuraa hienosti ja päättääkin lähteä muualle. Että ois aina sama tapa eikä niin että joskus pyydän jatkamaan ja joskus lähden toiseen suuntaan ja palkkaan kun korjaa ite. Ehkä ois parempi opettaa se korjaamaan ite. Paljon häiriöreeniä seuramaamiseen, myös niitä missä liikkuri sanoo ja me ei tehdäkään niin, ennakointi pois.Voisi jo tässä vaiheessa muistaa harjoitella pikkuhiljaa sivuaskelia, käännöksiä paikallaan ja hidasta käyntiä, ois mielenkiintosempaa Sempallekin.

-jäävät, Sannalle intoa reenata näitä. On OHJAAJAN VIKA jos koira ei opi. Sannan pitäs ymmärtää että Selma ei oo Sara. Jos toinen oppii asiat kerrasta niin pitää pystyä mukautumaan siihen että toinen välttämättä ei ja toimia sen mukaan. Jos vaatii enemmän reeniä ni sitten reenataan enemmän. Ja niitä onnistumisia! Nyt meillä on menossa maahanmenokuuri. Tehdään eka vaikka pari viikkoa sitä ja sitten pari viikkoa seisomista ja sitten kun ne rupee onnistumaan niin kuuntelureeniä. Ehkä joskus kesän jälkeen voitas jo sitä istumistakin harjotella..

-nouto, osien vahvistaminen ja noudon kasaaminen, pikkuhiljaa mukaan myös puukapulaa, muovista ei oo purtu yhtään ja pito on tosi nätti. Keväämmällä metalli tarjoomisen kautta. Tunnarireeniä ja oman piilotusta voitas kanssa sitten nurtsin kasvaessa jatkaa, syksyllä tehtiin pari ja oma löytyi ja tuli mulle asti.

-kaukot, samalla kun Sara reenaa kaukoja niin muistan reenata Selmankin kanssa kaukoja. Sen asennonvaihdot on luonnostaan aika paljon rauhallisemmat kun Saralla ja se ei hypi pompi ja sinkoile niin sen kanssa sentäs joku asia tuntuu helpommalta kun Saran. Tavoitteena olla sitten aikanaan voittajaan menossa niin että ne kaukot ei oo se varma huonojen pisteiden liike...

-hyppy, pitäisi vahvistaa irtoomista ja halua hypätä pois mun luota. Pitäisi vahvistaa esteen takana seisomista ilman sitä kauheeta tassuttelua. Pitäisi vahvistaa sitä että este hypätään vasta käskystä eikä nollata liikettä ennen kuin se on alkanutkaan.

-pidetään reenit mielenkiintosina ja tehdään muutakin kun hinkataan alokasta. Mutta kun tehdään muutakin niin Sanna miettii tarkkaan että miten saadaan aikaiseksi ne onnistumiset Selmalle eikä yritetä jotain tietylla tapaa siksi että "niin Sara toimisi". Minimoidaan tilanteet jossa Sanna ajattelee että kyllä Sara olisi osannut. Kaikenkaikkiaan ajatellaan Selmaa Selmana.

-liikkeiden välejä reenataan paljon niin että ne on jo alokkaaseen mennessä hienot!

-opetellaan temppuja. Tassunanto, tastas, jalkojen välistä pujottelu yms turhaa hubailua. Ettei Selmasta ihan tosikko tuu.

-jatketaan reenipäiväkirjan pitoa

raksi seinään

2010-12-31T17:01:00.031+02:00

...kotipihareenattiin keskiviikkona Sempulan kanssa! Oli kauhee Saran kanssa tokotteluinto mutta kun se lajilomailee niin piti sitten ottaa Semppa. Saran kanssa tehtiin vaan lumikasoilla käskytetysti juoksemista (saiskohan tästä jonku kisalajin voitas olla ihan hyvii?!) ettei toiselle nyt ihan paha mieli tullut.. Jälkikäteen tuli mieleen että saattohan Sara vaikka luulla tokoilevansa tuskin se lajille nimeä mietti kun sai lihapullaa.. eli lajitauko sujuu oikein hyvin.

Sempun kanssa tehtiin seuraamista vain mutkitellen ja loivilla käännöksillä. Ja vähän pitempää pätkää välillä. Se oli tosi taitava. Taitavin pitkään aikaan. Oli oikee skarppina. Ainoo ehkä et perusasennot meinas vähän olla hukassa, tai siis jäi eka miettimään ja seisomaan ennen kuin istahti mutta muuten. Paikka ja mielentila oli tosi hyvät. Taas kyllä huomas että pitäs olla selkeempi reenisuunnitelma eikä niin että "tehään vähä seuraamista ja sit ehkä jotai" niin sais enempi irti. Ja ilman pidemmän jakson reenisuunnitelmaa voi jäädä asiat ihan unholaan, niiku se että on tehty vaa seuraamista ja käännöksiä niin noi pysähtymis & perusasennot on unohtunu pieneltä koiralta melkein kokonaan. Kaipaisin ittelleni loogisuutta kurinalaisuutta järjestelmällisyyttä yms yms. Pitäs myös vähän suunnitellummin päästä reenailemaan häiriössä että joskus tulisi ees sitä alokasluokka valmista.

Tehtiin myös liikkeestä maahanmenoja. Oon oivaltanut että kun ihmettelen kun se ei osaa niin mulla on ylläriylläri varmaan jäänyt joku opetusvaihe kesken. Selma tekee tosi hienoja ja nopeita maahanmenoja kun mä kävelen sen edellä peruuttaen, myös jos se on vieressä ja oon kääntänyt yläkropan sitä kohti. Jotta saatas jatkossakin onnistumisia niin yritetään nyt niin että mulla on siinä edelleen se vartalo /kasvot kohti koiraa apua ja yritän pikkuhiljaa häivyttää sitä pois. Tehtiin ekana maahanmenoja ja sitten pysymistä, aika kivasti kestää kun taakse kävelen. Joku perkele vaan on opettanut sille muutaman vapauttavan kehusanan. Ei parane kehua kuin käskyllä.. Toisaalta voisin myös yrittää vähentää sitä ylimääräistä kehumista niin se kehu ei ois semmonen jatkuva taustaääni siinä koiran tekemisessä + ero kokeeseen ei ois sitten niin iso.

Oon huomannut että Sempan kanssa ei oo oikeen tullut harjoteltua mitään temppuja (ja tokohan on temppuja niin miksei!) sitten pentuaikojen ja se asia pitäsi korjata. Yritin aloitella perinteisestä jalkojen välistä pujottelusta mitä on kyllä varmaan viimeksi vuosi sitten harjoteltukin. Ei ihan ollut mielessä, Selma näytti siltä että mitä ihmettä sä nyt oikein yrität että mun ainoa oikea paikka on tässä tämän yhden jalan vieressä että mitä lie kummallisia hömpötyksiä, se on varmaan pohjimmiltaan tosi tosikko. Toinen temppu mitä kokeiltiin oli Saran suosikki lumikasoille kiipeäminen ja siinä Sempula olikin yllättäen ihan pro. Jotain sekin sentäs oppii itestään :)

Tehtiin liikkeitten välejä kans ja tolleen omalla parkkiksella aineski onnistuu oikein hyvin. Pitäs päästä harjottelee myös isommassa häiriössä. Selma on kyl kiva kun sen saa kehumalla ja rapsuttelemalla menemään ihan mutkalle ja se on ihan onnessaan ja lopulta kaatuu selälleen tassut kohti taivasta. Sara kun on enempi sitä tyyppiä, että "et ny viittis lääppiä, oon töissä" tai "rapsuta vaan mutta oletan sitten saavani palkkaa siitä".

Yritän pitää Sempan kanssa reenit tosi lyhkäsinä (-koska oon niin laiska... hahha, no ei..) ettei se nyt kun on saanut tokointoa niin pääsisi yhtään kyllästymään tai ei tulisi tilanteita missä se voi keksiä itelleen jotain nuuskuttelu tms. juttuja. Tehtiin loppuun vielä paikkamakuu niin että kävin kahdesti auton takana kääntymässä piilossa. Näytti ihan levolliselta, mutta kun kävin välissä palkkaamassa niin meinas nousta ite ylös. Se on siis päässyt oppimaan että palkka lopettaa tekemisen..

Vuosi vaihtuu, voisikin kirjoitella koirien tavoitteita vuodelle 2011 blogiinkin. Kauheesti kaikkia kivoja koulutuksia yms. tulossa. Pitää nuo Sempan tokot saada semmoseen vaiheeseen että meillä ois ennemmin jo jotain "ongelmia" eikä niin että kaikki on vaan kesken ku ei oo jaksettu tai muka keretty reenata.

Äsken ammuttiin jo aika paljon raketteja kun lenkillä käytiin, Sara-citykoira ei oo moksiskaan, vähän päätä kääntää ja kattoo jos kuuluu joku oikein erikoinen ääni. Paria isoa pamahdusta Selma vähän säpsähti ja lähti ravilla "karkuun" ja vähän se mua katteli kysyvästi että mikäs toi on, pitäskö reagoida, saas nähdä illalla kun paukkuu yhtenään, yleensä ovat sitä mieltä että joku on tulossa parvekkeen ovesta kylään ja siksi siellä kolistelee..

Iloista joulua!

2010-12-22T10:18:00.005+02:00

tavoitekatsaus

2010-12-20T12:38:00.002+02:00

Kokeet ja kisat on takana joten voisi täällä blogissakin palata viime vuoden tavotteisiin, foorumilla niihin palattiinkin jo. Viime vuonna en tainnut listata blogiin tavoitteita mutta foorumilta ne löytyi.

Sara
- TK1, noudon kuntoon saaminen
- agilityssä kakkosiin, lisää nopeutta
- serti lisää, tai vaikka kaksikin

Selma
- agilityssä virallisissa kisoissa starttaaminen elo-syyskuun vaihteessa sitä ennen agirotuun
- nakkiluokkaan osallistuminen möllitokossa, ehkä loppuvuodesta alokkaaseen jos sara ei siellä enää ois.
- serti tai kaks

Sara

-TK1 tuli hienosti kolmella kokeella, sen päälle TK2:nkin. Vaikka avoimessa luokassa vähän useampi koe käytiinkin läpi (joka on toisaalta tosi hyvä asia koska ne kaikki on kokemusta) niin tavallaan se oli helpompi luokka kuin alokas. Ei ollu kahta mälsää seuraamista peräkkäin. Ja vaikka paikkamakuussa mun mielestä on kauhean jännittävää ja miltei mahdotonta olla piilossa kun en tiedä mitä koira tekee niin koiraan sillä ettei sen tartte katella sitä jännittävää ohjaajaa nenänsä edessä on ollut positiivinen vaikutus, se on muuttunut paljon levollisemmaksi paikkamakuussa, toki reenillä ja toistoilla on varmasti myös vaikutuksensa.

Se meidän hirveän kauhea "ongelma" noutokin naksahti kohalleen. Alkuvuodesta tilanne oli kutakuinkin se että koira ei halunnut ottaa noutokapulaa edes suuhunsa. Jossain vaiheessa tosi taitavana naksuttelijana olin saanut aikaan tempun jossa Sara ottaa kapulan suuhun ja pyörähtää ympäri ja viimeisellä neljänneksellä sylkäisee kapulan. Keväällä Sannan kurssilla alettiin harjottelemaan pitoreenin kautta niin että lähdettiin siitä että aluksi palkattiin siitä että sain koskea kuonoon, pitää kuonosta kiinni jne. Ja sieltä se sitten tuli. Onhan siinä vielä paljon parannettavaa ja hiottavaa (tässä uskon taas sitä Lentsua että pyörittelyt ja pureskelut yms. epävarmuudet jää ittestään pois kun liikettä on tehty tarpeeksi ja koiran epävarmuus sen suhteen katoaa) mutta pääasia että sillä selvisi noista avoimen kokeista ja Saran mielestä nouto on kivaa. Sillon kyllä aina kova kapulanpalautusvauhtikin, kai se pohjimmiltaan haluaa siitä eroon :)

-agilityssä ei noussut kakkosiin, vauhtia tuli kyllä. Mä koen että hyvällä fiiliksellä ne tulokset tulee sitten kun on tullakseen ja toivon että mitään törkeen aktiivisia kisaputkia maksikorkusilla esteille ei Saralla ole tulossakaan vaan kisoihin mennään sit ku ollaan niin hyviä että nolla melko varmasti tulee. Marko voi varmaan aksatavoitteista kirjoitella molempien koirien osalta erikseen jos tahtoo.

-no sertejä tuli lisää se yksi. Mutta semmonen serti että vastaisuudessa yksikään hoo ei varmasti harmita kun voi vaan todeta että "no mutta..se oli sentäs erikoistuomarilla erkkarin roppi". Sara sai myös tosi kivasti itsevarmuutta näyttelyesiintymiseen ja olempahan minäkin sen kanssa pariin otteeseen kehässä pyörähtänyt. Niistä kerroista semmoinen kiva huomio että Sara ei ollut mun törkeestä jännittämisestä milläsäkään vaan on jo niin rutinoitunut näyttelykävijä että tsemppas oikeen, ehkä tää siirtys joskus tokoonki?!

Selma

-starttasi virallisissa kisoissa ja kävi agirodussa ihan aikataulun mukaan :)

-osallistui nakkiluokkaan pariin otteeseen, viralllisissa ei käyty. Oon ollut vähän laiska Sempan kanssa reenaaja. Alunperin sekin oli vähän kiinnostunut kaikesta muusta enemmän, nyt kesän jälkeen intoa mun kanssa tokotteluun on alkanut tulla joten seuraavaksi on varmaan mun vuoro hankkia intoa Selman kanssa ihan oikeesti reenaamiseen, eikä niin että no kun Sara on reenannut ni Sempu saa tehä jotain pientä.

Yksi asia mistä oon tosi tyytyväinen on se että onnistuttiin opettamaan Selmalle se odottaminen joka oli aika kauan aika hukassa. Se meinas olla sille jotenkin mahdoton urakka, toisin kuin Sara on "aina" osannut odottaa ihan itsestään. Yhteistuumin päätettiin että on sen nyt vaan opittava ja päivittäin sisällä tehtiin kaikenmaailman odottamisreeniä. Kun sisällä oltiin tehty siitä tarpeeks toimiva se oli aika helppo siirtää ulos, toki epäonnistumisia tuli kun yritti vahingossa vaatia eri häiriössä samaa mikä onnistui sisällä.

Tokoa ois kyllä voinut reenata tosi paljon enemmänkin, mutta toisaalta, Selmalle on jo ton ikäsenä opetettu edes vähän pohjaa moniin ylempien luokkien liikkeisiin. Erityisen tyytyväinen oon kun paikallamakuun piilossa käymisharjoitukset on sujuneet ja noutokin alkaa olla osien yhdistämistä vaille valmis. Selmalle kapulan pito ja kanto on opetettu naksulla tarjoamisen kautta.

-sertejä tuli yks. Selmalla on mennyt ihan kivasti näyttelyissä vaikka hoota on sekin saanut maistella välillä. Näyttelyesiintymisetkin on sujunut ihan mukavasti ja seisomisessa eri asentojen tarjoominen on vähän vähentynyt..

Vuonna 2010 me..

..agirotuiltiin

schapeleireiltiin parhaassa toko-opissa

aksailtiin schapeleirillä

tokoiltiin ja naurettiin vedet silmissä

käytiin muutamalla palkintopallilla

juostiin kovaa pitkin peltoja

poseerattiin tuhansissa kuvissa

riekuttiin

oltiin kauneimpia

aksattiin vähän lisää

reenattiin tokoa

onnistuttin

möllikisaltiin

saatiin eka serti

aksattiin vielä lisää

opittiin kepit

ja juostiin!

Kaikenkaikkiaan ollut ihan megakiva vuosi! Paljon koulutuksia, kokeita, kisoja, koiratapahtumia! Kiitos kaikille osallisille!

tulihan se sieltä!

2010-12-19T15:05:00.003+02:00

Eilen vietettiin lauantaipäivästä suurin osa tienpäällä ja loput päivästä -20 asteisella Pieksämäen Hau-Hau hallilla. Ja kyllä kannatti! Tuli se viimeinen puuttuva AVO1 ja vuoden tavoitteet täyttyi.

Halli ei ollut lämmitetty mutta sen yhteydessä oli tosi kiva lämmin katsomo, jossa oli myös aivan mahtava näytöllä näkyvä tulospalvelu jonne kirjattiin liike kerrallaan koirien tulokset! Oma luokka alkoi myöhässä ja oltiin ajoissa paikalla joten odotella saatiin.

Siinä lenkillä käydessä testasin Saran kanssa pihalla olleella tokohypyllä että osaahan se istua siellä esteen takana, viime viikolla kun istui vasta tokakäskyllä. No ei osannut! Eka seisoi ja sitten heitti maahan uudella käskyllä. Sama pari kertaa. Voi äly! Ei kun namia kehiin ja reenaamaan. Onnistuneita toistoja saatiin onneksi kun muistui taas liike mieleen.

Tosi kivaa kokeessa oli myös että oltiin saatu jo etukäteen osallistujalista sähköpostiin ja oli siis jo voinut ennakoida että monensina ollaan, oltiin kolmansia, yksi koira puuttui välistä joten suorittamaan päästiin tokana (aika paras mahdollinen!)

Käytiin siinä odotellessa pyörähtämässä Saran kanssa nopeaan hallin reunassa jo kerran että tämmöinen paikka täällä ois. Pihalla Saraparan tassuja paleli nii kauheesti. Onneks auto pysyi suhtkoht lämpösenä sisältä. Ennen omaa vuoroa kun mentiin hallin puolelle odottelemaan niin ihmettelin että mikäs Saralla on vikana kun se ei haukkunut ollenkaan. Vähän sitten temputeltiin ja tulihan se haukku sieltä sitten. Oisko pitänyt vaan olla tyytyväinen kun toinen oli hiljaa?

Paikallamakuukin oli tosi kiva kun hallissa oli verho jonka taakse mentiin piiloon, ei tarvinut poistua hallin ovesta ulos. Tuomarin puhuttelu oli kehän ulkopuolella, paikalla makuu ryhmiä tuli yhteensä kolme kpl. Sara meinas vähän piippailla.

Sitten liikkeet pisteineen ja selityksineen

Paikalla makaaminen 10 - kehään mentiin nenä maassa, aattelin että haistelkoot nyt menomatkalla ei sitten tartte yksilöliikkeiden aikana. Otin siinä odotellessa paria askelta seuraamista ja vapautin, tuntui aika toimivalta. Istui tosi kivasti hiljaa sivulla. Meni hyvin maahan, videolta katsottuna pää pyörii jonkun verran ja yhdessä välissä haisteli maata mutta noinniiku kokonaisuutena ni mun mielestä se oli tosi levollinen ilmeeltään verrattuna siihen mitä on ollut. Kerran kuulin piiloon tutun kuuloisen piippauksen, mutta ei sitten jatkanut sitä enempää. Luoksekävellessä se kattelee aika paljon vieressä käveleviä ihmisiä kun kaikki lompsii kohti, tämäkin varmaan seurasta siitä kun suurin osa paikkamakuista tehdään yksin. Skarpisti nousi sivulle. Seurauttelin siinä vielä kehästä poistuessa niin että pääsin periaatteessa palkkaamaan siitä kun oli seurannut ja ottanut perusasennon hyvin kun pysähdyin.

Seuraaminen taluttimetta 9 - alussa heitti nenän maahan, tarkasti varmaan että onko täällä kans sitä hevosenpaskaa... Sen jälkeen skarppas ite, loistotyttö, kiitos! Ja loput oli ihan ok. Jokin siinä seuraamisessa mun mielestä mättää ja oon tosi epävarma siitä. Meidän onni oli että tuli alkuun käännöksiä vasemmalle, ne saa sen kivasti skarppaamaan. Juoksuun lähtiessä meinas lähteä sitä törkeetä edistystä mutta korjas (taas!) itte paikan paremmaks. Tein jostain syystä tokan täyskäännöksen oikealta vaikka nykyään on yleensä tehty aina vasemmalta, ööh?! Tuomari sanoi että piste lähti siitä alusta ois vissii muute antanu kympin. Ööh. Kyllä ne kympin saaneet muut koirakot paljon meitä hienommin seuras. Mutta ysi on kyllä kiva! Tää ku yleesä ollu sitä seiskaa. Vaikutti varmaa koko loppukokeen fiiliksee ku olin onnessani että seuraaminen onnistu.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 -normaali

Luoksetulo 8 1/2 - valuu valuu. Käsky "seis" pysäyttää kuiteski nopeemin ku venyvä "seiso", huomasin tänki pihalla ennen kokeen alkua. Jotain tolle ois tehtävä kun käsimerkillä oli niin hyvä ja suullisella ei vaan oo viel oppinut. Ehkä ottaa joku lentävä palkka siihen tueks?!

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 1/2 - olenko tehnyt viime viikolla onnistuneita ja fiksuja reenejä tän kanssa?! No oon näköjää! Kahen viime kokeen epäonnistunut liike oli nyt huippuhyvä! Alun seuraamisessa haisto taas maasta jotain roskaa mutta onneks tuli pelastava seiso käsky = jotain tekemistä. Ei kääntyny tippaakaan! Tai kävellyt tai liikkunut! Jee! Huomasin muuten että tosi moni tais jo reenata uutta idaria varten kun trendinä tuntu olevan palata koiran luo siltä toiselta puolelta.

Noutaminen 7 1/2 - no aineski heitin tarpeeks pitkälle. Kapulaan tarttuminen oli hirveestä vauhdista vähän epätarkkaa ja kovaa kun tuli takasinkin niin onnistu istumaan tosi reilusti mun taakse. Videolta katottunu näkyy istuvan siinä oikein polleena ja tyytyväisenä itteensä. Olin fiksu ja en ruvennut korjaamaan että sivulle vaan koska yltin niiltä jalansijoilta ottamaan kapulan niin otin sen sieltä, onnistuminen Saralle eikä niin että ruvetaan korjaamaan jotai typerää asentoa kun toinen on hienosti tuonut kapulan. (enkä myöskään tiennyt yhtään kuinka kovasti siitä rokotettas jos oisin pyytänyt uudestaan sivulle).

Kauko-ohjaus 10 - taas korjattiin kahdessa viime kokeessa epäonnistunut liike! Sara oli skarppina ja ihana ja istumisetkaan ei ollut yhtään vajaita. Sieltä kuului kyllä joku piip mutta yritin näyttää vaan onnelliselta enkä siltä että maailma kaatuu kohta se alkaa haukkumaan. Eikä sitten väistänyt mua kun kävelin luokse eikä alkanut haukkumaan eikä mitään! Kaukojen jälkeen olin sitte itte niiiin helpottunut että Sara tulkitsi sen vissiin niin että ollaan done ja oli ryysäämässä jo kehästä pihalle palkan syöntiin. Vähän piti pyydellä..

Hyppy 9 - no osas taas istua esteen takana! Tuomari vähensi pisteen siitä kun ohjaaja antoi liian hitaasti istu käskyn. No ihan sama, eipä lähde juuri siitä nimenosaisesta asiasta enää Saralta pisteitä mun takia!

Kokonaisvaikutelma 9 - olisi kuulemma muuten antanut kympin mutta vähensi pisteen siitä kaukojen jälkeisesti, lähdetään palkalle ryysäyksestä. Mulla meinas ihan oikeesti tulla itku kun tajusin että saatiin nyt se ykkönen. Alunperin sen ei pitänyt olla isokaan juttu mutta viime viikonlopun hevosenpaskaepisodin jälkeen (vaikka se silloin lähinnä huvittikikin) ykkönen, ja etenkin kokeessa ONNISTUMINEN, tuntui isolta asialta. Voi taitavaa koiraa, en pilannut sen koetta!

1.tulos, 184,5p (meidän enkat tähän mennessä!), 4.sija ->TK2!

Koe videolla

Tuomarina Pauli Härkönen, ei maailman tiukimpia mutta tykkäsin kovasti. Kertoi mistä pisteet lähti mutta ei turhia höpötellyt liikkeiden väleissä. Kisakirjojen jaossa totesi että sen kunniaksi kun on vuoden viimeinen koe niin saattoi jokunen kaksoiskäsky (ei koskenut meitä) ja piippaus (koski meitä) jäädä rokottamatta mutta on kaikki ahkerasti reenanneet sen ansainneet. Kokeessa ja koepaikassa oli tosi kiva ja leppoisa fiilis. Vaikka kisakirjoja jouduttiin aika kauan odottelemaan kun ylituomari tuomaroi vielä kolmen evl-ryhmät paikkamakuut ja istumiset ennen kuin avot sai kisakirjansa... Ykköstuloksia tuli paljon, siellä oli kyllä tosi paljon tosi hyviä koirakoita. Muutamaa katoin suu auki että eikö ne ihan oikeesti tee yhtään pientäkään virhettä.

Tän vuoden tavoitteet sitten täyttyi! Keväällä sitten voittajaan, päästään reenaamaan oikeesti kivoja asioita! Tosin riittää sitä pikkutarkkaakin reenattavaa, Seuraaminen ja kaukot on ihan hemmetin kaukana siitä että kehtaisi mennä kokeeseen edes kokeilemaan. Ja tunnari on vielä kesken, tosin jäi syksyllä hyvään vaiheeseen :) Mutta nyt kelpaa jättää Sara hetkeksi lajitauolle keräämään uutta energiaa että jaksaa jatkossakin komentaa mua antamaan nopeammin ja enemmän palkkaa ja reenata sillä aikaa Sempulan kanssa erittäin tavoitteellisesti ja ahkerasti vihdoinkin se alokasluokka valmiiksi!

Pitää joku päivä kirjoitella blogiin tavoitekatsausta menneeltä ja tulevalta vuodelta!

Selma tekniikkakurssi osa IV

2010-12-17T09:55:00.005+02:00

Oltiin sitten illalla jälleen sporttikoiralla Niinun treeneissä. voi kun tää ois joka viikkoista herkkua koko talven ajan. Taitaa nyt vaan jäädä viimeiseksi tällä erää. Kaksi vika kertaa laitoin kiertoon Artulle ja Päiville, kun pitää itse olla reissun päällä aatonaattona ja uutena vuotena. Kiitos Päivin ei mene hukkaan ja oppi tulee omalle porukalle sitä kautta.

Eilen oli ohjelmassa vähän kaikkia perusjuttuja mitä on aiemmin opeteltu yhdisteltynä pidemmälle radalle. Kaksi eri rataa oli saatu ängettyä pikku puolelle. "Uutena" tekniikkana tuli mukaan viskileikkaus, itselle se oli Saran kanssa jo tuttu, mutta Selmalle se oli ihan uutta. Sen kanssa sitten loppu treenissä jumitettiinkin vähän aikaa.

Eka pätkä alkoi ihan perusjutulla kakkoshypyn taa niistämään ja siitä putkeen. Putken jälkeen takakiertoon siitä putkelle, pikku tönäisy, itse hypyn taa ja flipillä takaisin putkeen. Niinu hihkui riemua kun toisella kierroksella saatin täydellisesti menemään tuo pätkä. "päivän paras flippi" oli kommentti. Edellisessä ryhmässä oli vaan jotain sm kisaavia. Kylläpä sitä oltiin sitten n 5 sek rinta rottingilla kunnes taas palattiin maan pinnalle. Niinu on muutenkin tosi hyvä tsemppaamaan, ja ajatukset menee tosi hyvin yksiin, mitä kulloinkin on neuvomassa. Putkelta jatkettiin hyppy takaa-niisto-sokkari hyppy jaakotuksella (tuossa oli kai oikeesti tarkotus vähän irrottaa koiraa tms mut halusin jaakotella mielummin). sit kiva kiihdytys, kun oli tosiaan tuo hyppy vasemman kautta tultu, hyppy putkeen. Puolivalssilla haltuun hyppy putkeen, hyppy, puomi (selma vähän arpoi puomia, johtui vissiin kun ei ollut ponnaria, joten näkö oli vissiin vähän heikoilla. +lentokeinu pari viikkoa sitten...) sitten hankalin kohta tuossa pätkässä hyppy puolivalssi hyppy, päällejuoksu putki tai hyppy puolivalssi viskileikkaus putki. se siitä pätkästä ja huilaamaan. Kerettiin mennä tuota pätkää vielä uudestaan, kun seuraavalla pätkällä jumittivat muut vähän pidempään. Ois ehkä voinu jättää vaan menemättä, koska sit toka pätkällä alkoi Selmalla olemaan jo vähän puhti pois siitä hinkkaamisesta.

Toka pätkä alkoi tönäisemällä hypylle jotta ehtii itse valssata kakkosen jälkeen putkeen. vähän oli Selmalla ymmärtämisongelmia mutta meni kumminkin. putken jälkeen sitten se murheenkryyni viskileikkaus. sain tuon muuten menemään ihan jees flipillä. Kepeille kääntö oli aika jyrkkä mutta hienosti selma taipui, pari kertaa vähän liukasteli kun tuli niin kovaa siihen. Kepeillä kokeilin irrota sivusuunnassa jo hypylle jottei mene putkeen ja sehän toimi aika mallikkaasti, kunhan pidän katseen koirassa ja ohjauksen päällä. Sitten kolmen hypyn setti, hyppy takaa hyppy ja pakkovalssi-jaakotus tai saksalaisella, kokeilin molempia ja tuo saksalainen ehdottomasti parempi kun pääsee vetämään putkeen oikeelle puolelle, jaakotuksella joutuu takaleikkaamaan putken, niin selma vähän ehkä hidasteli, kun itse jouduin melkeen seinään juoksemaan. sitten hyppy takaa ja takaa-niistosokkari hypylle ja bileet tai sitten joku muu mitä en enää muista, kun en ehtinyt kokeilla, oisko se ollu tuo toinen hyppy kauemman siivekkeen kautta.

Voi vitsi että on ollut ihan huippua treenata tekniikoita tuolla Niinun opissa, harmittaa kun ei ehdi/raaski enempää. Keväällä ois ollu Niinun juoksutreeniäkin ohjaajille, mutta sattuu mun kouluiltoihin. damnit. Onneks on tulossa Vapun hyppärit ja Janitan radanluku +Janitan koulutusviikonloppu, kyllä niillä eväillä on hyvä lähteä ensi kevääseen (ja kohti ylempiä luokkia)
Ensi vuoden tavoiten on saada niitä nousunollia todella hyvillä iloisilla suorituksilla molempien koirien kanssa. Kyllä Sara jatkaa kisaamista keväällä Vapun hyppärien jälkeen. Se onkin treeneissä osoittanut innokkuuttaan, karkailemalla pussiin! ym esteille vuoronperään, kepeille irtoaa jo ties miten kaukaa ja suorittaa niitä niin että mä voin vaikka päälläseisoa, ainoa mikä vielä "mättää" on Saran raskas hyppytekniikka, johon en ole tyytyväinen. Kyllä mullakin on kriteerit. Tässä alkaa oppimaan jo vähän kriittiseksi omia suorituksiaan kohtaan. Odottelen jo innolla ensi kevään Susannan treenejä ja niitä mieltä ylentäviä kommentteja "laita nyt aluks rautakanki hanuriin ni alkaa homma sujua jotenkin"

Selmalla vielä sunnuntaina kisat ja sit saa lomailla loppiaiseen asti kaikesta agiin liittyvästä.

pakkasreenit

2010-12-16T10:24:00.000+02:00

Jos kokeet ei oikeen oo sujunu niin onneksi reenit sitäkin paremmin. Eilen käytiin pakkasesta viis Saran kanssa testaamassa meidän lähelle rakennettu aurattu ja valaistu tokokenttä (no joo oikeasti se on rakennettavan uuden talon parkkipaikka..)

Olin päättänyt tehdä jotain muuta kuin hinkata avoa, itseasiassa olin suunnitellut reenin aika tarkkaankin, hyvähyvä. Sarkki oli ihan äänetön, purki suurimmat höyryt kun käveltiin "kentälle" kotoa ja tehtiin lumikasoille kiipeämisiä ja tolppien kiertoja. Se on niissä ihan superi. Itseasiassa lumikasoille kiipeemisestä mulle tuli joskus mieleen että kun se on ostanut merkin niin hyvin niin jos opettas lähtemään merkiltä lumikasalle mutta sitte aattelin että yhtä kovaa ja innolla se ruutuunkiin juoksee niin miksei suoraan sinne.

Pikkupakkasreenin teemana oli siis ruudun ja merkin yhdistämisen aloittelu ihan oman ideoinnin mukaan :D Sara odotteli kentän reunassa hipihiljaa "käy siihen" käskyn alla kun laittelin kartioita paikoilleen. Taitaa olla aika paljon mun omasta fiiliksestä kiinni kuinka kauan ja kuinka hyvin se kestää odotella. Kun ollaan kahelleen ja en häslää sählää ja jännitä niin ei mitään ongelmia, eikä haukkua.

Tehtiin sitten aluksi muutama ruutuunmeno. Sara hakee katseella suoraan edessä olevan ruudun tosi kivasti vihjeellä "neliö". Pysäytin vähän myöhään mutta jäi vielä sisäänkin. En tiedä mikä lie mutta en vaan osaa lopettaa siihen yhteen tosi hyvään piti ottaa vielä toinen. Onneksi onnistui sekin. "Kehä" oli rakennettu silleen aika helpoksi että ruutu oli parkkiksen yhdessä nurkassa, ei tietty ihan nurkassa kiinni vaan niin että takaakin ois toki ollut mahdollista mennä yli ja merkki sitten pitkän sivun toisessa päässä.

Tehtiin sitten pari irrallista merkille menoa. Eka oli tosi hyvä, piti sitten taas tyhmän jatkaa ja tokassa asettui vähän vinoon, kun rupesin korjaamaan niin osas korjata ihan oikein kun näytin kädellä suuntaa ja annoin uuden merkki käskyn. Merkillä paikan korjaaminen on taas niitä asioita mitä Sara on oppinut ilman opettamista, ruudussa paikan korjaamisen harjottelu pitäs joskus alottaa, siellä se ei korjaa niin mihinkään, alkaa vaan etsimään kosketusalustaa. Jos alusta on ruudussa niin sillon ei tietenkään lähde alustalta mihinkään. Merkillä korjaamisessa ohjaakin oli tänään skarppina ja muisti että sitä voi pari kertaa korjauttaa ja sitten pitää olla jo tyytyväinen vaikka jäis snadisti vinoonkin, pääasia tässä vaiheessa että ymmärtäny korjaamisen idean. Aiemmin käynyt niin että pari kertaa voi korjata, seuraavaksi kun päättelee että liikkuminen ei ollut toivottu asia kun se ohjaaja vieläkin on jotain vailla niin tarjoaa sitten kartion läpsimistä tassulla.

Sitten kokeiltiin niin että lähetin merkille ja siitä oikealle näyttävän käden kanssa ruutukäsky. Eka se lähti, pysähtyi ja kääntyi parin metrin päässä kysymään että ai mitä siis meenkö nyt tonne, sanoin että joo menemene ja meni hienosti ruutuu. Isot kehut. Sitte tehtiin toinen. Toinen oli sitten niin loistava (painatti mitään kyselemättä täysiä ruutuun ja mäkin pysäytin sen ihan keskelle) että siihen piti lopettaa. Jatkossa kun teen näitä niin pitänee muistaa laittaa niin että merkiltä lähdetään musta katsoen vasemmalle ruutuun, kun Sara muutenkin jos on merkillä vähän vinossa niin on oikealle, niin ei alkas se puoli vetää liikaa puoleensa. Superkoira. Se on niin hyvä tempuissa missä saa juosta :)

Semmonen tosi jees pointti tässä muuten että aiemmin ajattelin että merkin opettaminen saa sen sekottamaan ruudun ja merkin, mutta yhden kerran kokeilun perusteella tuntus olevan ennemminkin päin vastoin.

Tehtiin vielä semmonen kevyt paikkamakuu kun mä siivosin tötsät ja Sara oli autojen välissä piilossa. Hyvä asento ja hyvä levollisuus.

Nyt ku on ollut pakkasta niin ollaan yritetty sisällä temputella. (pitänyt reenaa kaukojen s-m-s vaihtoja (s-i-s sit myöhemmin kun noi saa eka kuosiin) mutta ne jää aina?!) Joskus tehty semmosta että se saa kaikesta tarjoomastaan palkkaa, sillon mennään yleensä pyrähdys ympäri-maahanmeno-tastas-pyörähdys ympäri -pyörähdys ympäri-peruutus -pyörähdys ympäri -tassulla maton lätkiminen -linjaa. Sara kuumuu aika paljon temppuja tarjotessa mutta ei silti ääntele. Hyvhyv. Jalkojen välistä pujottelua ollaan harjoteltu niin että ku koukistan vähän polvea niin Sara menee ali, pitäs saada siihen sitä jatkumoa kun tällä hetkellä se osaa tehdä yhden alituksen ja jatkaa sen jälkeen metrin eteenpäin ja tulee sitten tekemään seuraavan erillisenä.

Asioita mitä haluisin opettaa mutta en osaa tai en keksi mistä alottas:
-Takaperin mun ympäri sivuulle peruuttaminen (niinku eräät hienot schapet :) )
-kyljelleen kellahtaminen ja siitä jatkuvat asiat niiku selälleen, selän kautta ympäripyörähdys. Joskus jollain naksutinkurssilla on tää kertaalleen opeteltu mutta ei vissiin sen koommin tehty niin meinaa olla jotenkin hankala päästä alkuun.

Sara on myös oma-alotteisesti järjestänyt kapulanpitoreenejä. Kun istun vaikka tietokoneella ruokapöydän ääressä se kiipeää viereiselle tuolille tuijottamaan pöydällä lojuvaa kapulaa. Pian on koko koira pöydällä tuijottamassa kapulaa. Se on niin söpö että sitten on pakko teettää jotain palkanarvosta. Eli meillä pöydälle kiipeäminen on kannattavaa kun sen tekemällä saa aikaan pikkureenit, joista seuraa palkkaa :)

Ruokakupilla Sara on yleensä tehnyt paikkamakuuta, ja joskus istumista. Nyt on tehty pari kertaa seuraamispätkää ja avon kaukoja niin että palkka tulee siitä liikkeen lopusta. Jos se jäis mieleen ja toteais että ei kannata ennen aikojaan ponkasta ylös.

Sempallakin on ollut vähän kapulan pitoreenejä. Se on pikkunen (taas ilman reenaamista!) oppinut istahtamaan ja istumaan kapula suussa! Nyt vaan useemmin reenejä niin meillä on ennen alokasluokkaa nouto valmis! Alokasluokasta puheenolleen en varmaan ikinä saa sempun kanssa niitä jääviä toimimaan. Into reenata niitä on kans aika plääh. Kuiteski Saran kanssa samoja liikkeitä reenattu viimiset pari vuotta.

Selman kanssa tärkeetä reenattavaa
-jääviin nopeutta
-jääviin kestoa & pysymistä
-paikkamakuuseen lisää varmuutta & häiriöitä
-seuraamisesta pomppiminen pois tai no, jos puolet pompuista sais ees pois
-seuraamiseen kestoa ja varmuutta. Semmosia pätkiä missä mä vapautan pätkän jälkeen eikä niin että pätkä loppuu ku selma läks johonki.
-hypyn loppuosaa pitäs hinkuttaa
-avon kaukoja vois jatkaa kun ne on niin hyvällä mallilla
-selmaki sais tehä kaukojumppaa kotona sisällä aina ku saraki tekee (hah)
-liikkeiden välejä pitäs senkin kanssa ottaa.
-irtoamiseen (ruutuun) pitäs saada vauhtia, mutta taidan jättää sen kun ollaan jossain koulutuksessa niin sinne asiaksi. Nyt ruutuharkat on jäissä kun en missään nimessä tahdo opettaa että hitaasti ruutuunmeno on suotava vaihtoehto. Enkä oikeen tiiä miten sitä jatkas kun Selma nyt vaan ei nää syytä juosta edes täydelle namikupille täysiä. Ihmisen luokse kyllä juostaan kovaa. Saralla on ennemmin toisinpäin, se on helppo saada juoksemaan namin perässä/toivossa.

Mitäs muuta? Saralla palelee viime talven mukaan tassuja lenkeillä niin kauheesti. Pysähellä ei sais ja välillä pitää kolmella jalalla hyppiä. Lumessa reenatessa ei sitten kuitenkaan palellut tassuja ollenkaan.

Selma on innostunut lapasista. Saran kanssahan vielä viime talvena oli nastaa aina lenkillä kun se hyppi lapasiin. Ja se oli niiiiin sitkeä. Nyt se on jo vähän rauhottunut.. Sara kuitenkin hyppi vaan siihen kärkiosaan ja yritti nätisti näykkästä. Selma ei hypi koko aika vaan kerran pari lenkin aikana, yllättäen ja etukäteen varottamatta, se juoksee ohi ja hyppää kiinni lapaseen. Ja se ei suinkaan siihen kärkiosaan, vaan kämmenosaan, missä on yleensä myös se käsi sisällä. Auts! Toki Semppa on sen verta kiltti tyttö että jos oisin sille joskus sanonut että tämä ei nyt vaan ole suotavaa niin ei se varmaan sitä tekis. Mutta onhan lapasia varastava koira aika hauska. Ja itte lietson vaan lisää kun mulla on semmoset topparatsastushanskat ja niitä välillä vedetään lenkillä kilpaa ihan tarkoituksella. Sarakin osaa nykyään lopettaa kun leikki loppuu.

sara nörtteilee :)

Selma tekniikkakurssi osa III

2010-12-12T20:46:00.009+02:00

Viime torstaina oli sitten taas suunta kohti sporttikoiraa ja niinun treenejä. yllätys oli kun vastassa olikin toinen Linna meinaan Teemu. Radapätkät näytti alkuun aikas vaikeelle, mutta kun sitten selvisi että nyt treenaataan Flippiä ja Teemu asian kädestä pitäen meille neuvoi, alkoi usko palata itseenikin. Käytiin tosi pitkään tekniikoita läpi ilman koiria, itseasiassa yli 50% ajasta. Itse tykkäsin ehkä enemmän Teemun neuvomasta ekasta pätkästä, kuin toisesta hiukan ahtaammasta Niinun neuvomasta. Tai sitten Teemun todella perusteellinen opetustyyli sopis mulle paremmin. Teemu ei luovuttanut ennenkuin jokaiselle oli sata varmaa että kaikki ymmärtää ja on näyttänyt kuvion. Ihan huippu kouluttajapariskunta.

Eka pätkä alkoi heti suht hankalaksi odottamallani sivuttais liikkeellä renkaalle. eli piti itse olla siis jo sivussa odottamassa jotta ehtii tehdä kunnolla ennakoivan valssin kolmoselle. Pieni sivuttaisliike, sellainen puoliaskel renkaan suuntaan ja alkuasetelmassa odottamassa jo rintamasuunta kohti rengasta. Käytiin myös tarkkaan läpi missä kohti koiran laukkaa ennakoiva pitää alkaa. siitä sitten sen flipin kimppuun neloselta vitoselle. eli ennakoiva valssi nelosella ja siitä vetämällä esteen ohi ja persjättö ja sitten jaakotuksella putkeen, sitten onkin jo kiirus mennä putkien välimaastoon ottamaan valssia, ilman että peittää juoksureitin putkelle. Selma tuli kuin raketti, ja meinas tulla kiire. Mentiin jo ekalla melkeen nollana läpi ja olin ihan ihmeissäni että kuka on käynyt vaihtamassa mun koiran. En varmaan koskaan ole agiradalla nähnyt selmaa menevän noin kovaa. Se kertoo kyllä paljon ennakoivan valssin voimasta ja todella perusteellisesta harjoittelusta ilman koiraa. Juuri kun olin lukenut artikkelin samasta aiheesta Canis lehdestä.

niin sitten taas radan kimppuun. kasilta ysille flippi meni paljon paremmin. paitsi kolmannella neljännellä kerralla selma alkoi ennakoimaan ja hyppäsi välissä olleen hypyn, tai ehkä itse otin persjätön pikkaisen liian aikaseen. loppurata oli sitten ihan kosmetiikkaa selmalle, pakkovalssi putkeen siitä seuraavaan sitten loppupätkälle kokeilin persjättöä ja takaleikkausta eri kerroilla.

Toinen pätkä oli sitten hieman ahtaampi. Kakkoshypyn taakse niistämään. mietin että näinköhän nuo kepit kiinnostas tuossa välissä, mutta ei. Sitten ois pitänyt mennä kepit selmalle "väärältä" puolen. no selma meni ekalla johkin 9-10 väliin asti ihan loistavasti ennenkuin tajusi että hetkonen marko menee tuossa väärällä puolen. No niitä pitää kyllä treenata, pääsis vaan vinoja tekemään joskus. kepeiltä vienti putkeen. sitten hypyn taa odottamaan, pieni tönäisy putken suulla jotta tulee hypyllä kunnolla. sitten sitä flippiä putkeen, ja taas pikku tönäisy jottei mene aalle. sitten jotain jotain. loppupätkä meni ihan ok. en kerennyt kuin kaksi- kolme minuuttia ottamaan, kun toinen ryhmäläinen jumitti pätkällä liian pitkään. no ei se mitään, eka pätkä meni niin hyvin jo että.

Ensi viikonloppuna sitten vuoden vikat kisat hyvinkäällä, ja sen jälkeen pikku tauko ja tammikuun lopussa seuraavat.

mitä opin tänään?

2010-12-12T17:40:00.003+02:00

-Jos tietää että koira on perso hevosenpaskalle ja se tekee yleensä sitä mistä kokee itselleen olevan suurin hyöty sillä hetkellä...niin koiraa ei kannata viedä kokeeseen hevosenpaskamaneesiin. Ehkä sit jos se ois tyyliin opetettu reenaamaa niin että alusta on täynnä nakkeja ja se osais silti..

Eli aika surkuhupaisa näytös tänään. Sarkki sai herkkuaan, Ohjaaja oli ihan jäässä (jäässä & jäässä) yhteistyö oli ehkä jäänyt kotiin :D Tuomari sanoi että koira on semmoinen ILOINEN VEITIKKA.

Paikalla makaaminen 10 - tuomari ei sitten kuullut mun toista käskyä. Aluks Sara oli tosi kivasti skarppina sivulla. Mutta kun kesti ja kesti niin nenä vähän kävi ja sit vaan läks nappaamaan jonku kakkakikkareen parin metrin päästä. Tuli takas kun pyysin. Jäi vähä venkula-asentoon makaamaan. Oli pysynyt kivasti. Ihan oikeasti olisin odottanut että kun tuun takas halliin niin se on jossain hallin perällä ruokailemassa. Tää oli kyllä tosi kiva siis. Alkasinko jo kohta luottaa ees vähän siihen paikkamakuuseen?

Sitten oli se kun kiirehdin hirveellä tohinalla antamaan yhden kämäsen namin ja ottamaan noutokapulan. Kun jätin noutokapulan sihteerien pöydälle niin Sara jotenkin sitä rupes haikailemaan..

Seuraaminen 6 - voi taivas. Kauheinta ihan oikeesti ikinä. Koira unohtui syömään paskaa ja ei meinannut kuulla kun pyysin uudelleen seuraamaan. Tuomarikin jo sanoi että pyydä se vaan jatkamaan. Parani loppua kohti. Mutta yli puolet matkasta siis laahas perässä ja söi. Nice. Olin sentäs antanut aamuruuanki. Tosin onhan hevosenpaska aika harvinaista herkkua täällä kaupungissa.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 - no tässäki alussa vähän laahas ja ois varmaan käynyt taas ruokailemaan jos ei ois sitä maahanmenoa tapahtunut.

Luoksetulo 7 1/2 - suullinen käsky käytössä eka kertaa kokeessa. Pitkälle se valu mutta pysähty kuiteski. Parempi tää ku femma jos pelastella halutaan. Mun mielestä matka kokeessa oli jotenki kauheen pitkä?! Yleensä ollu lyhyempi. Kerkes kiihyttää keskikohille jo aika kovan vauhin. Mä olin tosi jäässä jo tässä kohti. En oikee meinannut muistaa millä käskyllä se koira pyydetään luokse, piti miettiä :D

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 1/2 - pyöri. Ei niin pahasti kun Porissa. Tais taas väistää mua ku olin kauhuissani.

Noutaminen 8 1/2 - en oikein tiedä lähtikö pisteet vinosta lopun perusasennosta-taas! vaikka aika reenatessa se on suora. Se vissiin myös tarttu kapulaan jotenki hassusti. Ja mun heitto oli vissiin liian lyhyt. Heitin jostain syystä kohti kattoa. Köh!

Kauko-ohjaus 0 - tähän tekis mieli sanoa ruma sana. Oon nyt muka korjannut sitä ettei haukuta kun noustaan istumaan. Tässä seuraus. Ei sitten noussut tokalla istumisella ylös!!! Kun vasta kolmannella käskyllä. Tosin. Ovelta (koiran selän takaa) kuului kauhea mekkala, koira katteli sinne päin, annoin käskyn kun sillä oli katse ovelle. Käskystä kääns pään, mutta en sitten sillon antanut uutta käskyä vaan odotin kun käänsi taas uudelleen päänsä katsomaan että mitä ovella tapahtuu. Voishan se ohjaajakin ihan oikeesti ees yrittää. Olin sitte vissii ihan hermona kun meni nollille ja luoksepalatessa pomppas omatoimisesti ylös maasta. Tuomari sanoi että ois antanut sen femman tai jotain ilman lopun ylöspomppausta. No kiva.

Estehyppy 8 1/2 - ei istunut ekalla käskyllä esteen takana. Johtuiko se siitä kun oli niin sivussa ja ajattelin mielessäni samalla hetkellä että voi perse ku meni vinoon. Varmaan joo. Varmistelin takas hypyn sanomalla vaan hyppy ja toivoin että tulee sivulle ja tulihan se.

Kokonaisvaikutus 8 1/2 - se iloinen veitikka... Mulla jäi tästä kyllä semmonen olo että JOS ei ois ollu niin kylmä ja ei ois ollu hevosenpaskaa niin mä oisin pystynyt parempaan. Ja jos ohjaaja ei miettis että oispa kiva olla ennemmin lämpimässä messarissa ja voi voi ehkä me ehittäs sinne. Ja sitten Sarkki ois pystyny ansaitsemiinsa pisteisiin.

144p/2.tulos. Tuomarina oli siis Harri Laisi. Olihan se aika lepsu ja katsoi aika paljon sormien läpi mutta ei sitten päästy hyvien pisteitten makuun kuitenkaan :D

Ens viikonlopuksi Sara on ilmotettu vielä Pieksämäelle. Jos lupaa yli 10 pakkasta niin skipataan se sitte ja annan perikse tavotteesta TK2 tälle vuodelle. Näköjään koiran vois viedä kylmään ja se pystyy tekemään paikkamakuunki kylmässä maassa mutta ohjaajaa ei voi.Ois kandenut yrittää sitä vikaa ykköstä sillon kun ne ekatkin tuli..

Nii ja liikkeiden välit oli iha nätisti sanottuna PASKAT. Hyvä että luulin tyhmänä että ne toimis jo ku kerran onnistu :D Ne siis toimii JOS koiralla ei ole parempaa tekemistä :D Tai se ei luule että oltas menossa namirasialle jonka oon sille näyttänyt olevan kassissa joka kentän laidalla. Ääh.

Asioita jotka vaikuttaa suoritusta haittaavasti kun sekä ohjaaja että koira on semmosia häiriöherkkiä
-olin paikalla ihan pirun ajoissa
-pakkasta oli -18 astetta
-multa puuttu mun vakio kepo joka luo koiralle semmosen olon että ei tartte stressaa vaikka Sanna hermoileekin.
-oltiin ekana vuorossa ja vaikka sais ottaa aikansa viritellä koiraa niin en osaa, kauhea kiire kehään "ne odottaa mua"
-ovet kolis ja rämis, koirat haukku, yleensä tokokokeissa on jostain syystä hiirenhiljaista
-onnistuin ennen omaa vuoroa näyttämään saralle vahingossa että kassissa on namirasia
-jätin kapulan sihteeripöydälle niin että saralle jäi sellainen olo että jätin sinne jotain tärkeetä ja sinne pitäs mennä
-no oli sitä hevosenpaskaa maa täynnä
-jos yks liike menee perseelleen niin ohjaaja ei osaa alottaa ns. alusta vaan sen yhen liikkeen fiilis säilyy loppukokeen

Jos huonoa niin hyvääkin! - Messarissa schapekehä oli kauhean myöhässä ja kerkesin kun kerkesinkin kuskaamaan kauniin neiti hepanpaskaparran näytelmiin ja tiukalta tuomarilta tipahti pinkki nauha! Jee!

edittinä semmonen että kun katoin suorituksen videolta niin (mähän se oli joka oli vaan diipaidaipa kun heitte heti kehään mennessä nenän maahan, en pyytänyt sivulle enkä mitään. kävelin myös ihan erilailla koko aika ku reenatessa (uudet talvikengät jotka ei ollut ees yhtään lämpimät) ja siinä kun ennen liikkeestä seisomista sari lähti liikkeen välissä juoksentelemaan niin liikkuri kysyi että "oliko teillä oma NOUTOesine" ja sitten sara lähti tähyilemään juuri sinne pöydälle minne olin sen kapulan jättänyt. mähän sanon aina ennen noutoa sille että "nyt tehdään NOUTO"..) Pitäs vissiin päästä reenaamaan useammin häiriössä.